Alan olla labra-arvojen suhteen vähintäänkin kunnossa. Lääkesäätöä on ollut alkukesästä lähtien ja nyt 0,1125 mg tyroksiinilla labrat ovat tsh lähes mittaamaton ja t4v 22 (labran yläraja 23). Vajaatoiminnan oireita on yhä ja paino tuntuu yhä nousevan noin 0,5 kg kuussa (suuntaa-antava keskiarvo). En millään saa painonnousua pystähtymään, saati laskemaan. Kovin rankkaan dieettiin ei oikein olisi voimia ja eikös ainakin matalaenergiset dietit lamaa entisestään kilpirauhasen toimintaa? Syön mielestäni suhteellisen terveellisesti ja kohtuullisesti, huomattavasti vähemmän kuin esim. ennen vajaatoimintaa. Tämän lisäksi herkuttelen jonkin verran, sillä makean, suolaisen ja rasvaisen himo on loputon. Olen yrittänyt herkkujen poisjättöä vaikka kuinka, mutta se ei vain onnistu, perheessä asuu toinenkin herkkupeppu. Liikun jonkun verran, uin kerran viikossa ja käyn kävelylenkeillä, ei ole oikein ajallisesti mahdollista lisätä liikuntaa. Lisäksi olen jatkuvasti sairas, milloin mistäkin syystä, tämä yleensä vähentää liikkumista entisestään ja lisää herkuilla itsensä palkitsemista.
Painoa on tullut hyvistä ajoista jo yli 15kg. Mikä avuksi, millä saan herkut pois ja painnonnousun pysähtymään ja kääntymään jopa laskuun. Kohta ei ole enää sopivia housuja jalkaan!!
Painoa on tullut hyvistä ajoista jo yli 15kg. Mikä avuksi, millä saan herkut pois ja painnonnousun pysähtymään ja kääntymään jopa laskuun. Kohta ei ole enää sopivia housuja jalkaan!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hyvähiilarinen dieetti toimii ja on suositeltava vajislaisille. Eli pois esim. sokeri ja vehnä, pastat, perunat sun muut. Tilalle vihannekset ja liha, kala, muna ja muut proteiinipitoiset ja parempia, hitaampia hiilareita sisältävät. Vähän niinkuin karppaus. Tsekkaa karppifoorumi ;) Tiedän jopa muutamia joiden kilpparitoiminta on elpynyt tuolla dieetillä. Sokerinhimo häviää kokonaan.
Karppausta olenkin harkinnut, siinäkin vain pelottaa se itsekuri mitä varsinkin alussa tarvii. Vajikseni jyllää yhä arvoista huolimatta sen verran, että aloitekyky on huono, samoin keskittymiskyky esim. karppaukseen tutustumiseen (suositellaan lukemaan 1-2 hyvää kirjaa aiheesta ennen aloitusta).
Mulla on n.kuukausi sitten todettu vajis ja karppausta oon ohjenuorana pitänyt syömisissäni kauan, ei toimi.Paino nousee ja mieli laskee, kaiken lisäksi voimat on nollissa, niinettei jaksa enää kunnolla edes liikkua. Mulla on paino noussut parissa vuodessa 20kg!! Hitaasti mutta tasatahtia, alkuun mua hoidettiin verenpainepotilaana ja lisäiltiin vaan annostusta, sit vihdoin katottiin kilpparit ja vajis löytyi, kuten myös raja-arvoissa killuvat sokerit.Sokeria,vaaleita jauhoja/leipiä ym en käytä, en myöskään kovia rasvoja.Kalaöljy/oliivi ja rypsiöljyt käytössä.
Väsyttää niinet v.....aa...=(
Jos vajis on todettu kuukausi sitten, on hoito ihan alkutekijöissään. Et varmaan ole vielä käynyt edes ensimmäisessä kontrollissa... Lääkitystä pitää varmaan säätää (annosta nostaa) monta kertaa. Ja etenkin jos oireita on ollut pitkään, voi mennä jopa vuosi tai enemmänkin ennenkuin olo tasoittuu.
Aloittajalla on tosiaan arvot kohdallaan. T3V:n voisi vielä tarkistaa.
Joillekin pelkkä Thyroxin ei riitä. Pitää olla "koko paketti" eli Armour. Tai ainakin pitäisi saada kokeilla Thyroxin Liothyronin-yhdistelmää.
Painoa kertyi yli 20 kiloa reilun vuoden sisällä ja verenpaineet nousivat. Tuon verenpaineen takia lääkäriin meninkin ja sattumoisin löytyi vajis (olin huonossa jamassa, vaikka en itse sitä tiennyt). Lääkäri sanoi, että paino alkaa putoamaan kunhan löydetään sopiva lääketasapaino. Ei alkanut eikä ole vieläkään tapahtunut mitään vaikka vajis ollut mulla jo melkein 10 vuotta ja lääkitys. Tällä hetkellä ei tasapainossa vajis ollenkaan. Mieli on maassa ja askel painaa, kun tuota elopainoa on noin 30 kiloa liikaa. En tiedä miten ihmeessä saisin itsestäni irti sen että laihduttaisin. Aina aloitan, mutta sitten löpsähtää nopeasti.
ths 5,5 jostain syystä ei lääkäri määrännyt lääkkeitä vaan uudet labrat joihin oon menossa viikon päästä.Kaikki klassiset oireet ja koko ajan pahempina vaan, oon tukossa ja tokkurainen.Lääkkeinä on ainoastaan verenpainelääkkeet ja nesteenpistolääkkeet, jotka ei tunnu auttavan.Verenpaine kiskoilee korkealla ja turvoksissa oon todella. Liikuntaa ei jaksa yhtään, kun tuntuu että pumppu pettää just.
Oon lihonut n.20kg, ennen miltei aliravittu...
Yleensä pitää ottaa parit labrat ennen kuin lääkitys määrätään. Se on jokin erityisesti tk-lääkäreiden ohjenuora. Varmaan sikälikin ihan hyvä, että labrat voivat tehdä virheitä ja joskus jollain voi olla lyhytkestoisempi subkliininen vajaatoiminta joka menee ohi. Mitenkäs sulle kävi uusintatesteissä?
Onko sinulla labra-arvojen perusteella vielä nostovaraa tyroksiinissa? Toivottavasti saat avun vajaallaoloosi!
Kuullostaa niin tutulta..2003 laihdutin 30 kg vaikka oli vajiksella, kadotin nälän enkä syönyt, siksi vajis muuttui liikatoiminnaksija paino laski. Nyt olen lihonut kaikki takaisin. Mulla vajis on ollu jo 12 v, vaikka olen vasta 24v. Olen huomattavasti ylipainoinen, kokeillut dieettejä, painonvartijoita ja jäsenyyttä liikuntakeskukseen, ei tulosta. 5-6 kg laihdun mutta kk se tulee jo takaisin. Epätoivo myllää sisälläni ja pelko että olisin ihrapallo tulevaisuudessa. herkuttelen ja pidän makeasta. Koko elämäni olen taistellut, muut saavat syödä sipsejä monta pussia kärsimättä, minulle kourallinen on jo tuskaa! MUTTA! en lannistu! Olen kääntänyt tuskan pois. Liikun niin paljon kuin jaksan, syön terveellisesti ja kevyesti, joskus herkutellen, sanon itseelleni olevani ihan kuin muutki, olen ylpeä koostani! en ole omena enkä päärynä, omaan tiimalasinmuotoisen vartalon ylimääräisillä! En enää ihannoin laihuutta vaan hyvää oloa...olen tullut siihen johtopäätökseen että en tästä pysty muuttumaan, ainakaan pysyvästi..siispä keskityn siihen mitä olen (välillä raivostuttaa ja itkettää)...ainakin mieheni pitää minusta tälläisenä. On toki niitäkin joihin tää vajis ei vaikuta sen kummemmin. Sen olen mieleeni painottanut että pysähtyä ei saa, jos pysähdyn iskee minuun masennus ja epätoivo.
Harmittaa kun muut eivät ymmärrä tätä asiaa, olen joutunut koulukiusatuksi ala-asteelta ammattikouluun saakka, taistelen jokapäiväistä häpeää vastaan..pahimmassa tapauksessa oma isäni on minua syrjinyt painon vuoksi ja väittää minua laiskaksi....tälle syvälle väsymykselle kun en voi mitään. Arvot ovat kohdillaan.. Ei se elämä tähän pääty! taistella saa mutta siitä selviää.
Mua kiinnostaa vaan mitkä ne arvosi ovat?