muistan joskus kirjoittaneeni runon

Eilen pidin kirkossa alkupuheen tilaisuudessa missä mulla oli juonto, ja kuinkas ollakaan, rakkaudesta puhuin. Runossa on siis jotain tottakin, ainakin tämä: muistan oikeasti joskus kirjoittaneeni runon papista junassa mielessään sommitellen saarnaa rakkaudesta eikä ollenkaan huomaa ihmisiä, joiden keskellä hän matkustaa!

Oikeastaan, mun ei pitäny tänään runoa kirjoittaa laisinkaan, tulin koneelle keskeneräisiä töitä tekemään ja sähköpostit käymään läpi, kuinkas kävi...

Kiva että pdit. Halaus sinulle sinne todelliseen maailmaan.
HIENOA ETTÄ OLET OLEMASSA.

Ja jos vähän vielä hion...

- -

MUISTAN JOSKUS KIRJOITTANEENI RUNON

Muistan joskus kirjoittaneeni runon
pastorista junassa
matkalla Helsingin Tuomiokirkkoon
pitämään sunnuntain saarnaa

On ajatellut puhua rakkaudesta, kuinka tärkeää se on:
huomaaminen, välittäminen kylmässä maailmassa

Sommittelee sanoja, huomaamatta

Yksinäinen, nukkavieru vanhus
käytävän toisella puolen katselee ohikiitävien
maisemien vilinää, on oven suussa
nuori tyttö

Eksynein silmin ääneti
hapuilin apua

Huusin sydämessäni mutta kukaan ei kuullut

Ajat sitten olen lakannut
uskomasta, toivomasta ja luottamasta,
katselen vain maisemien vilinää

Olen tullut vanhaksi, aivan liian vanhaksi
ja vuosien taakka painaa harteilla

Mutta, jos ehkä
sittenkin joku tulisi vierelle
sydäntäni hipaisten
kuormien alla

Lohduttaisi lämmin katse?

Turha toivo!

Tuokin pappi tuossa, räpistelee raamattuineen
virkamiehen ilmein kuin paperilintu
lammikossa, kiitos ei

Sanani sekoavat vanhuksen sanoihin

En halua sinulta
virallista päänsilitystä, velvollisuudentuntoista
nyökyttelyä, kosketusta
jonka päätteeksi, kun olet jo ulkona, huokaat:
pääsinpä siitä

Mielessäni heristelin nyrkkiä
sokealle leipäpapille rakkaudenhehkuisine
saarnoineen!

Niin, muistan kirjoittaneeni runon
junassa matkalla Helsingistä Tampereelle

Astuin vaunusta kiireisin askelin
yksiööni
Puutarhakatu kahdeksaan,
avasin tietokoneen, vähän hidas, lieneekö viiruksia

Silloin, kuten nytkin, istun tässä

Jokohan tuli selväksi, vai täytyykö alleviivata

Katso oikealle ja vasemmalle,
pysähdy, anna sydämesi särkyä maailman
kaipaukseen ja tuskaan

Malta!

Malta mielesi,
älä kirjoita yhtään sanaa siitä,
anna sydämesi vain

Särkyä

Mennä pirstaleiksi,
kunnes tavoitat välittämisen
ytimen,
etkä enää voi eristäytyä hurskaan kuoresi alle

Aika kiva runo, kello näyttää 13:13,
mutta täytyy vähän vielä hioa, kas tässä

Sainpahan taas valmiiksi
yhden esimerkillisen ja koskettavan,
heruuko pisteitä

Seison valokiilassa,
kumarran odottaen ruusujen sadetta
rakentamalleni tyhjälle estradille

Tyhjälle?
Ei aivan, pimeässä soljuu ja kiemurtelee

Minä huudan rakkautta vanhuksena kiskojen kolinassa! Huudan
rakkautta nuoren, eksyneen tytön katsein
oven suussa, rientäessäsi ohi!

Minä huudan rakkautta itseään pakenevan, virkatakkiinsa juuttuneen
pastorin kovettuneessa sydämessä! Yksi vain on
missä en mitään huuda

Näyttöpäätteellä

Tässä sanoina, mustina kiekuroina, avaruuteen
heitettyinä tympeinä hieroglyfeinä:
Kipu

Bravo?

Sano minulle edes jotain

- -

Hyvää päivänjatkoa!