Olen ollut yh:na reilut pari vuotta. Lapsen isään välit ovat kohtalaiset, asiat hoituvat yleensä ilman suurempaa sählinkiä. Alusta alkaen ajattelin lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa, enkä ole ikinä mustamaalannut isää lapselle, päinvastoin, yritän puhua isästä aina positiivisesti.
Yksinhuoltajana olemisen huonoin puoli on se, että on suurimman osan ajasta yksin vastuussa kaikesta. Olen miettinyt, olisinko äitinä erilainen, jos rinnallani olisi kumppani jakamassa kasvatusvastuuta. Joskus ahdistaa kun huomaan, että olen kireä, väsynyt ym. enkä jaksa olla niin hyväntuulinen, rento äiti kuin tahtoisin. Ja koska kaikista ihmisistä juuri minä vaikutan lapseeni eniten(nyt kun hän on vielä pieni), minun käyttäytymiseni, suhtautumiseni elämään ja vastoinkäymisiin luo hänelle sen elämisenmallin.
Hatunnosto kaikille vahemmille, yritetään olla lapsillemme parhaita mahdollisia!
Yksinhuoltajana olemisen huonoin puoli on se, että on suurimman osan ajasta yksin vastuussa kaikesta. Olen miettinyt, olisinko äitinä erilainen, jos rinnallani olisi kumppani jakamassa kasvatusvastuuta. Joskus ahdistaa kun huomaan, että olen kireä, väsynyt ym. enkä jaksa olla niin hyväntuulinen, rento äiti kuin tahtoisin. Ja koska kaikista ihmisistä juuri minä vaikutan lapseeni eniten(nyt kun hän on vielä pieni), minun käyttäytymiseni, suhtautumiseni elämään ja vastoinkäymisiin luo hänelle sen elämisenmallin.
Hatunnosto kaikille vahemmille, yritetään olla lapsillemme parhaita mahdollisia!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.