Kauanko olette yrittäneet saada lasta?
Kuinka kauan olette käyneet hoidoissa?
Montako IVF-hoitoa olette käyneet läpi ja edelleen jaksatte jatkaa? Tai muita hoitoja?
Monesko hoito tuotti plussaa? Varsikin kokemuksia IVF-hoidosta.
Tuntuu niin raskaalta kulkea hoidoista hoitoon ja aina vaan negaa pukkaa. :(
Kuinka kauan olette käyneet hoidoissa?
Montako IVF-hoitoa olette käyneet läpi ja edelleen jaksatte jatkaa? Tai muita hoitoja?
Monesko hoito tuotti plussaa? Varsikin kokemuksia IVF-hoidosta.
Tuntuu niin raskaalta kulkea hoidoista hoitoon ja aina vaan negaa pukkaa. :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ilman ehkäisyä melkein 8 vuotta ja ei raskaaksi tullut.
Kokeilin glomeja 4kk , ei onnistunut.
Mentiin lapsettomuus klinikalle ja siellä oli kolme keinosiemennystä, ei mitään taas. Siirryttiin mikrohedelmöitykseen. Kolmesti teimme. Ekaks pitkä kaava pilasi kaiken ja saadiin vaan yksi folli mikä ei mennyt jakaudumaan. Aloitettiin seuravan ja 10 follia saadiin ja kaikki tyhjät koska lääkäriltä unohdui antaa pregnyli resepti. Ja ei kun kolmas kertaa kaikki alusta.
Silloin lyhyt kaava ja 9 follia josta kuusi jakaudui.
Tuoresiirto kaksi kpl sisään , toinen kiinnityi mutta sain keskenmenon vko 8 ...(viikko sitten)
Välillä sitä olisi halunnut lopettaa , mutta en voi sitäkään ennen kun oikeesti olen ihan loppuun uuppunut. Aina sitä itkujen jälkeen jaksaa lähtee.
Tammikuussa mennään hakemaan kaks alkiota pakkasesta.Toivon todella että ne riittä lapsen saamisen koska sen jälkeen meidän on pakko lopettaa. Tänä täytin 38, hoitoja on kestänyt monta vuotta ja yksityisellä rahaa mennyt ihan älytön määrä. Jos nyt ei siitä potista onnistuu niin on lopetettava .
Tekee niin surulliseksi miten toiset jää raskaaksi, mutta abortoivat sen. Toinen synnyttää lapsen ja laiminlyö sitä...
Maailma on hurjan epäreilu.
Kuulin vastikään kautta rantain naisesta, joka oli saanut kaksoset lapsettomuushoidoilla Suomessa neljänkympin paremmalla puolella eli siis lähes 50-vuotiaana monen vuoden yrityksen ja jumalattoman ison rahankäytön jälkeen! Eli toivoa on ja ihmeellisiä asioita voi tapahtua. Tietysti ehkä juuri se, että toivo ei kokonaan kuole, onkin lapsettomuudessa stressaavaa ja kuluttavaa. Mutta paljon onnea sinulle tammikuuta varten!
Käyn silloin tällöin lukemassa tällä palstalla vieläkin, vaikka raskaana jo olenkin.
Tuli vaan niin monesti täällä pyrittyä ja apua saatua että haluaa, jos vaan pystyy, auttamaan muita jotka vielä kärvistelevät...
Eli meillä tilanne se että pillerit jäivät tammikuussa 2004.
2006 vuoden alussa menimme tutkimuksiin ja sitten syyskuussa laparoskopiaan.
Ei auttanut ja alkuvuodesta heti IVF.
Eka ivf:n toka pas onnisti ja nyt odotetaan raskausviikolla 35.
Tehtiin hoidot lyhyellä kaavalla.
Mulla on myös polukystiset munasarjat joten noita munarakkuloita tuli paljon...kaikki ei tooki tarpeeksi suuria.
Meillä ei edes aloitettu hoitoja inssillä tai muilla hormoneilla koska syy oli munanjohtimet mitkä ovat tukkeessa.
Onnea ja jaksamista hoitoihin!!!!