Kellanoranssit pilvet
kuin kerrosvoileivät pinossa
marraskuun haalealla taivaalla.
Aurinko jo laskenut,
pilvet yrittävät korvata menetystä.
Mutta huonosti pilvi lämmittää.
Yrityksestä olen kiitollinen.
Pimeyttä ja menetystä tarpeeksi.
Valokin kalpeaa ja lainassa.
kuin kerrosvoileivät pinossa
marraskuun haalealla taivaalla.
Aurinko jo laskenut,
pilvet yrittävät korvata menetystä.
Mutta huonosti pilvi lämmittää.
Yrityksestä olen kiitollinen.
Pimeyttä ja menetystä tarpeeksi.
Valokin kalpeaa ja lainassa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
marrakuu? Kuulostaa tosin ihan mukavalta.
Se on sellainen tapaus, siis lapsus, ei runoilijan oikku ja vapaus. Vaan kun sanan lähtökohta on marta - kuollut, miksei se voisi olla tuossakin muodossa, joskus tai ainakin runossa.
Marraskuu, kuukausista synkin
ja silti olit löytänyt runoosi valoa.
Vaikkakin lainasellaista.
Kohta valostuu ja päivä alkaa reilun kk:n päästä
jo pitenemään.
Näin uskomme :)
Yritän aina löytää mustastakin pilvestä hopeareunuksen, vaikka ei se aina onnistu. Yrityskin vie eteenpäin. Marraskuussa on edessä jatkuvasti lisääntyvä valo, pimeän jälkeen.
Tapasi kertoa luonnosta, tässä tapauksessa
marraskuun pilvistä on kiehtova, ja kuinka löy-
dätkin aina runoihisi valon, tavalla tai toisel-
la. Pidin, kuten aina runoistasi.
Hyvää päivän jatkoa Sinulle.
Valoa pitää etsiä pimeästäkin. Ja kun tarkkaan katsoo, usein jotain löytyykin. Odottamatonta.
Valoa toivon sinunkin päivääsi. Iloa myös.
"Pimeyttä ja menetystä tarpeeksi"...sitä marraskuu on.
Silloin, kun meillä on valoisa aika, tuskin huomaamme sitä, totumme siihen, mutta marraskuun pimeydessä jokainen auringonsäde ja kultaiseksi värjäytyneet pilvet tuntuvat ihmeellisiltä ja ainutlaatuisilta. Ja sitähän ne ovatkin.
Hieno runo jälleen, tee.
Kiitos viestistäsi! Ja muutenkin on mukava kuulla sinusta. Kun vielä muistaisit runolla.
Mutta totta se on, marraskuussa runotuotanto tahtoo olla yhtä vähäistä ja haaleaa kuin kuin valo luonnossa. Itsellä ainakin.