Poikani meni kouluun, vaikka suositeltiin koulunkäynnin lykkäämistä aspergerin syndrooman vuoksi. Hän on niin innokas opiskelija, että kun koulusta tulee vain silloin tällöin läksyjä ja nekin yksinkertaisia, hän lueskelee iltaisin minun vanhoja oppikirjojani, jopa lukioaikaisia. Pitäisikö huolestua? Kuitenkin hän on myös lapsi ja käyttää paljon mielikuvitustaan leikeissä.
Mitä mieltä?
Vanhempi.
5469
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielestäni se on pelkästään hyvä asia, että poikasi kiinnostuu koulusta. Ja ennen kaikkea, että hän kiinnostuu asioista ja pystyy hyödyntämään asioista kiinnostumistaan koulussa.
Tärkeää on se, että koulu tuntuu mukavalta, että siihen liittyy hyviä mielikuvia.
Itsellä ensimmäiset kouluvuodet olivat rankkoja välillä hyvinkin kohtuuttoman kiusaamisen vuoksi ja koulu tuntui ikävältä ja jopa pelottavalta paikalta.
Vasta sitten murrosiässä pääsin kiusaamisesta yli ja aloin pystyä hyödyntämään asioista kiinnostumistani kouluun.
Mielestäni assin mahdollisuus elämässä menestymiseen on juuri siinä, kun hän saa käyttää vahvuuksiaan, kiinnostumistaan ja älyään. Sosiaalisten pelien ja manipuloinnin kautta menestyminen on mahdotonta.
Kun on vaikeaa organisoida elämäänsä. Siksi koulu on hyvä, koska antaa rakenteen elämälle. Hyvä että on mielenkiinnon kohteita. Ei niitä pidä tukahduttaa. Ikävä kyllä psykiatrit eivät ymmärrä asseja makuuttamalla heitä vuosikausia sairaaloissa. Se on tapa tuhota assin kyvyt.
että näin on käynyt lisäksi on vielä raivarit johtuen tilanteesta-.-...jes
Sillon, kun assissa nähdään vikaa, siirretään omaa ymmärtämättömyyttä assiin, jolloin assin menettää kyvyn ymmärtää itseään ja ongelmia syntyy.
Psykiatrit eivät pysty parantamaan assia, koska vika on siinä, että he näkevät assin viallisena ja projisoivat vian assiin.
Elämä on täydellistä niin pitkään, kun "tajuaa", että jokin on "vikana". Sillä hetkellä, kun "tajuaa" "vian", loppuu ymmärrys assia kohtaan ja alkaa oman ymmärtämättömyyden siirtäminen assiin, jolloin assi lakkaa ymmärtämästä itseään.
Äiti, joka näkee assissa vikaa, aiheuttaa assille neuroosin.
Assi, joka aukuisiällä tajuaa, että hänessä on vikaa, masentuu ja ajaa itsensä alas.
Jäi tuosta pois, että hän on siis vasta ekaluokkalainen, mutta senhän te varmaankin tajusitte rivien välistä?