Hän kiipeäisi luoksesi voimakkaana. Ei häveten itseään. Mutta se en olisi hän. Hän toisi Sinulle kukan. Kauneimman kukan ja vaikeimmasta paikasta haetun. Juuri Sinulle, ei edes ajatusta, että voisi olla kenellekään muulle, sen tiedät. Sinä hymyilisit. Hymyilisit joko kukan kauneudesta tai miten kömpelösti hän sen Sinulle ojentaisi. Hän saisi kuulla, että taas kukka… ei Sinun olisi tarvinnut. Hän meinaisi alkaa kinaamaan. Ei minun olisikaan tarvinnut, mutta halusin antaa Sinulle kukan. Tietääkseni pidit niistä. Nolostun ja huomaan kai olevani hieman itsekäs. Yritän lausua joitain sanoja, mutta en saa sanoja suustani. Katson Sinua ja kävelet jo poispäin makuuhuoneeseen ja näen selkäsi. Kävelet poispäin minusta. Se ei käy. Säikähdän ja yritän poistua. Lähden varovasti ja kiroilen, kun kaadun portaissa murtaen luitani. Valun verta ja häpeän. Sydämeni on valunut verta jo pitkään täyttäen keuhkoni. Yritän kiirehtiä pois, että et näkisi sitä mitä kuulit… joku toikkaroi portaissa. Tiedän, että et voi käsittää, että miten jotkut asiat voivat olla hänelle niin vaikeita. Hän ei halua kuulla sitä. Hän ei kestä sääliä tai ymmärrystä tai ymmärtämättömyyttä. Hän rakastaa Sinua ja hän ei halua Sinulle vammaista miestä. Miestä, joka on terve vain humalassa. Terve vain, kun on lääkinnyt itseään ja silloinkin voi saada kramppeja ja outoja heikotuksen aaltoja. Hänellä ailahtelee mielialat ja se on väärin läheisiä kohtaan. Etenkin rakastettuaan kohtaan. Hän ei hyväksy oikeasti itseään ihmisenä. Hän ei pidä itseään ihmisenä ja mahdollistaa näin itsensä huononkin kohtelun. Hän ei voi tietää mitään. Hän vaan on ollut sellainen jo pitkään. Laput pysyneet silmillä liian pitkään, ettei säikkyisi kaikkea. Rakastaa ja kärsii rakastumisestaan tunteineen ja tietäen, että toinen ei voi häntä rakastaa. Hän ei ole tarpeeksi hyvä enkelille. Olisinko hän saatanana tarpeeksi vahva enkelille? En usko. Hän on vaan nyt näin.
Runoutta
Hugo.
5337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Istun hiljaa.
Katson eteenpäin.
En tunne mitään.
En ole kotona.
Tunnen, taasko se alkaa.
luulin jo viimeisen olleen.
Alan heilumaan
huudan apua tuskaani,
jos pystyn.
Minä, yhteiskunnan hyljeksimä,
ystävien pelkäämä.
Itseäni rakastava, kuningatar.
Kuljen seiniä pitkin ja kuulen,
joko taas lähdit, et saa.
Puren hampaitani yhteen ja
itsenäisyyttäni en anna,
pystyn kaikkeen mihin pystyn.
Rakastan itseäni ja kun rakastan itseäni, pystyn rakastamaan myös muita, jotka eivät pysty rakastamaan minua.Tiedän, että he ovat avuttomampia kuin minä. He tarvitsevat tukea, ymmärtämättömyyteensä...Ajattelen Sinua.
Jopas oli hieno. Kosketti... kuuntelen tässä tauolla juuri kappaletta: Jewel-Foolish game.
Kiitoksia! Tämä oli minulle päivän pelastus, oikea taidepläjäys tuo runosi!
Uusi päivä
Joka päivä uskon,
en Jeesukseen enkä Jumalaan.
Vaan siihen, että olisi parempi.
Teen suunnitelmia,
sitten kun…
Sitten kun se sitten kun koittaa,
voin alkaa elää.
Uskon, että se sitten kun elää,
se vain leikkii kuurupiiloa.
Tyhjennän tiskikoneen,
ja olenkin askeleen lähempänä
aikaa ”sitten kun”.
Ja jos kaadut aina vaan, ajattele että ei kukaan kaadu niin komeasti kuin minä.
Niin komeasti mahalleen ja
näköalapaikalle.
Sillä autuaita ovat ne, jotka osaavat nauraa itselleen, koska heiltä ei tule elämässään hupia puuttumaan.
Tässä tuo autuas sana ei sovi, mutta muuten aika hieno mielestäni.
puhdasta runoutta,kiitos