Milloin viimeksi Suomessa tehtiin arkkitehtonisesti tyylikkäitä ja huolellisesti valmistettuja suurikokoisia rakennuksia?
Esimerkkeinä esim. kansallismuseo, kallion kirkko, tampereen tuomiokirkko, helsingin rautatieasema jne. Nuo kaikki on tehty reilusti ennen sotia - sen jälkeen en nyt keksi vastaavia. Kyllähän suurikokoisia rakennuksia tupsahtelee muutaman vuoden välein ja muutamat näistä ovat ihan kohtuullisen näköisiä, mutta samanlaista pikkutarkkaa ja mietittyä ulkoasua ei useinkaan näe.
Onko syynä pelkästään hinta? Kun eduskuntatalon lisärakennusta rakennettiin kaikki puhuivat kuinka paljon ko. tönö maksaa ja aika heikko teoshan se on.. silloin kun kansallismuseo tai itse eduskuntatalo rakennettiin niin rahasta ei ollut varmaan kauheasti puhetta..
Esimerkkeinä esim. kansallismuseo, kallion kirkko, tampereen tuomiokirkko, helsingin rautatieasema jne. Nuo kaikki on tehty reilusti ennen sotia - sen jälkeen en nyt keksi vastaavia. Kyllähän suurikokoisia rakennuksia tupsahtelee muutaman vuoden välein ja muutamat näistä ovat ihan kohtuullisen näköisiä, mutta samanlaista pikkutarkkaa ja mietittyä ulkoasua ei useinkaan näe.
Onko syynä pelkästään hinta? Kun eduskuntatalon lisärakennusta rakennettiin kaikki puhuivat kuinka paljon ko. tönö maksaa ja aika heikko teoshan se on.. silloin kun kansallismuseo tai itse eduskuntatalo rakennettiin niin rahasta ei ollut varmaan kauheasti puhetta..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Luettelemasi esimerkit ovat kaikki jugendia/kansallisromantiikkaa. Ei ole osunut galluppeja silmiin mutta jugend taitaa olla arvostetuin ja ihailluin tyylisuunta kansan parissa. Kansalla tarkoitan tässä ei-arkkitehtejä.
Viimeiset kaksi vuosikymmentä todistavat rahan vallan arkkitehtuuriin. 80-luvulla uusi metodi, postmodernismi, suosi monimuotoisuutta ja jopa väri-iloittelua, mutta 90-luvun lama tappoi orastavan kauneuden ja palattiin kiireenvilkkaan laatikkolinjalle.
Muutamia poikkeuksia on pahimman laman jälkeen syntynyt, esim. Kiasma ja Eduskunnan laajennus. Mutta kauneutta niistä ei etsimälläkään löydy. Paremminkin niistä tulee mieleen epätoivoinen vääntelehtiminen arkkitehtuurin virallisessa pakkopaidassa.
No - Suomessa Jugend-kautta vanhempi arkkitehtuuri on verrattaen vähäistä/vaatimatonta, joten kyse ei liene jugendin erinomaisuudesta verrattuna muihin tyylisuuntiin.. (ulkomailla käyneet lienevät törmänneen goottilaisiin kirkkoihin, kauniisiin barokkiajan/rokokoon rakennuksiin jne.)
Ehkä häiritsevintä uusissa rakennuksissa on yksityiskohtien puute - suuriin rakennuksiin on perinteisesti kuulunut jonkinverran mietittyjä yksityiskohtia, esimerkiksi patsaita (hgin rautatieaseman kivimiehet, goottilaisten kirkkojen gargoilit jne), poikkeavan muotoisia ikkunoita, kerroksellisia pintoja, selkeästi toisistaan poikkeavia materiaaleja yms. Ei Kiasmassa tai Mäntyniemessä kovin paljoa vikaa ole, jotenkin vain liian pitkälle pelkistäminen ei oikein istu rakennuksiin jotka on tarkoitettu erottumaan ja olemaan vaikuttavia.. en myöskään ole kovin vakuuttunut kokonaisten seinien tekemisestä lasipinnoista.. ehkä sitä silloin pidettiin edistyksellisenä kun se oli ensimmäistä kertaa mahdollista, mutta kyllä se aikalailla tarpeetonta ja typerän näköistä on..
meillä onneksi säästynyt myös kertaustyylien rakennuksia jonkin verran ainakin suuremmissa kaupungeissa eikä ne kaikki niin vaatimattomia ole (senaatintori kruunujalokivenä)
Moderni arkkitehtuuri halusi ratkaista asuntopulan ja epähygieniset asuinolot ja oli sillä tavalla sosiaalisesti vastuuntuntoista.
Nykyinen rakennustuotannon näkökulmasta optimaalinen rakennustuotanto on ns. "rakentajaystävällistä".
Rakennukset kuvastavat aikaansa ja aikansa arvostuksia.
Ateneumin taidemuseoon käytettiin tietoisesti 10% silloisen Suomen koko budjetista.
Toki budjetin rakennekin oli toinen - ei sosiaalimenoja eikä yleistä koulutusta,
ei mainittavaa Suomen omaa armeijaa, laajaa terveydenhoitoa jne jne.
Kuitenkin joka kymmenes veromarkka.
Sen suunnittelija antoi oppilailleen hyvän ohjeen:
Kun suunnittelette monumentaalitöitä, tilatkaa julkisivujen koristeet ensimmäisiksi,
koska myöhemmin niihin ei ehkä ole rahaa.
Taitaa nyt vain olla niin, että raha on kuin lantaa.
Mitä laveammalle levität, sen vähemmän riittää yhteen paikkaan.
Ilman rahaa ei suunnitteluun käytetä aikaa. Ilman suunnitteluun käytettyä aikaa kaipaamasi
tarkka ja huolellinen viimeistely ei ole mahdollista.
Kieltämättä usein kuultu lausahdus tuo "rakennukset kuvastavat aikaansa", mutta toistelusta huolimatta se on pötyä. Melkeinpä väittäisin että rakennukset kuvastavat vain kulloinkin vallinneita tyyli-ihanteita ja suunnittelumuoteja. Kyse on siis jostain paljon pinnallisemmasta kuin ajankuvista.
Mutta Ateneum-juttusi oli hauska.
niitä vieläkin toteutuu, sellaisissa tapauksissa missä suunniteltu pääsee toteutumaan eikä kaikkea sisältöä jyrsitä pois rakentamisen prosessin aikana.
Hyväksi käytössä koettu kohde on mm. Turun uusi pääkirjasto, suunnittelukilpailun perusteella, muutamien kiemuroiden jälkeen toteutettu rakennus.
kun viimeksi.
Tyylikkäitä ja huolellisesti valmistettuja suurikokoisia rakennuksia tehdään silloin, kun rakennuttajalla on halu ja mahdollisuus siihen.
Kansallisromantiikkaa ei kansallisromanttisen tyylin rakennuksia lukuun ottamatta näe, siinä olet aivan oikeassa.
Millä perusteilla arvioit eduskuntatalon lisärakennuksen heikkoutta? Ei-kansallisromanttisuuden, toimivuuden, henkilökohtaisen kapeakatseisuuden vai minkä perusteella?