Miten kertoisin uudelle rakkaalleni, että olen tehnyt abortin? Sitä en itsekkään välttämättä hyväksy omalla kohdallani ja se on mielestäni suurin virheeni, mutta en sitä myöskään kadu?
Olen eronnut viime syksynä (aviossa 15v.) ja "yhteisellä" päätöksellä (miehen toive ollessamme vaikeassa mietintä vaiheessa liitossamme) teimme muutama vuosi sitten abortin kolmannen lapsemme kohdalla. Eli kaksi oli jo, asia oli tuskallisin mitä siihen mennessä olin kokenut. Nyt olen aloittelemassa parisuhdetta (jo syvenemässä) ihanan (exäkin oli hyvä mies) miehen kanssa (jolla ei omia lapsia). Hän on paljastuksia omasta menneisyydestään tehnyt. Toki olen minäkin tunnustuksia tehnyt menneistä, mutta jotenkin en vaan pysty tätä asiaa sanomaan. Teenkö väärin jos tunnen, että en voi vielä paljastaa sitä? En tiedä mitä hän abortista ajattelee, mutta en usko että hän tuomitsee sitä tietyissä tilanteissa(raiskaus,huumeet,sairaus ym.) Sitä en tiedä, ja pelkään, olisiko minun tapaukseni hyväksyttävä hänen mielestään. Mietin nyt asiaa yhä enenevässä määrin ja jotenkin koen pettäväni(valehtelevani) kun en kerro. Miten olisin se reilu ja rehellinen ihminen jona hän minut tuntee? Avoin ja suora. Asia painaa kovasti enkä tiedä miten edetä...
Olen eronnut viime syksynä (aviossa 15v.) ja "yhteisellä" päätöksellä (miehen toive ollessamme vaikeassa mietintä vaiheessa liitossamme) teimme muutama vuosi sitten abortin kolmannen lapsemme kohdalla. Eli kaksi oli jo, asia oli tuskallisin mitä siihen mennessä olin kokenut. Nyt olen aloittelemassa parisuhdetta (jo syvenemässä) ihanan (exäkin oli hyvä mies) miehen kanssa (jolla ei omia lapsia). Hän on paljastuksia omasta menneisyydestään tehnyt. Toki olen minäkin tunnustuksia tehnyt menneistä, mutta jotenkin en vaan pysty tätä asiaa sanomaan. Teenkö väärin jos tunnen, että en voi vielä paljastaa sitä? En tiedä mitä hän abortista ajattelee, mutta en usko että hän tuomitsee sitä tietyissä tilanteissa(raiskaus,huumeet,sairaus ym.) Sitä en tiedä, ja pelkään, olisiko minun tapaukseni hyväksyttävä hänen mielestään. Mietin nyt asiaa yhä enenevässä määrin ja jotenkin koen pettäväni(valehtelevani) kun en kerro. Miten olisin se reilu ja rehellinen ihminen jona hän minut tuntee? Avoin ja suora. Asia painaa kovasti enkä tiedä miten edetä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
ymmärrän miltä sinusta tuntuu.
uskon,että todella vaikea kertoa tuollaista,jos vielä itsekin ajattelet tehneesi väärin,osaksi ainakin.
kehotan sinua olemaan avoin ja kertoa suoraan,että olet abortin läpikäynyt. kyllä jos mies on hyvä kuten sanoit niin sen totuuden menneisyydestäsi kestää. jos kaksi lasta ei häntä haittaa,niin tuskin aborttikaan..uskoisin ainakin.
vai onko hän sanonut suoraan ettei hyväksy aborttia muuten kuin kertomissasi tilanteissa? jos hän sinusta oikeasti välittää,ei anna tuon vaikuttaa suhteeseen. hänen tulisi enemmänkin olla onnellinen,että uskoudut hänelle noinkin vaikeassa asiassa..
tsemppiä kertomiselle ja kerrohan kuinka hän asian otti:)
Haluat säilyttää oman kuvasi itsestäsi reiluna ja rehellisenä ja siksi kertoa asioista,joista et halua kertoa.
Asioista jotka eivät myöskään sinun uudelle miehelle kuulu.Joihin hän ei halua ottaa kantaa.Ei muuten kun pakotettuna.
Ettekö ole jo sen verran aikuisia, että ymmärrätte että elämää on ollut teitä ennenkin.Ja myös kuolemaa.
Mitä helvettiä se edes kuuluu hänelle? ihmisillä on menneisyys eikä hän ole ollut siihen osallisena. Eikä se abortti nyt mikään maailman kammottavin asia ole, jälkiehkäisyyn verrattavissa moraalisesti ajatellen.
Mennyt elämä on mennyttä. Jokainen meistä jättää taakseen asioita jotka on syytä jättää. Sinun ei mielestäni ole mikään pakko kertoa asiasta miehellesi. Jos kuitenkin tunnet että sinun täytyy kertoa, niin luulen että miehesi ymmärtää tai niin ainakin haluan uskoa. Abortti on kipeä asia eikä tämän hetkinen miehesi todellakaan ole mikään arvostelemaan sinua. Toivottavasti pääset johonkin ratkaisuun asiassa ettei se vaivaisi sinua pidempään.