En varmasti ole ainoa joka pyrkii lääkikseen keväällä 2008 ja tuntee jatkuvasti kulkevansa tonnin kivi päänsä päällä. Pääsykokeet stressaavat jo nyt, naturligtvis, se on vain terveellistä, mutta minulle paineita aiheuttaa eniten ajatus, etten pääse sisään. Mitä sitten teen? Mitä teen, kun olen jo antanut vuoden elämästäni lääkikselle valmistautuessani pääsykokeisiin enkä kaikesta huolimatta pääse sisään? Tunnen varmasti jääväni tyhjän päälle.
Haluan ihmisläheisen ammatin joten varavaihtoehtoni on lastentarhanopetta-koulutus, mutta sinnepä otetaankin vielä lääkistäkin pienempi hakijaprosentti.
Onko muilla samanlaisia huolia vai pitäisikö minunkin vain keskittyä hermoilematta täysillä lukemiseen ja luottaa sokeasti siihen, että jos annan kaikkeni, unelmani toteutuu?
Haluan ihmisläheisen ammatin joten varavaihtoehtoni on lastentarhanopetta-koulutus, mutta sinnepä otetaankin vielä lääkistäkin pienempi hakijaprosentti.
Onko muilla samanlaisia huolia vai pitäisikö minunkin vain keskittyä hermoilematta täysillä lukemiseen ja luottaa sokeasti siihen, että jos annan kaikkeni, unelmani toteutuu?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lääkiksessä opiskelevilla vasta sitä stressiä on.
SE lääkiksessä sisällä on erilaista stressiä. Sillon voi kuitenkin olla varma, että potentiaalia lääkäriksi valmistumiseen on, kun vaan tekee töitä. Lääkikseen hakevilla se stressi on juurikin sitä, että tekee hemmetisti töitä - joka ei völttämättä tuota koskaan tulosta. Ja samalla menee unelmat ja haaveet.
Eli kannattaa ottaa se plan B. Kyllä mulla ainakin on se, että ala on tämä ja tältä alalta kyllä löytyy muitakin hommia kun lääkärin hommat.
itse pääsin nyt tlk:n tiedekuntaan ensiyrittämällä. opiskelin vuoden alaa, joka tuntui lähinnä uppoavalta laivalta.. tällä tarkoitin, että tulevaisuus olisi ollut täynnä epävarmuutta ja epämääräisiä työsuhteita ilman eläkettä (!!!) stressasin hirveästi pääsisinkö sisään ja samalla täytyy sanoa että mieli meni mustaksi, siis ihan täydellisesti. näin jälkeen päin huomasin, että minulla olisi joidenkin määritelmien mukaan voinut olla lievä masennus (hui kamalaa). paahdoin koko kevään aivan täysillä opiskellen silloisen alani kaikki opinnot ja luin pääsykokeisiin. sanottakoon vielä, että olin lukenut lukiossa fysiikkaa vain nimeksi. ainut asia, mistä olin iloinen oli, että laihduin. osin kilot palasivat takaisin sen jälkeen kun sain tietää päässeeni sisään.. luulimpa, että painoni lasku johtui hirveästä stressistä.
nyt mielini on taas kirkas kuin mikä, vaikka "koulutöiden" paljous välillä pistää huokailemaan, toisaalta nyt ei tarvitse enää pelätä epävarmaa työllisyytta tulevaisuudessa =)
älä lannistu, jos pääset sisään, olet entistä vahvempi ja jos et pääse, koeta uudelleen ja uudelleen.
ja muista, et varmasti ole ajatuksiesi kanssa yksin!
Lääkiksessä stressiä on välillä todella paljon. Jos sulla jo nyt, yli puoli vuotta ennen pääsykokeita, on tonnin kivi pääsi päällä, niin voit varmasti kuvitella, ettei tilanne helpotu yhtään ennen pääsykokeita.
Jos pääset sisään, niin stressin määrä sinänsä ei vähene, vaikka onkin erilaista, kuten jo keskustelussa aiemmin joku on todennut. Toki se on myös totta, että tenteistä ei tarvitse päästä ekalla kerralla läpi, sillä uusintoja järjestetään kyllä. Mutta jo lääkiksen ekana syksynä on monessa kurssissa hallittavan tiedon määrä paljon, paljon suurempi kuin lääkiksen pääsykokeessa. Asiat pitää omaksua nopeasti ja huolellisesti, eikä aikaa ei ole niin paljon kuin sulla nyt lääkiksen pääsykokeeseen. Voit siis kuvitella että se saattaa myös aiheuttaa stressiä.
Jos susta siis tuntuu, että stressi käy jo nyt ylivoimaiseksi, niin mietipä vielä. Kestätkö loppuelämäsi stressiä? Ei se lääkärin työkään mitenkään epästressaavaa ole.
Sinuna hakisin myös jonnekin muualle kakkosvaihtoehtona. Tuntuu aika kurjalta jäädä tyhjän päälle, jos pääsykokeessa ei onnistukaan. Entäs jotkut luonnontieteet? Niiden pääsykokeisiin voisi lukea samoja asioita kuin lääkiksenkin pääsykokeisiin.
Mutta älä luovu unelmastasi. Uskon vakaasti siihen, että jos kiinnostusta riittää, niin sisälle pääsee. Koita stressata vähän vähemmän, jos tämä todella on sitä mitä haluat. Jos et pääse ensi keväänä niin yrität seuraavana uudestaan. Vuosi ei loppujen lopuksi ole pitkä aika ja sen voi käyttää hyödyllisestikin.
"Mitä teen KUN en pääse sisään" Nyt sinun kannattais korjata ajatuksiasi ja asennettasi sisäänpääsystä. Jos ajattelet noin negatiivisesti, niin et varmasti pääse sisälle. Monesti helpottaa pelkkien positiivisten mielikuvien kehittely (esim. ajattele itsesi saamassa hyväksymiskirje yliopistolta) ja puhelemalla joka päivä itselleen, että minä pääsen sisään, tämä työ ei ole turhaa. Itselläni toimi. Sitten en enää edes miettinyt muita vaihtoehtoja, vaan luin pääsykokeisiin asenteella "sisään mennään perkele!"
Tsemppiä :)
Mutta kun se vaan on niin, että kaikki ei sinne sisälle pääse.. Ei sitä nyt niin negatiivisesti kannata ajatella, mutta ei liian positivisestikaan - eihän kummiskaan haluta, että lääketieteelliseen hakijat alkaa tekemään itsemurhia tulosten ilmestyttyä :D Kannattaa vaan tehdä kaikkensa - jossei se riitä, niin sitten ei voi mitään. Sillon saattaa auttaa se, että hakee ja hakee vaan, mutta hankkii siihen rinnalle sitten jonkun muun homman (esim. toisen opiskelupaikan). Kyllä kun tarpeeks kauan yrittää, alkaa koe tilanne ja itse kokeen rakenne tulla niin tutuksi, että voi hyvinkin päästä sisälle vielä jonakin päivänä.