aikaan sen, ettet voi luottaa toiseen ihmiseen?
Mikä saa
sinussa
231240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
niin monta kertaa joutunut pettymään milloin minkäkin asian tiimoilta.
Epäilee aina ja kaikkea,jopa itseäänkin joskus...
toiseen ihmiseen, vähän liiankin herkästi.
Jos kuitenkin käy niin että hän ei pidä sanaansa,
tai kertoo asioitani. Hän ei kuulu sen jälkeen
ns. parhaimpiin ystäviin.
Ihminen on ikuinen petkuttaja. Kaupankäynti, politiikka, parisuhteet, työelämä ja mitä niitä onkaan. Kun et luota, et sitten petykään.
ainaisessa epäluulossa,kotikiusattu on elänyt ikänsä lapsen uskossaan.
Kaikki ei ole pahoja,kun tarpeeksi on ollut nenä verillä,jostain löytyy lohduttaja,joka välittää ihan oikeesti.
avioliitossa, voi yks kaks tullakkin "kylmä suihku".
Palaat maanpinnalle.
...35 vuoden avioliiton jälkeen.
että jos ei luota- et pety mutta et kyllä sitten eläkään. jos ei uskalla luottaa ihmisiin nii sitä ei varmaan oikei luota itseensäkään. ja sepäs on paha se. minä uskallan vielä luottaa ihmisen hyvyyteen. jaksan vaikka matto on vedetty monen monta kertaa alta ja hyvin yllättäviltä tahoilta. elämä kantaa.
Samanlaisia ajatuksia minulla. Luotan vaistoihini, ja jos on tullut virhe, en lannistu. Vaan päinvastoin, niin olen oppinut siitä yhä enemmän, vaistot siinä vaan kehittyy. Minulla on tapana vaistota ne luotettavat, niiden epäluotettavien joukosta.
Lämmöllä
-Kusipää-
vielä sellaista asiaa sattunut kohdalle, mikä olsi luottamuksen toiseen ihmiseen vienyt.
En ole vähääkään sinisilmäinen, päin vastoin, väitän olevani hyvä ihmistuntija, joten vaikea täällä ruudun ulkopuolella on kenenkään minua huijata.
Silti luotan ihmisiin ja ainakin taloudellisia riskin ottoja teen pelkän intuition kautta.
Viimeksi pari kuukautta sitten annoin auton ilman käsirahaa suoraan kaverin nimelle, enkä laittanut häntä haltiaksi rekisteriotteeseen, kuten yleensä tehdään.
Kyse oli vajaan viiden tonnin ajopelistä.
Eihän tässäkään mitään ilmeistä riskiä olisi, mutta auto, joka piti tulla vaihdokkina, oli ns. verovelkainen, enkä sitä viitsinyt ottaa käsirahaksi kauppaan.
Hän makselee sitä muutaman satasen erissä ja tähän asti olen jo saanut noin tuhannen euroa suorituksia., joten kyllä se siittä?
Yhden kerran olen takaajana maksanut viidentoista tuhannen (mk) lainan, eikä sekään meidän suhteitamme mitenkään kylmettänyt.
Otin hänet töihin siksi aikaa, kun hän oli työttömänä omalta alaltaan, enkä palkasta vähentänyt yhtään markkaa.
Siis kuten olen joskus aiemminkin sanonut, raha ei ole minulle merkinnyt juuri mitään.
Onneksi olen sitä aina senverran saanut kasaan, että omat velvoitteet olen saanut hoidettua.
Ehkä olen luonnoltani jonkin sortin boheemi, jolle ei moni pikkuseikka ihmisen välisissä kanssakäymisissä tee kesää ei talvee!
Ehkä kuitenkin tekee 'kesää', voittopuolisesti.
...mutta kun huomaan tulleeni hööpötetyksi toistuvasti,en enää luota siihen ihmiseen. En ylipäänsä ymmärrä miksi ei voi olla rehellinen. Suurta pelkuruuttahan se valehtelu on , mutta myös minun väheksymistäni. Arghh!!
Ei kai tämä ole pelkkä ketsi.
http://www.youtube.com/watch?v=Gq6Nl-tQKSU&feature=related
Harvoin tulee pettymyksiä mutta sellaisen sattuessa luottamukseni voi menettää vain kerran!
Useimmiten olen pettynyt ihmisten ymmärtämisen ( ymmärtämättömyyden ) tasoon.
On uskomattoman yleistä etteivät ihmiset ymmärrä etteivät heidän elämänarvonsa päde kaikkiin muihin.
On eri lailla ajattelevia ja arvottavia ihmisiä.
Pelkistetty, yksinkertainen esimerkki: Kyllä jokainen mersulla ajaa joka siihen pystyy.
Abstrakteissa arvoissa joudutaan alueelle jossa ei kyseisten henkilöiden kanssa edes pysty keskustelemaan.
Tehyn pomo Jaana L-Pesola!
aina se toinen ihminen, harvemmin sen kaveri.
vaitelias kolmas mies,.. ku henkilö, oli se mies, eikä kun henkilö johon olet aina luottanut?
enkä tajua viestiäsi.
Ne harvat kerrat jolloin olen todennut jonkun ihmisen olevan muuta kuin luulin, olen sen huomannut hänestä itsestään, olemuksestaan, käyttäytymisestään, puheistaan.
En oikein edes muista että joku muu olisi kertonut asian joka on saanut minut menettämään luottamuksen johonkin ihmiseen.
Vanha laulu lipsahti ajatuksiini viestisi luettuani.
Sovinismi syytösten pelosta, piti korjata lipsahdukset -mies vs.-henkilö!
Ei siin sen syvenpää ajatusta, kuin "vaiteliaisuus" ja tietojeni mukaan toisen jälkeen tulee kolmas!:)
Jos ihmisen käytös ei ole relevanttia, ei voi syntyä luottamusta. En myöskään luota "liian" kiltteihin ihmisiin, semmoinen lepertelevä ihminen saa minut varuilleen.
helppoheikit, hännystelijät, makeilijat ja luihut immeisset kun karsii listalta niin sillähän niistä luottokelvottomista pääsee. Heh
lapsenomanen usko ihmisen perushyvyyteen. Joskus on tullu takkiin kovasti hah. Toisaalta ku ajattelee miten avoimesti mä kirjottelen tuolla sätissäkin, vois luulla, et siitä ois vahinkoa, mut ei. Niin metsä vastaa ku siihen huutaa?
kun tämä toinen ihminen valehtelee ja valhe paljastuu.
on oma kavaluutensa, mutta omaa täydellisyyttään kolostavat ovat tosi pahoja pettuli-ihmisiä jotka ei aina ees ite sitä tajua, kun ovat kaikessa vähän muitten yläpuolella ollakseen.
Vain tyhmä ei itseänsä tunne!
Vaatimattomuus kaunistaa.