PM:ssä oli viime keväänä jyrkkä artikkeli siitä, että konsertit eivät kuulu uskovaisille.
Tänään tuli viestinä kutsu Weljien joulukonserttiin.
Miten SRK suhtautuu tähän, konsertissa pitää hartauden Niilo Rauhala.
Tänään tuli viestinä kutsu Weljien joulukonserttiin.
Miten SRK suhtautuu tähän, konsertissa pitää hartauden Niilo Rauhala.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kyllä musisoinnin kuunteleminen on SRK:n mielestä edelleen kadottava synti. Muista, että Päivämiehen sana korvaa 100%:sesti Raamatun.
Kuitenkin vl-pappi (Rauhala) voi olla pitämässä hartaustilaisuuden Weljien konsertissa.
Kutsu-viestissä ei puhuttu konsertista vaan jouluoratoriosta, se ilmeisesti antaa luvan mennä sinne.
ei suinkaan konsertti, sellainenhan ei uskovaisille sovi. mieluummin laulutilaisuus, oratoria, tai jotain fiksumpaa
nämä sielun veljet muuten laulahtivat aikanaan mummolaan kun pyöräilemme tyyliin "niinkuin leikki matka käy" , olivat korvanneet siis sanan "tanssi" sanalla "leikki"
niin, ja kyllä, todellakin, aikuisista ihmisistä on kyse.
Oulussa on seurakunta-ilta ensi sunnuntaina.
Toivottavasti tämä konsertti-asia nousee keskusteluun. Siitähän ei ole keskusteltu koskaan, koska kukaan ei uskalla keskustella näistä asioista.
SRK:n pitäisi tajuta kuinka vaarallinen tilanne tämä nykyinen puhumattomuus on: SRK vetää omaa jyrkkää kantaa PM:ssä ja seurakunta tekee omiaan, omilla lievennetyillä tulkinnoillaan.
Eikö SRK ole huomannut, mitä tämä tarkoittaa?
SRK:n valta on murennettu/murentunut.
Mutta huolestuttavampaa on se, että SRK ei uskalla vastata rehellisesti seurakuntalaisten kysymyksiin.
Näen tässä syvällisemmän tapahtuman, johon SRK ei uskalla/pysty vastaamaan.
Olet oikeassa, SRK liikkuu likaisissa vesissä näissä kiertoilmaisuissa.
Oratoriot ja passiot ei ole yhtään parempia kuin konsertit. Ne on yhtä lailla kristillisyydessä synniksi ymmärretty.
Näin ne alkaa rajat hämärtyä.
Miksi näitä oratorioita esittää uskovaiset miehet, kuoro Weljet (vaiko onko se lauluryhmä Weljet).
Miksi oratorion jälkeen on hartaustilaisuus, jossa puhuu vl-pappi Niilo Rauhala.
Otin tämän asian tänne, koska olen asiasta epätietoinen.
Jos olet todellinen vl- läinen, niin olisiko sinun syytä selvittää itsellesi onko käsityksesi oppi-isän Lutherin vai hänen aikalaistensa Zwinglin ja Calvinin mukainen.
Kuten tunnettua Lutherin teologinen perusratkaisu johti myönteiseen ja avoimeen musiikkikäsityksen: "Koska Jumala toimii aineellisen todellisuuden välityksellä myös musiikissa, tämä on suuri Jumalan lahja, jota on käytettävä sen arvon mukaisesti vapaalla ja iloisella mielellä"
Lutherin läheinen ystävä, säveltäjä ja kanttori Johann Walter (1496-1570) on antanut tästä kauniin kuvauksen. "Monta miellyttävää hetkeä olen hänen kanssaan laulaen viettänyt ja olen usein nähnyt,kuinka laulaminen sai tuon rakkaan miehen hilpeäksi ja hengessään iloiseksi. Paljostakaan laulamisesta hän ei lainkaan väsynyt" (Söhngen 1967,90).
Lutherin myönteisyys ja avoimuus musiikkia kohtaan kattaa sekä musiikin "maallisen" että "hengellisen" käytön.
Zwinglin ja Calvinin asenteille on ominaista varauksellisuus. Koska he eivät tunnusta, että Jumala toimii musiikin materiassa, musiikista tulee kristityn elämässä tavallaan Jumalan kilpailija. Siksi sen käyttöä on rajoitettava kirkon ja yksityisen kristityn elämässä.
Päin vastoin kuin Lutherille Calvinille on ominaista " alinomainen huoli ja epäluulo musiikin käyttöä kohtaan"(Blankenburg 1952,658).
Samaan tapaan Andreas Karlstadt (n.1480-1541) esittää väitöskirjassaan "De cantu gregoriano" (1522), että musiikki on esteenä todelliselle hartaudelle. Siksi jumalanpalveluksessa on sallittava vain yksiääninen laulu.
Tällaista näkemystä Luther pitää hurmahenkisenä harhaoppina, koska siinä kielletään ylpeästi jumalan toiminta aineellisen maailman välityksellä(Söhngen 1967,86).
Musiikki on luotua ei jumalallista.
Lähde: Yrjö Sariolan Jumalan kunniaksi ja mielen rakennukseksi
Tuo Jouluoratorio pohjautuu pääosin Rauhalan kirjoittamiin runoihin. Sen sanoma on raamatullinen ja lämminhenkinen, sopii varmasti ihan kaikille. Niin, ja Weljet ei muuten ole SRK:n kuoro, vaan ihan itsenäinen harrastuspohjalta toimiva mieskuoro, toiminut Oulun seudulla varmaan jo kymmenisen vuotta.
Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että tällaiset kirkoissa esitettävät oratoriot, passiot tms. ovat hyvinkin "sopivia", jopa suositeltavia, uskoa virvoittavia tilaisuuksia. Toki myös kirkoissa järjestetään sellaisia tilaisuuksia, joihin en menisi. Omaa harkintaa saa ja pitää käyttää näissä asioissa.
ovat pääosin ihan hyviä; kuitenkin joukossa voi olla hengellisiä laulavia iskelmätähtiä, joiden esitykset ovat aivan jotain muuta - rajanveto lienee sittenkin hyvin helppoa.
Uskovainen ei halua osallistua minkäänlaiseen kirkkokonserttiin. Siinä se rajanvedon helppous.
rajaa siihen, mihin sitä ei tarvita! Uskovaisella ihmisellä on vapaus käydä kirkossa kuulemassa Jumalan sanaa, mutta myös kaunista laulua Hänen kunniakseen. Ovat usein erittäin puhuttelevia tilaisuuksia ja kuoron johtajina toimivat useasti myös uskovaiset kanttorit. Käy joskus itse tällaisessa tilaisuudessa ja puhu vasta sitten.
Sydämestäni toivon, että olet provomielessä liikkeellä. Ellet, voisitko pohtia esittämiäsi jyrkkiä lausuntoja hieman. Mikä tekee kirkosta joululaulujen kuuntelemispaikkana seurakuntataloa tai rauhanyhdistystä syntisemmän? Milloin on kyseessä joululaulutilaisuus, milloin konsertti? Riippuuko se siitä millä nimellä kyseistä tilaisuutta markkinoidaan? Onko usko ja hyvä omatunto tipotiessään, jos satut menemään tilaisuuteen, jota mainostetaan konserttina, mutta jossa on sama sisältö kuin jollakin muulla nimellä
kulkevassa tilaisuudessa?
Ymmärrät todellisuudessa varmasti itsekin, että nuo ovat vain ihmisten tekemiä keinotekoisia rajanvetoja, joilla ei ole mitään tekemistä uskonelämän kanssa. Jos kauniin, rauhallisen joulumusiikin kuunteleminen on tälläisenä aikana synneistä pahimpia, ihmettelen, missä on tälläisen ihmisen todellisuudentaju?
Niinpä toivoisin, että puhuisit vain ihan omasta puoleastasi mielipiteitäsi laukoessasi. Minä pidän itseäni uskovaisena ihmisenä, mutta en näe mitään estettä käydä kuuntelemassa kaunista musiikkia, jota Luojalta lahjansa saaneet ihmiset esittävät.
En tiedä monennenko kerran tälläkin palstalla esitän kysymyksen, jonka olen tehnyt monelle puhuvaiselle veljelle live - elämässäkin: Mikä tekee musiikin lahjoilla siunatuista ihmisistä niin heikkoja ja kunnianperään olevia, että on jo sanomatta selvää, että heille nousee omat taidot ja yleisön kiitokset päähän? Kun taas bisnesmaailmassa leipänsä tienaavilla ei ole mitään esteitä eikä rajoitetta leipäänsä jos jollakin (joskus kyseenalaisillakin) konsteilla leipäänsä tienata. Ihastellaan vain suureen ääneen miten se Luoja siunaa uskovaista yrittäjää. Myöskään kuvataitelijoilla eikä kirjailijoilla ei ole mitään esteitä käyttää Luojalta saamiaan lahjoja. Näin pitää ollakin, mutta miksi se ei toteudu muusikoiden kohdalla? Onko muusikoiden nurkkaan ajo edelleenkin seurausta noilta surullisen kuuluisilta vuosikymmeniltä? Eikö olisi jo aika karistaa tuon ajan kummajaiset kantapäiltä ja myöntää, että metsään on välillä menty ja pahasti.
Niinpä - toivon, että tänä vuonna ehtisin monta kertaa nauttia rauhallisesta, herkistävästä musiikista näin joulun lähestyessä. Jokainen tekee omat valintansa. Joka haluaa elää tynnyrissä, siihen on täysi oikeus, mutta on syytä ymmärtää, että valinnat ovat henkilökohtaisia ja antaa toisten elää omaa elämäänsä. Silloin - kun tämän tapaisten ja tasoisten asioiden ympärillä pyöritään.
Kannattaa unohtaa sydämen uskomiselle epäoleelliset kysymykset. Tässä maailman ajassa klassinen musiikki ja sen elävänä kuuleminen kirkoissa tai muissa saleissa on monasti niitä kauneimpia tapahtumia, joihin uskovainen voi hyvällä omalla tunnolla osallistua. 70 -luvun tiukka henki on edelleen vaivaamassa ja tulee vaivaamaan vielä pitkään uskovaisten ajattelua musiikista. Se vasta on harmi!
Musiikin asioista kannattaa keskustella niiden uskovaisten kanssa, jotka sitä työkseen ja kutsumuksekseen tekevät.
Luulenpa, että kristillisyytemme tiukka kanta musiikkiin, juontaa musiikin käsittämisestä yksinomaan rock-, pop-, hevi-, yms. musiikkiin. Mutta eihän se näin mene oikein, että musiikki pelkistetään vain muutamaksi genreksi! Musiikki nähdään pelkistetyksi pahaksi, jota kuunnellaan maailmallisissa paikoissa, esim. ruumiillisuutta ja syntiä tihkuvissa yökerhoissa, mikä johtaa synnillisyyteen ajatuksin ja teoin.
Tervettä olisi järkevä suhtautuminen musiikkiin, sellaisena mitä se on kaikessa moninaisuudessaan. Turhaa kauniista ja rauhoittavasta klassisesta tai kirkkomusiikista on tehdä autuuden kysymystä. Eikö tärkein kriteeri musiikin kuuntelussa kuitenkin ole se, mitä se sinussa saa aikaan. Ja sama se, missä sä tällaista mielelle hyvää tekevää musiikkia kuuntelet, kotona yksin hiljaisuudessa tai kirkko- tai muussa salissa.
Ihan oikein on, että kristillisyyden jäsenten käytännöt alkavat kulkea muuta tietä kuin srk:n luoma yksipuolisuuteen ja ei-järjelliselle perustalle luotu turhan tiukka linja. (Ja tämä ei mitenkään liity siihen, että usko ei ole järjen asia. Tätä en millään muotoa kiellä.)
>> Musiikin asioista kannattaa keskustella niiden uskovaisten kanssa, jotka sitä työkseen ja kutsumuksekseen tekevät.
Tarkoitatko että suljen korvani kun puhuja seuroissa kieltää konsertissa käymisen? jos oot oikeesti uskovainen ihmettelen miten voit noin kirjoittaa!!
Kyllä vaan.
Klassiset konsertit ovat olleet itselleni niitä harvoja sopivia tilaisuuksia, joihin olen osallistunut silloin tällöin. En seurojen aikana kuitenkaan!
Uskovaiset varttuvat erilaisissa perheissä ja kulttuurillisissa ilmapiireissä. Puhujien perhetaustalla ja kotipaikkakunnalla on merkityksensä, kuinka tällaiseen kulttuuri- ja tapakysymykseen suhtautuu.
Ei niitä neuvoja ruukata vikaan joutuneilta kysellä.
on se hyvä kun SRK pitää puhdaasta uskosta kiinni.
Kauheaa, kun Siioninlaulukirjassakin on joskus ollut niin väärä hengellisiä lauluja.
Oikein tuntuu pahalta, että niitäkin on joskus laulettu seuroissa.
En ole koskaan kuullut, että puhujaveli olisi kieltänyt konsertissa käymistä tai nimennyt klassiset konsertit synniksi! Eihän syntilistoja muutenkaan uskovaiset halua harrastaa!
kantaa, mutta näin tavan pulliaisena vl:nä voin sanoa että tuohon k.o. tilaisuuteen voi mennä!
Ja yleensäkin puheet "kaikki konsertit ovat uskovaisilta kiellettyjä" ovat naurettavia! Huomaa kyllä että tällaisia väitöksiä esittävät joko erittäin epämusikaaliset ihmiset tai sitten henkilöt jotka tahtovat provosoida!
Itse käyn urku-, laulu- ja kuorokonserteissa, klassisen musiikin konserteissa, passio-esityksissä, Requiem-esityksissä jne...Lisäksi olen esiintynyt mm. kuorolaisena useissa eri kirkkokonserteissa ja pari kertaa Bachin passiossakin! Koen, että saan erityisesti hengellisestä musiikista jotakin itselleni, monesti pääsen arjen keskeltä hiljentymään lauletun Jumalan sanan tai muiden hengellisten tekstien äärelle...
Kuten moni muukin asia, sisältö joka esim. konsertissa on, vaikuttaa valintaani, menenkö sinne! Mielestäni voidaan tehdä hiukan eroa esim. Mozartin Requiemin esityksen seuraamiseen ja Eino Grönin joulukonserttiin, vaikka kumpikin pidettäisiin kirkossa!Grönin konserttiin en menisi missään tapauksessa, mutta Requiemia olen ollut kuuntelemassa muutamaan otteeseen!