Mietin eilen seuraavaa asiaintilaa ja etsin täältä lähinnä samalta kuullostavaa tilannetta.
Nimittäin minua vaivaa se ,että ahtailla käytävillä kaupoissa ja etenkin eräällä kirppiksellä ,missä on tosi ahdasta tulee tää juttu parhaiten esille,nimittäin minun on vaikea ohittaa ihmisiä.
En ole pystynyt erittelemään tätä juttua koskaan niin ,että olisin hoksannut ,mistä tässä on oikein kyse.(No ihminenhän oppii erittelemään esim vatsantoimintaansa vasta 50-60 vuotiaana ,mikä onkin vanhenevien ihmisten mieluisimpia puheenaiheita-ihminenhän puhuu mielellään siitä ,minkä aihepiirin hän kokee hallitsevansa.)
Eilen kuitenkin näin tämän tilanteen uudella tavalla.
Epäilen ,että kyseessä saattaa olla alista tai alistu tilanne-siis kumpi vastakkaintulijoista väistyy ja siis alistuu----toisaalta tilannehan saattaa sisältää kiukkua: taas sieltä tulee joku Euroopan omistaja kädet levällään ja minun täytyy taas väistää.
Lukiessani tiibetiläisen munkin kirjaa Elämästä ja kuolemasta olen omaksunut yhä enemmän jokapäiväiseksi ajatteluharjoituksekseni:
"älä takerru mihinkään tässä elämässä ,vaan päästä irti"
Miten siis voin soveltaa tuohon ongelmaani tuota ohjetta:
Päästä irti ajatuksesta ,että sinun olisi oltava voittaja tässä tilanteessa.Suostu väistämään.Sillä eikös se ole yksinkertaisen sivistyksen ensimmäisiä oppeja:ota huomioon ,ole huomaavainen,ole kohtelias-eli anna tietä,älä sulje tietä toiselta.
Jos tämä kohta järjestyy ,niin voin tarkastella vielä sitäkin :onko kyseessä se ,että minun reviirini on melko laaja,esim kahden metrin laajuinen,onko minun vaikea päästää ketään lähemmäksi itseäni ?
Voin pohtia-onko se niin vaarallista ,jos joku pääsee koskettamaan minua-ja onko kyseessä päinvastainen ajatus,oikeastaan kosketus olisi tervetullutta siellä kauppojen tungoksessa,mutta epäröin ,onko se sopivaa ja mahtaako se häiritä jotakuta toista ihmistä.
Miksi muuten olisin niin perinjuurin kiinnostunut tästä kysymyksestä?
Mehän emme kosketa juurikaan kanssaihmisiämme ,vaikka se on hyvin yleismaailmallinen tapa kosketella muita ihmisiä.Minä siis kaipaan sitä ja olen aneeminen kosketuksen vähäisyydestä.Tiede lehdessäkin oli kerran artikkeli tästä aiheesta ja maailmanennätys on Väli-Amerikassa:ravintolapöydässä istuvat ihmiset koskettivat toisiaan yli 200 kertaa tunnissa.
Moni suomalainen ei elämänsä aikana edes kosketa toista ihmistä tuota määrää.
Ei siis ihme ,jos koskettamisesta nousee ongelmia täällä toppatakkien ja karvahattujen luvatussa maassa.
Vastaa tähän viestiin Hae kaik
Nimittäin minua vaivaa se ,että ahtailla käytävillä kaupoissa ja etenkin eräällä kirppiksellä ,missä on tosi ahdasta tulee tää juttu parhaiten esille,nimittäin minun on vaikea ohittaa ihmisiä.
En ole pystynyt erittelemään tätä juttua koskaan niin ,että olisin hoksannut ,mistä tässä on oikein kyse.(No ihminenhän oppii erittelemään esim vatsantoimintaansa vasta 50-60 vuotiaana ,mikä onkin vanhenevien ihmisten mieluisimpia puheenaiheita-ihminenhän puhuu mielellään siitä ,minkä aihepiirin hän kokee hallitsevansa.)
Eilen kuitenkin näin tämän tilanteen uudella tavalla.
Epäilen ,että kyseessä saattaa olla alista tai alistu tilanne-siis kumpi vastakkaintulijoista väistyy ja siis alistuu----toisaalta tilannehan saattaa sisältää kiukkua: taas sieltä tulee joku Euroopan omistaja kädet levällään ja minun täytyy taas väistää.
Lukiessani tiibetiläisen munkin kirjaa Elämästä ja kuolemasta olen omaksunut yhä enemmän jokapäiväiseksi ajatteluharjoituksekseni:
"älä takerru mihinkään tässä elämässä ,vaan päästä irti"
Miten siis voin soveltaa tuohon ongelmaani tuota ohjetta:
Päästä irti ajatuksesta ,että sinun olisi oltava voittaja tässä tilanteessa.Suostu väistämään.Sillä eikös se ole yksinkertaisen sivistyksen ensimmäisiä oppeja:ota huomioon ,ole huomaavainen,ole kohtelias-eli anna tietä,älä sulje tietä toiselta.
Jos tämä kohta järjestyy ,niin voin tarkastella vielä sitäkin :onko kyseessä se ,että minun reviirini on melko laaja,esim kahden metrin laajuinen,onko minun vaikea päästää ketään lähemmäksi itseäni ?
Voin pohtia-onko se niin vaarallista ,jos joku pääsee koskettamaan minua-ja onko kyseessä päinvastainen ajatus,oikeastaan kosketus olisi tervetullutta siellä kauppojen tungoksessa,mutta epäröin ,onko se sopivaa ja mahtaako se häiritä jotakuta toista ihmistä.
Miksi muuten olisin niin perinjuurin kiinnostunut tästä kysymyksestä?
Mehän emme kosketa juurikaan kanssaihmisiämme ,vaikka se on hyvin yleismaailmallinen tapa kosketella muita ihmisiä.Minä siis kaipaan sitä ja olen aneeminen kosketuksen vähäisyydestä.Tiede lehdessäkin oli kerran artikkeli tästä aiheesta ja maailmanennätys on Väli-Amerikassa:ravintolapöydässä istuvat ihmiset koskettivat toisiaan yli 200 kertaa tunnissa.
Moni suomalainen ei elämänsä aikana edes kosketa toista ihmistä tuota määrää.
Ei siis ihme ,jos koskettamisesta nousee ongelmia täällä toppatakkien ja karvahattujen luvatussa maassa.
Vastaa tähän viestiin Hae kaik
Vastaukset 2
Vanhimmat
jos koskettelua kaipaat. Siis tavallista lähellä oloa ja toisen koskettamista, ei iskumentaliteettia.... Sitäpaitsi kun on epävarma itsestään noita ajattelee, mutta heti kun sinulla on sisältöä menoosi et ajattele moisia? Eikö näin ole. Kuvittele että sinulla on kova kiire vaikkapa lähtevään bussiin ja koetat juosta ehtiäksesi siihen. Tuskimpa siinä mietit kuka minnekin väistää katsot vain ettet törmää kehenkään ehtiäksesi kaatumatta sinne bussiin ?
Oliskohan tuo kiirekin yksi keino väistellä elämänsä tapahtumia ?
Hitaassa elämässä tulevat esille nuo ihmisten väliset jutut ja nehän ovat todellisia,jokaiselle omalla tavallaan esiintulevia ,koska elämämme ovat erilaiset ja kokemuksemme ja oppimamme elämänsisältö on erilaista ,kasvatuksen ,mallioppimisen ,nähdyn ja kuullun perusteella ja niitten ajattelun strategioitten kauttaa ,joita käytämme ajattelussamme.
Eilen törmäsin kirjakaupassa uuteen kirjaan :sosiaalinen älykkyys.Pitänee hankkia se luettavaksi.