Viime vuonna kun sormeesi haavan sait,
puhalsin hiljaa parantaen, rikkoen luonnon lait,
Unelmissani Sinuun nojaan,
kiedon lämpimään pyörteeseen,
Tapaamista odotan,
talven tuon lounaisen.
Rutistan hellään tuulenpuuskaan,
en anna Sun unohtaa koskaan,
Usko unelmiin,
salaisiin!
Tuon kevään aikaisin, jos
ensi vuonna , kohtaamme,
Lähde mukaan seikkailuun, unohtumattomaan
vain aatoksin voimin tulla jos saan.
puhalsin hiljaa parantaen, rikkoen luonnon lait,
Unelmissani Sinuun nojaan,
kiedon lämpimään pyörteeseen,
Tapaamista odotan,
talven tuon lounaisen.
Rutistan hellään tuulenpuuskaan,
en anna Sun unohtaa koskaan,
Usko unelmiin,
salaisiin!
Tuon kevään aikaisin, jos
ensi vuonna , kohtaamme,
Lähde mukaan seikkailuun, unohtumattomaan
vain aatoksin voimin tulla jos saan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jotenkin ihana runo
" rutistan hellään tuulenpuuskaan "
Ja uskoa unelmiin, niihinhän meidän pitää uskoa,
ne ovat elämän suola.
Kyllä Hän varmaan lähtee mukanasi seikkailuun,
niin suloisesti Hänestä ja unelmistasi kirjoitat.
mielenkiintoinen teema. Tällä kertaa ihanan lempeä.
LÄMMIN on pyörrekin, mutta tiukassa otteessa. Ei ole ehkä luonnonvoima se pitelijä:)
Jännä yhdistelmä, puhutteli.