En oikein tiedä että onko tämä ujoutta vai heikkoa itsetuntoa vai mitä. Eli jos olen ns. rumien ihmisten seurassa niin pystyn olemaan täysin avoin, mutta hyvännäköisten seurassa olen hiljainen ja varsinkin tyttöjen seurassa. Eli olen huomannut että mitä paremman näköinen henkilö, niin sitä vaikeampi on olla oma itsensä. Onko tämä nyt sitten ujoutta vai heikkoa itsetuntoa?
Ujoutta vai mitä?
keekeee124
4811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja olen siis mies. Jos juttelen ruman naisen tai tavisnaisen kanssa, niin juttelu on suht luonnollista. Mutta auta armias jos pääsee/joutuu juttusille jonkun todella hyvännäköisen kanssa niin silloin ei meinaa uskaltaa edes silmiin katsoa ja puhe takertuu kurkkuun. Punastellen sitä sitten änkyttää jotain. Silloin myös tarkkailee omia eleitä, ilmeitä ja puhettaan erittäin tarkasti. Minulla tämä ainakin johtuu surkeasta itsetunnosta enemmän kuin ujoudesta. Olen ihan varma että se hyvännäköinen juttukaveri pitää minua säälittävänä rumana ujona reppanana mikä toki olenkin.
Ehkä jotkut mieltää tietoisesti tai tiedostamattaan hyvännäköset ihmiset korkean statuksen omaaviksi. Siten on ihan ymmärrettävää että hyvännäkösiä ihmisiä on vaikeampi lähestyä jos kokee itsensä jotenkin alempiarvoiseksi (huono itsetunto/itseluottamus)
ulkonäkö määrittää statuksen jos henkilöt ovat yhtä varakkaita. Mutta jos olisin rikas niin pitäisin kyllä itseäni korkeamman statuksen omaavana verrattuna minua paremmannäköiseen ja köyhempään ihmiseen.
Minä taas luokittelen ihmiset lähes kokonaan heidän ulkonäkönsä perusteella. En tiedä miksi teen näin, ja haluaisin päästä siitä eroon. Varallisuus ei minulle merkitse mitään.