Sanot kymmenennen kerran asian, jota toinen ei ole kuullut, eikä välttämättä kuule vielä silloinkaan. tai saatat jopa saada jonkun vastauksen, mutta hetken päästä kun kysyt mitä sanoit on kuullut aivan muuta, tai ei mitään. pyydät tekemään jonkun asian, mutta et voi luottaa siihen että homma tulee hoidetuksi.
onko kyse lapsesta vai miehestäsi? itse nimittäin puhun miehestäni. liianki usein tuntuu kuin olisi kaksi lasta, vaikka niitä oikeasti on vain yksi. onko kaikki vastuu naisella, huolehtiiko nainen kaikesta (usein miehensäkin asioista)? haaveilenko vain paremmasta miehestä vai onko niitä oikeasti olemassa? kavereilla tuntuu olevan aika samalaista. kun saisi edes tarpeeksi huomiota, hellyyttä ja muuta sellaista, mutta usein tuntuu kuin olisin yksin suhteessa.
en halua tyytyä vähempään, jos on parempaakin tarjolla. puolet ajasta on hyvä olla, puolet taas tuntuu että olen paskassa suhteessa. missä menee raja? koska kannattaa lähteä lätkimään?
onko kyse lapsesta vai miehestäsi? itse nimittäin puhun miehestäni. liianki usein tuntuu kuin olisi kaksi lasta, vaikka niitä oikeasti on vain yksi. onko kaikki vastuu naisella, huolehtiiko nainen kaikesta (usein miehensäkin asioista)? haaveilenko vain paremmasta miehestä vai onko niitä oikeasti olemassa? kavereilla tuntuu olevan aika samalaista. kun saisi edes tarpeeksi huomiota, hellyyttä ja muuta sellaista, mutta usein tuntuu kuin olisin yksin suhteessa.
en halua tyytyä vähempään, jos on parempaakin tarjolla. puolet ajasta on hyvä olla, puolet taas tuntuu että olen paskassa suhteessa. missä menee raja? koska kannattaa lähteä lätkimään?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Irvin Goodman laulaa totuuksia...kuuntele sitä niin piristyt :) Niin mä teen!
Varmaan kaikki miehet samanlaisia. En ole ainakaan livenä muunlaisia tavannut. Joku voi ehkä väittää, ettei hänen miehensä ole sellainen, mutta milläs sen todistaa. Eli ei se vaihtamalla parane. Miehet kuuntelevat vain silloin, kun se on heille hyödyllistä.
kuuntelusta ja asioiden teosta pitää tehdä hyödyllistä ;)
Tuohon on pakko kommentoida.
Olen työskeennellyt kauan miesvaltaisella alalla ja voin vakuuttaa että kaikki miehet on enemmän tai vähemmän samanlaisia. Voitko kuvitella että miehillä on kans tunteita, eikä ne aina pysy naisten ajatusmaailman tahdissa. Kyllä miehetkin usein purkavat tuntojaan omista suhteistaa ja kokevat että vaimo ei ymmärrä. Miehet ovat myös kovia juoruamaan keskenään.
Olenkin alkanut sanomaan että mies on herkkä eläin, sitä pitää ymmärtää.
Omalle miehelleni olen alkanut toteuttaa ns. huumorilla maanpinnalle-tekniikkaa. Eli kun huomaan että informaatio ei saavuta miehen aivoja, lasken asiasta leikkiä ja pyydän että koeta nyt rakas keskittyä hetki sillä mulla on oikeesti nyt asiaa.
Vähän niin kuin se vitsi että mistä tietää että naisella on jotain järjellistä sanottavaa; hän aloittaa lauseen- eräs mies kertoi että...
No kuitenkin, ne on oikeesti samnlaisia kaikki tuossa suteessa ja meidän naisten on vain koulutettava omamme mieleiseksi. :)
..että koulutus on vielä pahasti kesken. Tai sitten kouluttaja ei ole tarpeeksi pätevä.
Yritin vain tuoda asiaan vähän huumoria. Et voi väittää miehenä ettettekö tekin pohtisi parisudeongelmia siinä missä naisetkin. Se on vain välillä juuri niin vaikeaa ja turhauttavaa kun molemmat ajattelevat asioita eri tavalla ja priorisoivat eri asiat. Siitä useimmiten erimielisyydet arkiasioissa johtuvat.
Oma suhteeni on vallan loistava ja yritän välillä kelata mille minun jatkuva höpötys kuullostaa pitkän päivän tehneen mieheni korvissa, ei varmasti jaksa poimia olennaisimpia pointteja jos niitä oikeasti tärkeitä ei välillä painota kunnolla.
Minusta miehet ovat pääsiallisesti ihania, outoja mutta ihania. ;)
Hyvää viikonloppua sinulle pariton isä.
Hmm.. kuulostiko kommenttini kamalan vakavalta.
17 vuotta jaksoin, ukon päälle vielä "ihana anoppi ja appiukko" jotka asuivat samassa pihapiirissä. Maatalon työt olivat kaikki etusijalla, koti, lapset ja minä jossain maailman äärissä.
Ero oli siunaus! Nyt mulla on enää 4 lasta ja saan aidosti kantaa itse vastuun arjestani eikä tarvitse elätellä toiveita että se "viides lapsi" jonain päivänä kasvaisi vastuunsa kantavaksi aikuiseksi.
Avioliiton aikana minä huolehdin KAIKESTA perheen arkeen liittyvästä. Mies ei käynyt kaupassa IKINÄ, ei edes silloin kun minä olin sairaana. Esim. vuorokausi synnytyksen jälkeen minä olin kaupassa vastasyntyneeni kanssa ja isä kotona kolmen vanhemman kanssa. Isä ei juuri koskaan laittanut ruokaa lapsille vaikka minä olin luottamustehtävän määräämässä kokouksessa kunnallispuolella. Vanhin, silloin 14 v. teki ruuat, hoiti pienten läksyt, iltapalat ja hoiti sisarukset nukkumaan.
Minä hoidin perheen talouden, veroasiat, kouluasiat, lasten kuskaamisen tutkimuksiin ja terapioihin... kaiken, oman palkkatyöni lisäksi.
Ps. Lasteni isällä on Aspergerin oireyhtymä.
Ei tule koskaan kasvamaan vastuuntuntoiseksi aikuiseksi. Vuosia luotin ja odotin.
Lapsen As-dg:n myötä varmistui isän dg. Eron aikoihin nuorimmalla diagnosoitiin dysfasia.
Isä ei ikinä ennättänyt töiltään lapsia koskeviin palavereihin.
tuli, mikä minulla juolahti oitis mieleen aiemmin tätä palstaa lukiessa. Oitis mieleen As.
Itselläni on As-lapsi tai jo melkein aikuinen, hyvin lahjakas ja älykäs tietyillä alueilla, mutta se hänen "kuurous" kaikelle käskylle ja huomauttamiselle on aika rasittavaa. Vaatii(vaatinut)lukuisia huomautuksia ja itsekin kärsii huonosta asioiden muistamisesta.
Lapsen isällä on mitä ilmeisimmin As myös, mutta ei dg. Siitä olen eri mieltä, etteikö myös As-ihminen voi kasvaa vastuuntuntoiseksi. Kyllä voi, mutta työtä se teettää ja sitä, että tietää mistä käytös johtuu ja pyrkii parempaan.Asseilla on myös muita enemmän riippuvaisuuksia ja niistäkin voi opetella pois - ainakin vähentää, mutta jos ei tiedä asseudesta, ei osaa myöskään puuttua omaan käytökseensä. Opettelemalla assikin oppii jos on määrätietoinen.
ei jaksa kuunnella toisen pomottamista suojautumis konsti kultaseni sitä se on
Samanlainen hajamielisyys löytyy tästäkin osoitteesta. Eli ainakin tämän otannan perusteella moni mies on samanlainen joten asiasta et eroon pääse miestä vaihtamalla=)
Eilen sanoin miehelleni että alkon lakko uhkaa, ja se vielä vastaskin mulle että niinkö? Tänään uutisissa oli asiasta (ja mies tällä kertaa kuunteli ajatuksella) ja vouhkas että alkoko menee lakkoon... mielessäni mietin että eilenhän siitä oli puhetta mutta tais ajatus olla hällä sillon ihan muualla, jossain autoissa ja moottorikelkoissa. Niistä kyllä huolehtii, monesti paremmin kuin minusta ja lapsesta;) En kuitenkaan ole vaihtamssa, paljon siitä löytyy hyviäkin puolia ja kun jää tytön kans kahestaan niin sillon kyllä on läsnä ja huolehtii tytön!
elsa-tädin, kello, sitten tuot sen saappaan samalla siitä rapulta, muista laskea kissa ulos ja tuo sitten vielä se pyykkipulveri tuvan puolelle ja ota sitten se vesisaavi sieltä oven takaa pois ja sitten käy haksemassa kellarista kaljakoppa!"
Kun mies tulee asioilta...mukana on kaljakoppa...kaikki muu on entisellään.
Mistäpä sitä muusta huolta kantamaan, mutta kun kalja/viinakauppa on menossa lakkoon, niin hitaampikin ukko havahtuu mietteistään. Näinkö?
tärkeysjärjestyksestä!
Mistään lakosta mitään tiedä kun ei kiinnosta.
tuttuahan tuo on jossain määrin. Mies todellakin tekee yhtä asia0a kerrallaan ja nainen vähintään kolmea!
Meillä olen siirtynyt ajat sitten siihen, että sanon tietyt asiat vain kerran ja sitten tietyt varmistan huolella kyllä eli kysyn kuulitko tai mitä sanoin? Kun tarpeeksi monta kertaa on toisella puolella suomea vanhemtuneen pankkikortin kanssa bensiksellä tai kotona veskissä ilman paperia niin kyllä se kummasti opettaa sitä kuunteluakin varsinkin jos vielä välillä muistuttaa: "ettei käy kuin viimeksi.." siinä vaiheessa ainakin meillä ukolal korvat kasvaa ja kysyy heti mistä olikaan kyse..
Koomisinta tässä on se, kun mies menettää hermot lapsiin kun ne toimii ihan samalla tavalla...
Meillä yksinkertaisesti olen tottunut pitämään narut käsissäni ja kaiken hanskassa jne ihan luonteen puolesta ja siksi että niin teen töissäkin. Se on osa minua ja epävarmuus olisikin outo olotila. Muutenkin olen suunnittelija ja etukäteen miettijä aika pitkälle kaikessa. Myös vuorotyö on antanut enemmän jousto aesim ihan lasten asioiden yms hoitoon, toisen kun pitäisi olla pois töistä moisten takia.
Meillä on myös aika pitkään ollut tietty tehtäväjako jota ei ole muutettu juurikaan. Silloin toinen hoitaa tietyt jutut ja toinen tietyt ihan automaattisesti. Esim kun kelit huononi niin yhtenä aamuna olikin talvirenkaat alla autossa jne ihan automaattisesti..
Meillä otetaan tasaisen harvaan hermariot sukista, tiskeistä, paperiroskista jne nyt ja vastakin. Se on kai osa tätä parisuhdetta ja sen kanssa joko elää tai sitten ei. Koska noi ei nyt ole niin kamalan isoja juttuja eikä kovin perustavaa laatua parisuhteessa niin ehkä ne ei riitä pesäeroon, mutta kyllä niistäkin kunnon kriisin voi kehittää!
Juri eilen oli asiasta puhetta. Että mun pitää kaikki huolehtia ja murehtia ja varmistaa että hommat sujuu. Mä sanoin,että en mä tarvitse toista lasta tuon vauvan lisäksi. Tahdin on muututttava!
Ja sit kun kaks viikkoa jankuttaa jostain asiasta ja sitä ei sittenkään ole tehty,niin sit sanotaan että naiset nalkuttaa. Ohhoijaa!