Ennen en voinut syödä mitään ilman itsetuhoisia ajatuksia ja ahmimisesta vihasin itseäni yli kaiken mutta sitten kaikki loppui kuin seinään. Halusin vain syödä ja syödä enkä tehdä ikinä mitään muuta. En edes vihannut itseäni syömisen jälkeen. Ennen tätä juttua ajattelin hakea apua syömishäiriööni, mutta kannattaako se enää? Olenko jo parantunut?
Onko syytä enää huoleen?
Kyssä
1301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ensinnäkin onnea jos olet päässyt syömisongelmistasi!! Mutta en täysin luottaisi siihen ns. seinään parantumiseen... Mäkin vielä viime kesänä olin onneni huipulla, kun syöminen normalisoitui enkä vihannut itseäni edes syötyäni herkkuja... Myös kauneusihanne muuttui ja aloin pitää kauniina urheilullisia, timmejä ihmisiä - en todellakaan laihoja. "Lupasin" avomiehelleni, että nyt se on ohi ja en enää koskaan halua niitä ajatuksia päähäni. Ja nyt yritän taas laihduttaa :( vähän sama kuin masennuksen kanssa, sekään ei tunnu koskaan lähtevän kokonaan minusta, vaikka välillä onkin pitkiä hyviä jaksoja...
Niin.. Siis jos terveenä haluat jatkaa, niin ehkäpä suosittelen kuulostelemaan itseäsi ja omia fiiliksiäsi, jos huomaat ajatusten taas palaavan häiriöisiksi niin ehdottomasti lääkärille!! Muuten se on ikuinen kierre... (noudatanko omaa neuvoani, no en, koska olen liian tyhmä siihen).