NYT

minä sinua ahdistelen !!!!

oonkin jo vähän ootellut, että milloin sanot sen ääneen...että ahdistelin sun mielestä...arvasin että sä otat sen niin :) ahdistaako vieläkin, vai onko parempi, joko voisin taas ahdistaa sua?

se sieltä kirjoitti:

oonkin jo vähän ootellut, että milloin sanot sen ääneen...että ahdistelin sun mielestä...arvasin että sä otat sen niin :) ahdistaako vieläkin, vai onko parempi, joko voisin taas ahdistaa sua?

kelkasta kauan sitten, tuskin oot hän ja voin elää elämääni kaikesta huolimatta, mut eihän kenenkään tarvii ahdistaa ketään, eikös olisi parempi rakastaa..

vai ahdistaa.. kirjoitti:

kelkasta kauan sitten, tuskin oot hän ja voin elää elämääni kaikesta huolimatta, mut eihän kenenkään tarvii ahdistaa ketään, eikös olisi parempi rakastaa..

montakohan viestiä minäkin olen tänne "sulle" laittanut ja unohtanut. Ei tartte ahdistaa, ja rakastan, mutta en voi tietää miltä susta tuntuu. Siksi en voi ottaa yhteyttä. Joka päivä tekisi mieli, ja uskallan toki. Mutta en halua, että sulla on paha olla..mun takia..

muistin tämän kirjoitti:

montakohan viestiä minäkin olen tänne "sulle" laittanut ja unohtanut. Ei tartte ahdistaa, ja rakastan, mutta en voi tietää miltä susta tuntuu. Siksi en voi ottaa yhteyttä. Joka päivä tekisi mieli, ja uskallan toki. Mutta en halua, että sulla on paha olla..mun takia..

kuulostaakaan niin tutulta. Mut ootko ihan varma, että sinä olet se ahdistuksen aihe..voihan olla muitakin, elämä ei ole tasaista hyvää oloa päästä päähän, vaikka miten sitä haluttais :)
Mikä sua estää ottamasta yhteyttä..onko siinä jotain väärää, jos tunnet henkilön..? Voithan soittaa ja kysellä, miten menee? Ja sillä voi olla ratkaiseva mertitys, kumoaa kaikki jännitteet väliltä, kun huomaa, toisen kanssa voi jutella ihan tavallisesti...joten toimeksi..

muistin tämän kirjoitti:

montakohan viestiä minäkin olen tänne "sulle" laittanut ja unohtanut. Ei tartte ahdistaa, ja rakastan, mutta en voi tietää miltä susta tuntuu. Siksi en voi ottaa yhteyttä. Joka päivä tekisi mieli, ja uskallan toki. Mutta en halua, että sulla on paha olla..mun takia..

ei mun olo ole oikeestaa paha, mut sekava..en tiedä mitä ajatella, tunteet vie..

vai ahdistaa... kirjoitti:

kuulostaakaan niin tutulta. Mut ootko ihan varma, että sinä olet se ahdistuksen aihe..voihan olla muitakin, elämä ei ole tasaista hyvää oloa päästä päähän, vaikka miten sitä haluttais :)
Mikä sua estää ottamasta yhteyttä..onko siinä jotain väärää, jos tunnet henkilön..? Voithan soittaa ja kysellä, miten menee? Ja sillä voi olla ratkaiseva mertitys, kumoaa kaikki jännitteet väliltä, kun huomaa, toisen kanssa voi jutella ihan tavallisesti...joten toimeksi..

tiedä millainen olo sulla on. En tiedä mitä sulle kuuluu. Saatat olla onnellinenkin, en tiedä. Mutta en tiedä yhtään mitä ajattelet musta ja kaikesta mitä tein. Enkä kestä, jos sanoisit vihaisesti, että jätä mut rauhaan. Menisin rikki, koska tykkään.
En voi soittaa, mutta jos joskus voin jotain sanoa, sen teen. Tai sitten toimin kuten ennenkin...kun vain saisi luettua toisen ajatukset. Ehkä mun on pakko ottaa tuo "jätä mut rauhaan" vastaan, ja mennä sitten rikki, osaan sen kyllä peittää, osaan peittää tunteeni, ehkä. En siis tiedä mitä teen, mutta sua en unohda millään...

muistin tämän kirjoitti:

tiedä millainen olo sulla on. En tiedä mitä sulle kuuluu. Saatat olla onnellinenkin, en tiedä. Mutta en tiedä yhtään mitä ajattelet musta ja kaikesta mitä tein. Enkä kestä, jos sanoisit vihaisesti, että jätä mut rauhaan. Menisin rikki, koska tykkään.
En voi soittaa, mutta jos joskus voin jotain sanoa, sen teen. Tai sitten toimin kuten ennenkin...kun vain saisi luettua toisen ajatukset. Ehkä mun on pakko ottaa tuo "jätä mut rauhaan" vastaan, ja mennä sitten rikki, osaan sen kyllä peittää, osaan peittää tunteeni, ehkä. En siis tiedä mitä teen, mutta sua en unohda millään...

välittää ihan kamalasti ja ei voi tunteitaan osoittaa, ja molemmat on vielä samassa tilanteessa, onhan se herkkä juttu.
Itse haluaisin jutella, rauhassa, avoimesti, luottamuksella..en kyllä koskaan sanoisi noin, muttta kun toisesta ei tosiaan tiedä, millä mielellä on liikkeellä.
Mä en vaan luota...vaikka tunteet sanoo muuta.

vai ahdistaa... kirjoitti:

välittää ihan kamalasti ja ei voi tunteitaan osoittaa, ja molemmat on vielä samassa tilanteessa, onhan se herkkä juttu.
Itse haluaisin jutella, rauhassa, avoimesti, luottamuksella..en kyllä koskaan sanoisi noin, muttta kun toisesta ei tosiaan tiedä, millä mielellä on liikkeellä.
Mä en vaan luota...vaikka tunteet sanoo muuta.

muuten sanoa, että mun nimi ei ala J:llä, laitoin tuon eka viestin luettuani aloituksen huonosti, luin sun viestiä, ja unohdin sitten koko aloituksen.
Mutta olet oikeassa, vaikka jollekin J:lle puhuisitkin. Samalla tavalla tahtoisin jutella minäkin, sen näkisi sitten mitä voi sanoa ja mitä ei. Miten voisitkaan luottaa vielä, en kai minäkään. Mutta tahtoisin uskoa siihen mitä sanot. Nyt lähden elämään lauantaitani,ja laitan koneen kiinni..

muistin tämän kirjoitti:

muuten sanoa, että mun nimi ei ala J:llä, laitoin tuon eka viestin luettuani aloituksen huonosti, luin sun viestiä, ja unohdin sitten koko aloituksen.
Mutta olet oikeassa, vaikka jollekin J:lle puhuisitkin. Samalla tavalla tahtoisin jutella minäkin, sen näkisi sitten mitä voi sanoa ja mitä ei. Miten voisitkaan luottaa vielä, en kai minäkään. Mutta tahtoisin uskoa siihen mitä sanot. Nyt lähden elämään lauantaitani,ja laitan koneen kiinni..

kertoo on J vai A, onko sillä merkitystä? Ei täällä tavoita ketään tiettyä, vaan ajatusten vaihto tärkeempää.
Mut mäkin lähden nyt ostoksille, vähän shoppailee, vielä ennätän. Hauskaa vikonloppua, eleskellään elämää :o)

vai ahdistaa... kirjoitti:

kertoo on J vai A, onko sillä merkitystä? Ei täällä tavoita ketään tiettyä, vaan ajatusten vaihto tärkeempää.
Mut mäkin lähden nyt ostoksille, vähän shoppailee, vielä ennätän. Hauskaa vikonloppua, eleskellään elämää :o)

toisaalta eihän sitä koskaan tiedä, pieni maa, paljon kaipailijoita...mutta mistäs sitä tietää varmaksi, vaikka joskus osuisi. Mukavaa viikonloppua sullekin..
Elän itse elämääni eteenpäin eri tavalla kuin ennen. Nyt mielen täyttää toinen ihminen. Koko ajan. Kyllä tämä ikävääkin osaa olla, mutta onpa edes mielessä, jos ei elämässä..

muistin tämän kirjoitti:

toisaalta eihän sitä koskaan tiedä, pieni maa, paljon kaipailijoita...mutta mistäs sitä tietää varmaksi, vaikka joskus osuisi. Mukavaa viikonloppua sullekin..
Elän itse elämääni eteenpäin eri tavalla kuin ennen. Nyt mielen täyttää toinen ihminen. Koko ajan. Kyllä tämä ikävääkin osaa olla, mutta onpa edes mielessä, jos ei elämässä..

vastailen vielä ;)...joskus musta tuntuu, että ihastus tunnistaa mut täältä, on kait oman mielikuvituksen tuotetta, toivoo niin paljon kaikkee.
Eri tavalla..? Tarkoitatko, että tunteet on muuttaneet sinua vai miten eri tavalla? Olen niin impulsiivinen, että voisin kuvitella tekeväni radikaaleja muutoksia elämääni, täytyy uskaltaa, mutta olla silti järkevä.

Minun ajatukset on täyttänyt eräs jo pitkään, pitkään..en pääse karkuun mihinkään. Olen koittanut matkustella, aina mielessä. Se on tosiaan elämään muuttava juttu..vähän kuin vetäs kivirekeä perässä, aika rumasti sanottu, mutta totta. Silti mietin miltä tuntuis halata, olla lähellä.ugh..

vai ahdistaa... kirjoitti:

vastailen vielä ;)...joskus musta tuntuu, että ihastus tunnistaa mut täältä, on kait oman mielikuvituksen tuotetta, toivoo niin paljon kaikkee.
Eri tavalla..? Tarkoitatko, että tunteet on muuttaneet sinua vai miten eri tavalla? Olen niin impulsiivinen, että voisin kuvitella tekeväni radikaaleja muutoksia elämääni, täytyy uskaltaa, mutta olla silti järkevä.

Minun ajatukset on täyttänyt eräs jo pitkään, pitkään..en pääse karkuun mihinkään. Olen koittanut matkustella, aina mielessä. Se on tosiaan elämään muuttava juttu..vähän kuin vetäs kivirekeä perässä, aika rumasti sanottu, mutta totta. Silti mietin miltä tuntuis halata, olla lähellä.ugh..

Samoja kuvitelmia ja toiveita mullakin, toisaalta toivoo että tunnistaa, toisaalta pelkää. Entäs jos tunnistaa, muttei tykkää, kai sekin mahdollista (teoriassa).
Niin sillai eri tavalla, että tunteita on tosi paljon, ja miettii missä toinen, mitä tekee, muistaako koskaan, sellaista ihastuneen miettimistä...kaikkea..ja koko ajan.
Kaipaa niin, että välillä koskee, välillä hymyilee vaan. Kaikki ennen tärkeä ei tunnu missään, hän vain tuntuu..

muistin tämän kirjoitti:

Samoja kuvitelmia ja toiveita mullakin, toisaalta toivoo että tunnistaa, toisaalta pelkää. Entäs jos tunnistaa, muttei tykkää, kai sekin mahdollista (teoriassa).
Niin sillai eri tavalla, että tunteita on tosi paljon, ja miettii missä toinen, mitä tekee, muistaako koskaan, sellaista ihastuneen miettimistä...kaikkea..ja koko ajan.
Kaipaa niin, että välillä koskee, välillä hymyilee vaan. Kaikki ennen tärkeä ei tunnu missään, hän vain tuntuu..

yks lause, pakko korjata...siis teorialla viittasin siihen, että tunnistaisi...en siihen, että ois teoriaa ettei tykkää. Todennäköisesti, järjellä ajatellen, ei tykkää :(

muistin tämän kirjoitti:

yks lause, pakko korjata...siis teorialla viittasin siihen, että tunnistaisi...en siihen, että ois teoriaa ettei tykkää. Todennäköisesti, järjellä ajatellen, ei tykkää :(

on niin hassuja juttuja, voi olla ettei vaan näytä, jostain syystä. Tuo tunnistamisjuttu...sekin on kuvittelua, ei näistä voi ketään tunnistaa, jos ei anna ihan tiettyä merkkiä, mistä tunnistaa.

Kyllä se rakastuminen tai ihastuminen muuttaa ketä vaan..ja se näkyy ulospäin, mikä on minusta pahinta. En haluais sitä, mutta oon niin huono olemaan cool, muutun kuitenkin jotenkin.

Joskus oon miettinyt, että mitä jos kertoisin hänelle tunteeni? Mitä sitten tapahtuisi..millainen reaktio? Nauraisiko hän, olisiko yllättänyt, hämmästyisikö, vai olisiko kasvoilla rakastunut ilme..? Vai närkästynyt..?
Tämä tekee elämän niin vaikees, ei mitään havaitoon.

vai ahdistaa... kirjoitti:

on niin hassuja juttuja, voi olla ettei vaan näytä, jostain syystä. Tuo tunnistamisjuttu...sekin on kuvittelua, ei näistä voi ketään tunnistaa, jos ei anna ihan tiettyä merkkiä, mistä tunnistaa.

Kyllä se rakastuminen tai ihastuminen muuttaa ketä vaan..ja se näkyy ulospäin, mikä on minusta pahinta. En haluais sitä, mutta oon niin huono olemaan cool, muutun kuitenkin jotenkin.

Joskus oon miettinyt, että mitä jos kertoisin hänelle tunteeni? Mitä sitten tapahtuisi..millainen reaktio? Nauraisiko hän, olisiko yllättänyt, hämmästyisikö, vai olisiko kasvoilla rakastunut ilme..? Vai närkästynyt..?
Tämä tekee elämän niin vaikees, ei mitään havaitoon.

hieman kummallinen ihminen, jos nauraa toisen tunteille, ja kaipa tuollainen kummallisuus jo aiheuttas sen ettei sellaiseen ihastuisi. Tai ainakin ihastus kuolisi siihen paikkaan. Kyllä luulen, että aikuiset ihmiset osaa ottaa asian asiallisesti, vaikkei tunteita oliskaan.
On se kyllä outoa, että yhdestä ihmisestä tulee muita tärkeämpi, jos järjellä ajattelee...mikä ihme sen aiheuttaa. Saas nähdä, jos vastakaikua ei tule koskaan, mitä itse jälkeenpäin ajattelee hänestä ja kaikesta. No, sitten näkee..

vai ahdistaa... kirjoitti:

vastailen vielä ;)...joskus musta tuntuu, että ihastus tunnistaa mut täältä, on kait oman mielikuvituksen tuotetta, toivoo niin paljon kaikkee.
Eri tavalla..? Tarkoitatko, että tunteet on muuttaneet sinua vai miten eri tavalla? Olen niin impulsiivinen, että voisin kuvitella tekeväni radikaaleja muutoksia elämääni, täytyy uskaltaa, mutta olla silti järkevä.

Minun ajatukset on täyttänyt eräs jo pitkään, pitkään..en pääse karkuun mihinkään. Olen koittanut matkustella, aina mielessä. Se on tosiaan elämään muuttava juttu..vähän kuin vetäs kivirekeä perässä, aika rumasti sanottu, mutta totta. Silti mietin miltä tuntuis halata, olla lähellä.ugh..

en tiedä oletko hän (haaveilen vaan)..ja musta tuntuu että jotain jäi niin kesken, en haluaisi että tämä päättyy näin, kun ei olla oltu yhteyksissä vähään aikaan. Ja vaikka mua välillä henkisesti "ahdistaisikin" niin se ei tarkoita ettenkö susta välittäis, ikävöisi ja sua haluaisi..

muistin tämän kirjoitti:

hieman kummallinen ihminen, jos nauraa toisen tunteille, ja kaipa tuollainen kummallisuus jo aiheuttas sen ettei sellaiseen ihastuisi. Tai ainakin ihastus kuolisi siihen paikkaan. Kyllä luulen, että aikuiset ihmiset osaa ottaa asian asiallisesti, vaikkei tunteita oliskaan.
On se kyllä outoa, että yhdestä ihmisestä tulee muita tärkeämpi, jos järjellä ajattelee...mikä ihme sen aiheuttaa. Saas nähdä, jos vastakaikua ei tule koskaan, mitä itse jälkeenpäin ajattelee hänestä ja kaikesta. No, sitten näkee..

ajattelen ja vähän liikaakin. Onneks on koittanut elää elämää, normaalisti. Vaan se ihastuminen, se tapahtui ihan katseesta, toinen vaan tuntui oikeelta, aidolta. Sitten se vaan syveni ja voimistui..sitten oltiin todella lätkässä :)..oon miettinyt, vaikka viiden vuoden päästä, pidänkö itseäni ihan höperönä, mietin, mikä mulle tuli? Jos en sitten ole hänen kanssaan. En tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan...käsittämätön elämä. Rakkautta vastaan ei sais taistella.

Oon jotenkin järjestyksen ihminen, ja tuollainen totaalinen ihastuminen vie järjen. Se sekoittaa pakkaa niin, ettei enää osaa "pelata". En tarkoita, että pelaisin tässä mitenkään, vaan ett elämä on sekaisin ja toivon sen järjestyvän.

J... kirjoitti:

en tiedä oletko hän (haaveilen vaan)..ja musta tuntuu että jotain jäi niin kesken, en haluaisi että tämä päättyy näin, kun ei olla oltu yhteyksissä vähään aikaan. Ja vaikka mua välillä henkisesti "ahdistaisikin" niin se ei tarkoita ettenkö susta välittäis, ikävöisi ja sua haluaisi..

siis tavattu :)

vai ahdistaa... kirjoitti:

ajattelen ja vähän liikaakin. Onneks on koittanut elää elämää, normaalisti. Vaan se ihastuminen, se tapahtui ihan katseesta, toinen vaan tuntui oikeelta, aidolta. Sitten se vaan syveni ja voimistui..sitten oltiin todella lätkässä :)..oon miettinyt, vaikka viiden vuoden päästä, pidänkö itseäni ihan höperönä, mietin, mikä mulle tuli? Jos en sitten ole hänen kanssaan. En tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan...käsittämätön elämä. Rakkautta vastaan ei sais taistella.

Oon jotenkin järjestyksen ihminen, ja tuollainen totaalinen ihastuminen vie järjen. Se sekoittaa pakkaa niin, ettei enää osaa "pelata". En tarkoita, että pelaisin tässä mitenkään, vaan ett elämä on sekaisin ja toivon sen järjestyvän.

ihan samanlaiset tunteet mulla tuon elämänhallinnan suhteen. Ei ole ennen näin käynyt.
Kirjoitin tuossa edellisessä että "ihastus kuolisi siihen paikkaan"...joku voi ymmärtää väärin...tarkoitin tunteen kuolemaa..ei ollu uhkaus ollenkaan :)
Hyvää jatkoa sulle, ja onnen J:si kanssa. Toivotaan, että 5 vuoden päästä muistelette kaikkea yhdessä ja toivottavasti edelleen käsi kädessä..siis että ette kyllästy toisiinne, jos jotain alkaaa..

vai ahdistaa... kirjoitti:

siis tavattu :)

jos todella olisit se luolamies, niin luulisin että olisit ottanut jo yhteyttä muutenkin kuin täällä..tai niin ainakin olisin toivonut..

kyllä nyt pihalla ding dong

oon,,, kirjoitti:

kyllä nyt pihalla ding dong

Kyllä. Mitäs sä täällä huutelet? Pihalla kun oot.

J, enkä mäkään oo J, mutta J:lle kuiteskin...enkä ole ap :) sori

J*** tosiaan antaa ymmärtää, mutta taitaa pelata peliä vähän isommassa piirissä. Siihen piiriin kuuluu kaikki vähänkin naisen oloiset. Mutta ei pidä sitten valittaa jos joku ahdistelee..mitäs ite tekee?