En löytänyt tälle oikein muuta palstaa, joten kirjoitan tämän tänne.
Pikkuveljeni on 8 vuotias, toista täysin tavallista, luokka käyvä poika, joka on luokkansa paras laskija ja muutenkin tosi hyvä koulussa.
Haluan kirjoittaa tämän, jotta jokainen äiti/sisarus/läheinen tajuaa, että AD/HD ei ole mikään este elämälle, vaikka hyvin moni luulee niin. Tietty AD/HD on jokaisella tapauskohtainen. Mutta lääkkeittähän on, tosin ne eivät pikkuveljelläni tehonneet, mutta hyvin tässä porskutetaan. Mutta pikkueveljeni tila johtuu myös hyvin stressaavasta äidistäni.
Mutta tänä iltana tajusin, miten paljon rakastan hyvin raskaasta arjesta huolimatta veljeäni, ja myös pikkusiskoani, jolla on myös AD/HD [myös isosiskollani, eli kaikilla sisaruksillani. Minä olen ainoa "selvinny"]
Minkälaisia kokemuksia muilla on? Tai yleensäkin mielipiteitä/luuloja/tietoja ad/hd:stä? :)
Pikkuveljeni on 8 vuotias, toista täysin tavallista, luokka käyvä poika, joka on luokkansa paras laskija ja muutenkin tosi hyvä koulussa.
Haluan kirjoittaa tämän, jotta jokainen äiti/sisarus/läheinen tajuaa, että AD/HD ei ole mikään este elämälle, vaikka hyvin moni luulee niin. Tietty AD/HD on jokaisella tapauskohtainen. Mutta lääkkeittähän on, tosin ne eivät pikkuveljelläni tehonneet, mutta hyvin tässä porskutetaan. Mutta pikkueveljeni tila johtuu myös hyvin stressaavasta äidistäni.
Mutta tänä iltana tajusin, miten paljon rakastan hyvin raskaasta arjesta huolimatta veljeäni, ja myös pikkusiskoani, jolla on myös AD/HD [myös isosiskollani, eli kaikilla sisaruksillani. Minä olen ainoa "selvinny"]
Minkälaisia kokemuksia muilla on? Tai yleensäkin mielipiteitä/luuloja/tietoja ad/hd:stä? :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eräällä keski-ikäisellä ystävälläni on ADHD, ja totta puhuen, ennen kuin otin selvää tästä oireyhtymästä, olin varma että hänellä on skitsofrenia... Hän vain käyttäytyi (minun mielestäni:) niin omituisesti, että olin alkuun hyvin varpaillani hänen suhteensa. Konflikteja ja väärinkäsityksiä on ollut ja niistä on selvitty, myös siitä, että vuosi sitten alkanut ystävyys joutui kesällä jäähylle - hänen puoleltaan. Tämäkin kuuluu ADHD:hen, näin olen lukenut. Ystäväni on kuitenkin yritteliäs, ei anna helpolla periksi ja jaksaa kannustaa muita parhaaseensa. Olen hänelle monestakin syystä kiitollinen.
Se että ymmärrät rakastavasi sisaruksiasi huolimatta arjen raskaudesta ja ongelmista, on hyvin arvokas asia. Sillä on merkitystä myöhemminkin, sitten kun olette kaikki aikuisia. ADHD:hän ei katoa mihinkään aikuisiällä, ongelmat vain saattavat muuttua.