Poimintoja tästä ketjusta: (muokattuna, pyrkien säilytämään kirjoituksen sisältö muuttumattomana)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000030597235&view_mode=threaded
"Jos koit itsesi ulkopuoliseksi, niin olis ollut hyvä kysyä seurakunnnan sisällä näistä asioista, että mistä tällainen johtuu."
"Sekin on on uskonkuuliaisuutta, että uskoo, kun neuvotaan, että nämä asiat toimii nimenomaan näin."
"Jos et olis kieltänyt uskoa, niin ajan kanssa olisit kyllä oppinut talostelemaan Jumalan valtakunnassa."
"SE johtuu sinusta eikä vl:istä mitä olet tuntenut. Ja pelkkien omien tunteiden varaan ei kannata rakentaa mitään."
"ei oo hyvä olla"...Se ei johdu muista vl:istä vaan sinusta itsestä.Oletko yrittänyt koskaan selvittää, mistä tämä tunne johtuu ja voisko sille tehdä jotakin? Koska se on väärä tunne..."
"Ei noin saa sanoa. Vääriä tunteita ei ole olemassa. Ei, ei, ei. Kaikki tunteet ovat oikeita ja aitoja."
Vaikka komentit onkin osoitettu "nimetylle hekilölle" nämä komentit ovat kuitenkin sellaisia etten kuule niitä ensimäistä kertaa.
Kaikki muut paitsi viimeiseksi lainaamani komentti tähtäävät siihen päämäärään että ihmine menee kotisiioniin ja tunteet "selvitetään" parhain päin eli tunteet jotka eivät ole vl mukaisia pannaan pois. Eikö?
Uskon kuuliasuutta todella on se että nielee kaiki neuvot nekin jotka ovat vastoin omia tunteita (omaatuntoa). Mutta kuuliaisuutta mille?
Jos ihminen ei koe asioita vl oikein vika on ihmisessä itsessään aina. Viimeistä komentia lukuunottamatta kaikki komentit jollain tasolla sisältävät ajatuksen erehtymättömästä (ajallisesta) seurakunnasta.
Onko ihmisen suurin vika tälläisten komentien alla se että ymmärtää oman erhtymättömyyden ja ajattelee että muutkin ovat yhtä vikaan joutuneita?
Vai se että kieltäytyy kieltämästä omat tunteensa ja minuutensa?
Milloin vimevuosisadan alussa tehty kannanotto - seurakuntakin (ajallinen) voi mennä harhaan on muuttunut?
Ja viimeiseksi kysymykseksi näiden ajatusten äärellä - Edellytääkö Jumala meidän kieltävän tunteemme tai tekevän vastoin tunteitamme. Edellytääkö Jumala meiltä minuuden kieltämistä tai "persoonan muokkausta"?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000030597235&view_mode=threaded
"Jos koit itsesi ulkopuoliseksi, niin olis ollut hyvä kysyä seurakunnnan sisällä näistä asioista, että mistä tällainen johtuu."
"Sekin on on uskonkuuliaisuutta, että uskoo, kun neuvotaan, että nämä asiat toimii nimenomaan näin."
"Jos et olis kieltänyt uskoa, niin ajan kanssa olisit kyllä oppinut talostelemaan Jumalan valtakunnassa."
"SE johtuu sinusta eikä vl:istä mitä olet tuntenut. Ja pelkkien omien tunteiden varaan ei kannata rakentaa mitään."
"ei oo hyvä olla"...Se ei johdu muista vl:istä vaan sinusta itsestä.Oletko yrittänyt koskaan selvittää, mistä tämä tunne johtuu ja voisko sille tehdä jotakin? Koska se on väärä tunne..."
"Ei noin saa sanoa. Vääriä tunteita ei ole olemassa. Ei, ei, ei. Kaikki tunteet ovat oikeita ja aitoja."
Vaikka komentit onkin osoitettu "nimetylle hekilölle" nämä komentit ovat kuitenkin sellaisia etten kuule niitä ensimäistä kertaa.
Kaikki muut paitsi viimeiseksi lainaamani komentti tähtäävät siihen päämäärään että ihmine menee kotisiioniin ja tunteet "selvitetään" parhain päin eli tunteet jotka eivät ole vl mukaisia pannaan pois. Eikö?
Uskon kuuliasuutta todella on se että nielee kaiki neuvot nekin jotka ovat vastoin omia tunteita (omaatuntoa). Mutta kuuliaisuutta mille?
Jos ihminen ei koe asioita vl oikein vika on ihmisessä itsessään aina. Viimeistä komentia lukuunottamatta kaikki komentit jollain tasolla sisältävät ajatuksen erehtymättömästä (ajallisesta) seurakunnasta.
Onko ihmisen suurin vika tälläisten komentien alla se että ymmärtää oman erhtymättömyyden ja ajattelee että muutkin ovat yhtä vikaan joutuneita?
Vai se että kieltäytyy kieltämästä omat tunteensa ja minuutensa?
Milloin vimevuosisadan alussa tehty kannanotto - seurakuntakin (ajallinen) voi mennä harhaan on muuttunut?
Ja viimeiseksi kysymykseksi näiden ajatusten äärellä - Edellytääkö Jumala meidän kieltävän tunteemme tai tekevän vastoin tunteitamme. Edellytääkö Jumala meiltä minuuden kieltämistä tai "persoonan muokkausta"?
Vastaukset 7
Vanhimmat
mutta kolmen kyynärän srk-epäjumala kyllä edellyttää.
'Edellytääkö Jumala meidän kieltävän tunteemme tai tekevän vastoin tunteitamme. Edellytääkö Jumala meiltä minuuden kieltämistä tai "persoonan muokkausta"?'
vastaan, että kyllä ymmärtääkseni edellyttää. Tunteemme ja minuutemme ovat lihaa ja verta, joka ei ole Jumalan tahdon mukainen, mutta josta emme pääse eroon niin kauan kuin täällä maailmassa ihmisinä elämme. Siis mikään, mikä on meitä itseämme eli vanhaa osaamme, ei kelpaa Jumalalle. Vain armon ansiosta kelpaamme, jos sen uskomme.
Admata sanoi tuolla toisessa ketjussa jotenkin niin, että oman egomme sijaan meidän tulee antaa elämämme Kristuksen ohjattavaksi.
Elävä usko synnyttää hedelmiä, jotka eivät ole meidän vanhasta osastamme lähtöisin. Niiden hedelmien rinnalla melskaa sitten oma egomme eli lihamme ja veremme omine tarpeineen ja tunteineen. Inhimilliseltä kannalta katsottuna nuo tarpeet ja tunteet voivat olla hyviä, mutta Jumalan edessä niillä ei ole arvoa, koska ne eivät vuoda uskosta.
Kun vl-liikkeessä vaaditaan kuuliaisuutta seurakunnalle, se on sitä samaa lihan ja veren mellastusta, eli ihmisistä lähtevää, ei Jumalasta. Siellä siis vaaditaan, että ihminen kieltäisi omat tunteensa ja tarpeensa ja ottaisi niiden sijaan toisten ihmisten sanelemat tunteet ja tarpeet.
Jumala edellyttää, että olisimme täydelliset niinkuin Hän täydellinen on, eli inhimillisen minuutemme sijasta olisimme Jumalan kaltaisia. Siihen emme kykene, vaan joudumme elämään armon varassa, mutta uskon hedelminä voimme toimia vastoin minuutemme tahtoa, esimerkiksi epäitsekkäästi itsekkyyden sijasta.
Ei tarvitse vastata kunhan vain ajatelen :)
Tarkoitaako tuo minuuden ja persoonan mukaaminen sinusta samaa kuin sanakaltaisuus?
Toisekseen mitä ajatelet jos väitän että monenkin asian kasi puolta on toisensa vastakohdat. Eli jossain tilanteessa arvot voivat kääntyä päälaeleen jostain "kolmannesta asianhaarasta johtuen".
Eli pitäisi etsiä elämän äärellä sitä Jumalan tahtoa eikä "ottaa valmista sapluunaa".
Itse en allekirjoita ajatusta että Jumala haluaa meidän olevan klooneja keskenään? Eikä vastauksesta saa sitä kuvaa että itsekään sen allekirjoitat. Korjaa jos olen väärässä.
sait sellaisen käsityksen, että minusta ihmisten pitäisi pyrkiä keskenään samankaltaisiksi? Enhän mistään sellaisesta puhunut sanaakaan, vaan yksittäisen uskovaisen ihmisen elämästä kaksiosaisena olentona.
Lukisitkohan nuo kaksi viestiäni uudestaan ajatuksella? Minusta tuntuu, ettet malttanut lukea niitä kunnolla, tai sitten et ymmärtänyt mitä tarkoitin. En viitsisi ruveta toistamaan samoja ajatuksia uudelleen.
En ymmärrä ollenkaan, mitä tarkoitat tuolla:
'Toisekseen mitä ajatelet jos väitän että monenkin asian kasi puolta on toisensa vastakohdat. Eli jossain tilanteessa arvot voivat kääntyä päälaeleen jostain "kolmannesta asianhaarasta johtuen".'
Minusta tuntuu jotenkin, että et erota maallistunutta ihmiskäsitystä kristillisestä ihmiskäsityksestä. Maallistuneella ihmisellä oma ego on keskipiste ja katse on suuntautunut siihen. Kristityllä keskipiste on Kristus ja katse suuntautunut Häneen. Usko vaikuttaa ihmisessä minuuden ja persoonan muokkautumista, kun se oma itse ei olekaan enää niin tärkeä. Usko siis synnyttää hedelmiä.
Minusta tuntuu myös, että olemme niin eri aaltopituuksilla, ettemme kykene keskustelemaan. 'Keskustelumme' on hyvää-päivää-kirvesvartta. Joten voi olla viisasta lopettaa tähän.
En ole vl.
Selität omia ajatuksiasi oikein ymmärrettävästi. Suurimalta osin.
"Usko vaikuttaa ihmisessä minuuden ja persoonan muokkautumista, kun se oma itse ei olekaan enää niin tärkeä. Usko siis synnyttää hedelmiä."
Tarkoitatko tällä lähinnä ihmisen omaa itsekyyttä ja tarvetta ajaa vain omaa etua?
Tiedän etten tuonut ajatuksiani esille kovinkaan ymmärettävästi. Ositain se oli ihan tarkoituksellistakin. Kun puhun asioiten kääntymisestä päälaeleen sivuamme ihmisen itsekyyttä. Itsekyyttä voi olla monenlaista.
Jossain tilanteessa voisi ajatella että joku asia on itsekyyttä. Mutta toisessa tilanteessa se ei ehkä kuitenkaan sitä ole.
Edelleen kysyn samaa mutta eri tavalla. Ajateletko että elämässä on olemassa vain yksi oikea tapa ratkaista asia. ELi on vain yksi oikea ratkaisumalli.
Vl löytyy nimittäin useitakin asioita joita voimme tarkastella juuri tuosta lähtökohdasta... On vain yksi oikea ratkaisumalli kaikki muut on itsekyyttä?
Vai että katsoa asiaa kaikiltaa mahdollisilta kanteilta ja tehdä se mikä oikeimmalta tuntuu kaikkien kannalta.
Itsekkyys vois siis näkyä myös tekoina joiden kohdalla joutuu miettimään onko kyse todella itsekyydestä vai lähimmäisenrakkaudesta.
Ja yhtä kaikki teot joita sanomme rakkaudeksi voivat olla hyin itsekkäitä.
raadollisiakin. Mutta aina yritämme eroon sellaisista tunteista, jotka sotivat Jumalan sanaa vastaan. Raamattu on kuitenkin se ylin ohje, joka meidän tunteemme osaa arvioida.