Mä olen polttanut jotakuinkin 12 vuotta, aluksi baaritupakoitsijana/bileiltoina ja nyt 3 vuotta päivittäin 5-10 tupakkaa. Olen vasta 27-vuotias, mutta jo nyt tunnen oireita keuhkoissa. Aamulla ennen ekaa tupakkaa / sen jälkeen keuhkoista nousee hirveät limat ja nyt sitä on esiintynyt myös keskellä yötä. Isäni usein sanoo, että polta vaan tyttö ja kato isoisääsi mitä se on hänelle tehnyt. Isoisä kärsii erittäin pahasta keuhkoahtaumataudista eikä pysty liman eritykseltään kunnolla edes syömään enää. Hullua kun tietää omakohtaisesti että mitä se keuhkoille tekee ja silti sitä vaan jatkaa. Nyt on muutaman viikon ollut lopettaminen mielessä ja eilen päätin, että nyt loppuu. Eilen työpäivän jälkeen poltin viimeisen tupakan ja tänään hain nikotiinipurkkaa. Ei ole vieroitusoireita, mutta pääkoppa tarvii henkistä tukea lopettamiseen ja sen tämä purkka voi tehdä.
Onko ihan hullua, että mua surettaa, että en ehkä enää koskaan voi polttaa. Onko tämä sitä irrottautumisen tuskaa? Käyn erittäin harvoin baarissa ja mietinkin, että onnistuiskohan tuo baaritupruttelu vai johtaako se taas jatkuvaan polttamiseen. Vaikea sanoa ilman kokeilemista, mutta katsotaan. Nyt on iskenyt flunssakin ja sekin vähentää tupakan himoa kun kurkku on hirmu kipeenä. Toivottavasti nyt auttaa!
Onko ihan hullua, että mua surettaa, että en ehkä enää koskaan voi polttaa. Onko tämä sitä irrottautumisen tuskaa? Käyn erittäin harvoin baarissa ja mietinkin, että onnistuiskohan tuo baaritupruttelu vai johtaako se taas jatkuvaan polttamiseen. Vaikea sanoa ilman kokeilemista, mutta katsotaan. Nyt on iskenyt flunssakin ja sekin vähentää tupakan himoa kun kurkku on hirmu kipeenä. Toivottavasti nyt auttaa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luopumisen tuska on luonnollinen asia, ihminen kun inhoaa luonnostaan kaikkia muutoksia, vaikka kuinka olisi itse päättänyt muuttaa tapojaan.
Jos jaksat muutaman viikon, ajattelutapasi tulee muuttumaan. Olet ihmeissäsi, kuinka olet voinut antaa jonkin typerän aineen määrätä elämästäsi. Ajattele nyt: koskaan ei voinut lähteä kotoa miettimättä, onko tupakkaa tarpeeksi ja mistä siellä, minne menee, saa lisää. Kun viimein tajuaa vapautuneensa riippuvuudesta, se on hieno tunne!
Ajattelepa jos et olisi koskaan opetellut polttamaan. Mitä silloin menettäisit? Et yhtään mitään, ainakaan sellaista, jonka menettämistä pitäisi surra.
Baaritupruttelua en suosittele: olen itse aloittanut tupakoinnin uudestaan juuri satunnaisilla juhlatupakoilla. Vähitellen poltin päivittäin - tosin siihen saattoi mennä vuosia, mutta silti kirosin itseäni, että olen ollut niin tyhmä. Tällä kertaa - kolmannen lopettamisen jälkeen - uskon, etten rupea tupakan kanssa ollenkaan leikkimään. Vaikka riippuvuuden on selättänyt, tapa on niin selkäytimessä, että sen uudelleen oppiminen on petollisen helppoa, joten pysyttele kokonaan erossa kun kerran olet eroon päässyt!