Lähdin kotoa aamulla rantaan
aistin tuulesta myrskyn lähestyvän
kiinnitin purjeen ja läksin
saarien lomitse merelle.
Ulapalla puhalsi koilinen
verkkojani koin pari tuntia
kunnes ylleni laskeutui usva.
aallotkin löivät hurjina
veneeni pieni melkein kaatui
kunnes miltei heti aurinko
kirkasti tieni kotiin.
Veneeni aaltoja mukaellen
soljui lahteen rauhaisaan
metsäiset rannat ja kukkivat niityt
tulijaa tervehtivät.
purteni kiinnittin koivuun
nousin polkua kalliolle
männyt kitukasvuiset siellä
tuijottivat merenselkää.
kalastaja köyhä tää
meren armoilla elää
ei koskaan tiedä hetkeään
kun meri vaatii uhrin
vie poloisen haudan lepoon
alle aaltojen.
aistin tuulesta myrskyn lähestyvän
kiinnitin purjeen ja läksin
saarien lomitse merelle.
Ulapalla puhalsi koilinen
verkkojani koin pari tuntia
kunnes ylleni laskeutui usva.
aallotkin löivät hurjina
veneeni pieni melkein kaatui
kunnes miltei heti aurinko
kirkasti tieni kotiin.
Veneeni aaltoja mukaellen
soljui lahteen rauhaisaan
metsäiset rannat ja kukkivat niityt
tulijaa tervehtivät.
purteni kiinnittin koivuun
nousin polkua kalliolle
männyt kitukasvuiset siellä
tuijottivat merenselkää.
kalastaja köyhä tää
meren armoilla elää
ei koskaan tiedä hetkeään
kun meri vaatii uhrin
vie poloisen haudan lepoon
alle aaltojen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hienosti kerrottu kalastajan runo!
Niin, meri on armoton myrskyissä.
Kiitos merentuoksuisesta runostasi!