Olen tässä taas miettinyt elämääni, ja kiinnitin huomiota siihen, että viime perjantai oli edellinen päivä, jolloin puhuin YHTÄÄN sanaa yhtään kenellekkään. En edes itselleni.
Tuli sitten houkutus sanoa jotain, niin sanoin: "Ich bin ein Berliner" :P
En tosiaan ole poistunut kämpästä perjantain jälkeen, kun kävin hakee safkaa ja tosiaan tervehdin kassaa, ja puhelin( meset sun muut) on ollut kiinni koko sen ajan. Helppo saavutus tietysti, kun ei ole kavereita ja vanhemmat kuolleet jo kun olin teini ja lisäksi tarkoituksella boikotoin velkojiani, sekä työkkäriä ja sossua.
Anyways, onko tuttua teille muille jotka pidätte itseänne yksinäisinä, vai olenko extremetapaus, joka ei suuremmin osaa haikailla paremman perään, kun ei tiedä siitä?
Tuli sitten houkutus sanoa jotain, niin sanoin: "Ich bin ein Berliner" :P
En tosiaan ole poistunut kämpästä perjantain jälkeen, kun kävin hakee safkaa ja tosiaan tervehdin kassaa, ja puhelin( meset sun muut) on ollut kiinni koko sen ajan. Helppo saavutus tietysti, kun ei ole kavereita ja vanhemmat kuolleet jo kun olin teini ja lisäksi tarkoituksella boikotoin velkojiani, sekä työkkäriä ja sossua.
Anyways, onko tuttua teille muille jotka pidätte itseänne yksinäisinä, vai olenko extremetapaus, joka ei suuremmin osaa haikailla paremman perään, kun ei tiedä siitä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
eniten puhuttua psykologille:) ihan oikeesti, aika...säälittävää...
Välillä menee melkein viikkokin ilman sanankaan sanomista toiselle ihmiselle ja harvemmin tulee paria sanaa enempää lopulta vaihdettuakaan kenenkään kanssa.
Itsellä tosin tällä taitaa olla masennuksen kanssa jotain tekemistä, vaikken koekaan tarvitsevani liiemmin sosiaalisia kontakteja.
eristäytymisessä lienee se, että siihen tottuu, eikä osaa kuvitella parempaa. Minulle on käymässä sillä lailla, huomasin vähän aikaa sitten. Se on kyllä hyvin pelottavaa, koska hyvät ihmiskontaktit tuovat kuitenkin paljon paremman mielen / onnellisuutta kuin vaikkapa mukava leffailta yksinään. =|
Et tainnut kysyä mtn apua, mutta kehottaisin ottamaan kontaktia muihin ihmisiin pikkuhiljaa.
Juu ja sitten ko on tarpeeksi kauan yksin niin se ihmisten kanssa oleminen ja jutustelu alkaa tuntumaan niin vaikealta ja vieraalta, että ei senkään takia halua edes yrittää.
Mulla kans kaikki sanat mitä sanon on töissä ja sitten puhelen itsekseen... vapaa-aikana ei tuu paljon kellekkään mitään sanottua. kassaneideille kiitos ja seki on hupasaa että ko on kauan puhumatta niin se kiitos kuulostaa aivan kauhealta älähykseltä, ihan kuin äänihuulet ois ihan surkastunu ja herää havahtuen että hei meitäki tarvitaan.
kuulostaa erittäin tutulta.
>vapaa-aikana ei tuu paljon kellekkään mitään >sanottua. kassaneideille kiitos ja seki on hupasaa >että ko on kauan puhumatta niin se kiitos kuulostaa >aivan kauhealta älähykseltä, ihan kuin äänihuulet >ois ihan surkastunu ja herää havahtuen että hei >meitäki tarvitaan.
Voi ei! Koita vaikka laulaa itseksesi niin ääihuulet pysyy vireinä!
Minkä ikäisiä olette tähän ketjuun vastanneet?
24- v ja n...