Olen 22v nuori mies. Viisi vuotta sitten aloin tuntea uneliaisuutta ja vähän niin kuin hämärää oloa. Elin aivan normaalia elämää, opiskelin, pelasin jääkiekkoa ja kävin ulkona yöelämssä ja join alkoholia. Vuosi sen jälkeen kuin aloin tuntea hämärää oloa aloin saamaan poissaolokohtauksia krapulapäivänä. Vanhempani ja itse huomasin sen aamiaispöydässä kun puheeni katkeili ja en kuullut kuin vanhempani puhuivat minulle. Tämä kesti alkuun vain muutamia tunteja aamulla, mutta pahenivat ajan kuluessa. Pari vuotta sitten sain ensinmäisen tajuttomuus/kouristus kohtauksen. Aivolohko kuvat olivat normaalit mutta eeg-käyrissä todettiin poikkeama ja minulla todettiin olevan taipumusta epilepsiaan. Tämän jälkeen olen saanut pari kohtausta lisää, molemmat krapulapäivänä. Olen yrittänyt kokonaan luopua alkoholista, mutta se on vaikeaa sillä paineita ulkopuolelta on koko ajan. Olen erittäin sosiaalinen ja minulla on laaja ystäväpiiri.
Minulla ei ole lääkitystä sillä neurologin kanssa juttelimme että säännöllisillä elämäntavoilla voidaan ehkäistä kohtauksien synty.
Tunnen vain että tämä minun epilepsiani pahenee vuosi vuodelta. Jos olen ollut juomassa paljon niin tunnen vaikutuksen vielä koko seuraavan viikon. kolme vuotta sitten tämä tunne kesti vain muutamia tunteja krapulapäivän aamuna.
Tunnen itseni väsyneeksi koko ajan ja välillä vaikka en ole ollut juomassa niin aamuisin minulle tulee sekunin tai sekuntien pituisia poissa-olokohtauksia. tämän huomaan esim. puhelimessa puhuessani kun puhuja sanoo "haloo".
Pitäisikö minun aloittaa lääkitys kun tunnen että tämä vain pahenee koko ajan vai oikeasti keskittyä nukkumaan ja syömään hyvin ja ottamaan nolla toleranssi alkoholin kanssa??Valvominen ei sinänsä minua haittaa sillä olen yökerhossa töissä opiskelujen ja jääkiekon pelaamisen ohella.
Minulla ei ole lääkitystä sillä neurologin kanssa juttelimme että säännöllisillä elämäntavoilla voidaan ehkäistä kohtauksien synty.
Tunnen vain että tämä minun epilepsiani pahenee vuosi vuodelta. Jos olen ollut juomassa paljon niin tunnen vaikutuksen vielä koko seuraavan viikon. kolme vuotta sitten tämä tunne kesti vain muutamia tunteja krapulapäivän aamuna.
Tunnen itseni väsyneeksi koko ajan ja välillä vaikka en ole ollut juomassa niin aamuisin minulle tulee sekunin tai sekuntien pituisia poissa-olokohtauksia. tämän huomaan esim. puhelimessa puhuessani kun puhuja sanoo "haloo".
Pitäisikö minun aloittaa lääkitys kun tunnen että tämä vain pahenee koko ajan vai oikeasti keskittyä nukkumaan ja syömään hyvin ja ottamaan nolla toleranssi alkoholin kanssa??Valvominen ei sinänsä minua haittaa sillä olen yökerhossa töissä opiskelujen ja jääkiekon pelaamisen ohella.
Vastaukset 9
Vanhimmat
että nukkuminen ovat epilepsiaorehtivalle tärkeitä. Samoin liiallinen alkoholinkäyttö kannattaa jättää pois. Ota ihmeessä yhteys neurologiin, ihmettelen kovin, ettei sinulle jo nyt ole määrätty lääkkeitä. Vai onko niin, että et ole ollut asian puitteissa yhteydessä neurologiin?
Mikäli lääkitystä ei ole, kohtausherkkyys kasvaa jokaisen kohtauksen myötä, näin ainakin minulle on kerrottu.
Onnea matkaan!
Minusta sinun tulisi jutella neurologisi kanssa uudestaan. Et selvästikään pysty elämään ja nukkumaan säännöllisesta, jos olet päiväopintojesi(?) lisäksi yökerhossa töissä.
Sain itse epin suurinpiirtein saman ikäisenä, joten tiedän ettei alkoholin ja juhlimisen jättäminen ole helppoa. En usko, että sen sinun kohdallasi täytyy loppua kokonaan, mutta varmasti kyllä pienentää radikaalisti. Voit varmaan silloin tällöin käydä juhlimassa, mutta alkoholinkäyttöä sinuna välttäisin. Sen ei loppujen lopuksi luulisi ihan kamalan suuri ongelma olevan - kerroithan olevasi sosiaalinen ja pärjäät juhlissa pienen harjoittelun jälkeen loistavasti ilman viinaa.
Sosiaalinen painostus alkoholinkäytön suhteen on valtavaa, tiedän hyvin! Omalla kohdallani tällainen kaava on sujunut hyvin:
(toimii baarissa, ei ehkä kotibileissä niin hyvin)
Yhden tai kaksi pullollista olutta voi rauhallisesti otettuna nauttia, joten aloitan illan pullollisella. Litkin sitä hiljalleen (muut saattavat vetää useampiakin samassa ajassa) ja liikun välillä pöydästä muualle, jotta tulee mielikuva että olen vaihtanut pulloa välillä. Kun olen juonut molemmat annokseni (moneen kertaan, heh!),ystävieni tarkkaavaisuus on tadennäköisesti oleellisesti heikentynyt. Siirryn juomaan esim ginger alea, tai muuta vastaavaa juomaa, joka näyttää siideriltä. Ja tuopista siis tietysti! ;)
Ajan kanssa kun ystäväsi tajuavat, että pärjäät perässä ihan hyvin ilman viinaakin, voit lopettaa yllä olevat pelleilyt.
Mutta ensimmäinen askel siis mielestäni olisi nyt neurologisi kanssa juttelu. Ja ole hänelle rehellinen siitä, että sinun on vaikeaa elää säännöllistä elämää.
Tsemppiä!
Jos kohtaukset ovat sellaisia, että ne häiritsevät jo jokapäiväistä elämääsi, olisi lääkitys varmasti paikallaan. Sitä vartenhan ne ovat olemassa, ja jos tuuri käy, sopiva nappiannos löytyy varsin vähällä vaivalla.
Neurologi sanoi joskus, että jos itse huomaa kohtauksensa, muut huomaavat ne ihan varmasti.
Alkoholin käyttö lääkityksen kanssa on ihan jokaisen oma asia, mutta sanoohan toki järkikin, että tolkuton dokaaminen pilleripurin kanssa ei ole kovin kannattavaa. Mutta ei lääkitys automaattisesti ketään absolutismiin tuomitse.
Voihan sitä istua iltaa parin kaljan voimalla, krapulaa ei kannata hankkia, se tuo monesti kohtauksia tullessaan.
Sinuna harkitsisin vakavasti lääkityksen aloittamista, ennenkuin tilanne menee korjaamattomasti huonompaan suuntaan. Nappi aamuin illoin on loppujen lopuksi pieni vaiva, ainakin jos verrataan sitä vaihtoehtoon.
Ihan todella suosittelen sinulle keskustelua neurologin kanssa lääkityksen aloittamisen suhteen.
Itse sain yhden ns. ison kohtauksen ja se diagnosoitiin varsin pian epilepsiaksi. Kohtaus tuli ilman ennakko-oireita. Lääkitys aloitettiin ja tuosta asti olen ollut kohtaukseton (*koputan puuta*).
Itse sairastuin 24-vuotiaana, reilu kaksi vuotta sitten. Diagnoosi tehtiin kohdallani hieman tavallisesta poikkeavasti jo yhden kohtauksen jälkeen, koska aivojen kuvantamisessa oli selvä epilepsiaan viittaava löydös.
Neurologi suositteli välttämään liiallista valvomista ja stressiä. Alkoholin kohdalla suositus oli selvä: ei humalahakuista juomista, eikä usein toistuvaa käyttöä. Saunaolut/-siideri tai pari viikonloppuna.
Myös vuorotyötä on suositus olla tekemättä.
Tietenkin jokaisella epilepsia on yksilöllinen ainutkertainen asia, mutta tuo suhde alkoholiin ja riittävä lepo sekä säännöllinen oikea lääkitys on yleinen suositus.
Uusi kohtaus altistaa edelleen uudelle kohtaukselle ja tuottaa uusia pieniä vaurioita aivoihin.
Suosittelen sinua varautumaan myös siihen että ehkä ajan mittaan et välttämättä enää siedä diskojen välkkyviä valoja ja kovaa musiikkia. Nekin voivat pahimmillaan altistaa kohtaukselle.
Ja mitä ovat sellaiset ystävät jotka painostavat juomaan, ovatko he ylipäätään ystäviä? Pelkäätkö kentien epilepsiasta kertomista heille? Mikäli he ovat todellisia ystäviä, he hyväksyvät sinut niin epilepsian kanssa ja selvänä. Jos eivät hyväksy, en olisi ystävyydestä niinkään varma.
Mutta hyvää jatkoa sinulle ja voimia aloittaa niin lääkitystä kuin uusia elämäntapojakin.
P.S. Epipsialiiton kursseilta saa muuten kohtalotovereilta hyviä neuvoja ja vinkkejä, niille kannattaa hakea.
Voit ottaa tämän ohjeen onkeesi tai olla ottamatta.
Ehdoton nollatoleranssi alkoholille.
Lopeta työsi yökerhossa vaikka et itse sen usko vaikuttavan, niin se kuitenkin vaikuttaa.
Mahdollisimman stressitön elämä. Opiskelu on jo riittävä stressi.
Jääkiekkoa älä pelaa niin että siitä tulee paineita, vaan ainoastaan sen mikä huvittaa.
Ulkoile paljon ja syö säännöllisesti ja teerveellisesti.
Ehkä kuitenkin odottaisin lääkityksen aloittamista ainakin siihen asti että näkyy miten nuo esittämäni asiat vaikuttaa.
Itse olen saanut myös ja ainostaan krapulassa tajuttomuuskouristuskohtauksia. 2000-luvulla niitä on kertynyt yhteensä neljä, 01,04,05 ja nyt pari kuukautta sitten. Kohtaukseen on yleensä vaadittu normaalia enemmän juomista, tosin kaikki ovat tulleet ihan yhden illan jälkeen. Kaikki testit on EEG:stä, magneetista ja tomografiasta lähtien vuosien varrella tehty, muttei mitään ole löytynyt, paitsi alttius kohtauksiin krapulassa todettu. Tästä johtuen en ole ottanut lääkitystäkään. Kohtuukäyttöä tässä onkin harrastettua vuoden 05-kohtauksen jälkeen, mitä nyt syyskuussa vahingossa lipesi.
Taidetaan siis olla samassa tilanteessa. Vittu on perseestä ku ei voi olla samalla tavala keitolla ku muut kaverit. Ja jos nyt sattuu lähtee ottaa muussia niin seuraava päivä pitää olla ihan omissa oloissa ja toisen päivän tissuttelusta ei tuu mitään ellei vedä heti aamulla itteensä taas naamoihin ettei krapula ehdi iskeä.
Kuulostaa hurjalta sanoa että kokeilemalla oppii, mutta itse juhlin siinä missä kaverinikin (lääkitys Neurotol slow 450 450 per päivä) MUTTA ongelmia ei tule vain jos muistan ottaa lääkkeet, syödä, nukkua pitkään(!) ja juoda vettä ennen nukkumaanmenoa. Eli täysin överiksi ei voi vetää juhlimisia.
Tää on niin yksilöllistä kuka voi juoda ja kuka ei. Jotkut joutuvat lopettamaan kokonaan, jotkut vähentämään, ja jotkut vain tarkkailemaan omia tekemisiään kuten esim. minä.
Mä saan poissaolokohtauksia kerran kuussa ja ne tulee aina ovulaation aikaan, eli ei liity krapulaan. Ja juhlin kerran kuussa.. tai joskus parikin.
Suosittelen juttelemista lääkityksestä lääkärille, sillä voihan olla että elämäsi ei juurikaan muutu muuten kun pillereiden popsimisen osalta.
Niin, ja olen 27v nainen ja kohta 5 vuotta epilepsiaa takana.
Itse olen huomannut, että sellainen alle kymmenen annosta per ilta nautittuna noin annos per tunti on ollut sopiva. Ohessa on hyvä myös syödä jotain. Heti kun meni 14 annosta ilman syömistä ja reippaassa tahdissa, tuli aamulla kohtaus, vaikka oli kaksi vuotta mennyt ilman.
Itsellä on "onneksi" jo 36 mittarissa eli juhlittua on ehditty reippaasti. Epäilen, että se onkin syy nykyiseen alttiuteen kohtauksille.