Kannattaako lopettaa taukoa? mieli tekisi ottaa..
ja jäädä taas koukkuun niin siinä kävisi taas..
kannattaako taistella? viikonloput on pahinta aikaa kun JANOTTAA..
ja jäädä taas koukkuun niin siinä kävisi taas..
kannattaako taistella? viikonloput on pahinta aikaa kun JANOTTAA..
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Kannattaako lopettaa taukoa?"
Ei.
"kannattaako taistella?"
Kannattaa.
.....muuta taistelet ainakin tän viikonlopun yli, TSEMIÄ!
tauon lopettamispäätöksen seurauksia. Minä sain raittiudesta tukevan otteen luopumalla taistelusta. Myönsin voimattomuuteni alkoholin suhteen, hain ja sain vertaistuesta apua.
Vaan lapsukaiset, täällä tietoiskua väsyneille, yksinkertaisesti ja iisisti. Että ymmärtää, isompikin:))
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=6&ag=43&t=74&a=55
Kannattaa siis istua ja miettiä, pahat tavat pois ja elämää hallintaan, ennenkuin on liian myöhäistä.
Ja sitten ulos leikkimään reippaita piirileikkejä. hopi hopi.
Ps. tietysti elämästään kannattaa taistella, muuttaa sitä jos tuntuu että pieleen menee.
Kannattaa suhtautua omiin kykyihinsä ja toiveisiinsa elämänsä suhteen vakavissaan, pyrkiä rehellisesti ymmärtämään kuka ja minkäluonteinen on, miten ja millä arvoilla näkee maailman, mitä haluaa ja mihin kenties on mahdollisuuksia ja edellytyksiä jne., monilta kanteilta tarkasteltuna, otetaan nyt esimerkiksi tuommoinen kantti:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Introvertti_ja_ekstrovertti
Elämänhallinta on yhteiskunnassa selviytymisen kannalta edellytys ja perusjuttua jota voi opetella ja kehittää. Aika vähän siltä alueelta saa asiallista tietoa tai opastusta päihdekuvioissa Suomenmaassa, muualla elämän alueilla sitä kyllä saattaa löytää, muttei silloin hoksaa vielä ottaa onkeensa. Usko omaan erinomaisuuteensa on varsinkin nuorena usein vahva. Luottaa siihen että jaksaa kyllä sitten muuttaa tapojaan kun aika on, mutta aika kuluu...
Seuraavassa linkissä jotain vinkkejä aluksi. Pysähdy miettimään, huomaat että kyseessä on kelpoja neuvoja joita joka tapauksessa joudut hyödyntämään elämässäsi.
http://www.taitolaji.fi/index.php
Hyvä elämä vaatii jonkusverran työtä, rohkeutta, kieltäymystä ja itsekuria, pitää pyrkiä ja opetella haldaamaan mielitekojaan. Toisille se on helpompaa ja toisille aivan helvetin vaikeaa, riippuen lukemattomista eri tekijöistä.
Tukea pyrkimyksilleen kannattaa etsiä oman maailmankatsomuksensa sekä arvojensa puitteissa.
Tsemppiä ja voimia vaan.
tuo Hyrrä-ohjelma oli kyllä huippu! Lapset olivat varmaan iki-innoissaan aina kun se tuli televisiosta... :-0
Juomatta 13 päivää. Raittius on sitä kun mielesi
ei enää tee juoda. Se on työtä tekemällä hankittava
tila, pakkomielteen purkaminen. Olet vielä
napanuoralla kiinni pullossa, mutta en väheksy
alkuasi, itsekään en aikoinani juuri pystynyt
edes noin pitkiin kuivatteluihin. Rohkeasti
vaan eteenpäin, älä jää tuleen makaamaan ja
yritä muistaa ettei alkoholisti juuri koskaan
voita 'taistelua' kuningas Alkoholia vastaan,
niin kauan kuin kuin toimitaan hänen pelikentällään ja säännöillään. Viisaus on siinä
että tulee pois sieltä kentältä niin mitään
taistelua ei ole olemassakaan..
Ei alkoholia vastaan kannata taistella. Juomisesta luovutaan, tietenkin, mutta elämästä taistellaan.
Elämää eikä itsetuntoa saa luovuttaa, siitä on kysymys. Ihminen ei selviä ilman rohkeutta sekä uskoa tulevaisuuteen ynnä itseensä.
Pakkomielteistä täytyy sinnitellä irti, se oli hyvin sanottu. Eikä se yleensä onnistu ilman määrätietoista ja pitkäjänteistä työtä. Menetelmiä tuon työn aikaansaamiseen täytyy väsyneen opetella ja harjoitella. Mutta siitäkin tietoisesta "suorittamisesta" täytyy yrittää vähitellen ajan kanssa eroon, hyvään luonnikkaaseen, mielekkääseen ja hyväntuuliseen rytmiin.
Alkoholin pelikentiltä, sieltä missä alkoholi on koko ajan tai ajoittain käytössä tai puheenaiheena, pitää yrittää päästä pois. 13 päivää on jo hyvä alku jos mielenmuutosta on mukana, aikomusta pysyvämpään raittiuteen. Kaikki on niin kovin yksilöllistä ja paljon tarvitaan jatkossa myös silkkaa hyvää onnea. Mutta eniten lujaa tahtoa, elämänhalua, uuden elämän hinkua. Tosin sitäkin kyllä yleensä vähitellen tuppaa vaan tulemaan vaikka sitä ei heti olisikaan reppukaupalla. Kunhan pysyy selvinpäin.
Itsellä vielä hyvin alkuvaikeudet muistissa, se vaappuminen ja vääntö, lukuisat pitkät ja lyhyet yritykset entiseen normaalikäyttöön ja päätökset lopettamisesta, vaikka aikaa tuosta nyt jo on kulunut vuosia. Supervaikea tapaus oli/on meikä.
Mutta näyttänyt silti olevan mahdollista tämä alkoholittomuus jopa minulle, jopa hyvä elämä, joten silloin kyllä muillekin, vaikka olisi alku miten vaikea tahansa. Mutta en silti lupaile ruusutarhoja, eikä viinaa kokonaan saa loppuelämäkseen mielestään kuin ehkä lobotomialla. Eikä totaaliunohtaminen ole edes suositeltavaa, ei näkemäni perusteella viisasta. Itse teen `bout kerran vuodessa "pyhiinvaelluksen" raittiuteni alkulähteille, saadakseni muistaa ja tuntea.
Niinkauan kuin alkoholi pyörittää elämän arkirytmiä tai ajatusten suuria linjoja, on ihminen vielä "vetovoimakentässä" ja vaaravyöhykkeellä.
Mutta sieltä kentältä pitää päästä pois, se on selvä.
Pidin kirjoituksestasi, allekirjoitan, suurin osa omaani vaan tälläistä yleistä, osoitettu lähinnä itselleni. Hm, mitä tästä opimme?
Kiitos ja voimia vaan.
Olen ollut nyt 2VIIKKOA juomatta. Antakaa edes jotain kehuja tai muuta jotta pääsisin tuosta kaljasta lopullisesti eroon!
14päivää..se on minulle parempi kuin lottovoitto.
...ja katse eteen-PÄIN !
"Noin. Taitaa olla tarpeellista vähän selittää. Kun minä, meinaan, olen ennen ollut. Ei siinä oikeastansa muuta ole, mutta rauhallisesti se on otettava. Kiiru on pidettävä ajallansa, mutta hätäilemällä ei tule muuta kuin...(jne).
"Ja ainootaan ei pidä kauppaamaankaan ruveta. Kyllä se (viina) sen (elämän) mielellänsä ottaa, jos vain saa.
"Tähtäin tämän päivän kautta tulevaisuuden kohdalle, se on paras, ja siitä se selviää".(jne)
(Tuntematon/Koskela)
Hyvä alku sinulla.
Voimia jatkoon.
Olen joskus lopettanut sitä sun tätä ja se tapahtui ymmärtämällä seuraava: Joillakin ihmisillä on haasteena selvitä päivittäin hengissä sodan keskellä. Joillakin on haasteena saada puhdasta juomavettä. Sinulla on haasteena olla juomatta, vaikka olisi kiva juoda.
Kuten huomaat, niin juomatta oleminen ei ole oikeasti niitä elämän vaikeimpia juttuja. Ratkeaminen johtuu juuri siitä että keksitääm syitä miksi juuri nyt olisi ok juoda vähän kun se ei ole niin iso juttu. Mieli tuppaa tekemään tuollaisia temppuja, kun sen mielestä elimistö mika kaipaa jotain... Ainoa syy siis minkä vuoksi ratkeat on se että tuntuu siltä. Jollakin on haasteena olla menemättä puistoon raiskaamaan, vaikka himot ovat kovat. Jollakin on parasta aikaa haasteena selvitä näkönsä menetyksestä....
ISO MIES! EI TARVITSE TEHDÄ AINA ASIOITA VAIKKA TUNTUU SILTÄ. KÄRSI VÄHÄN! Ja onnea...
....rutistus viikonlopun yli?
Onnistui raittititius mutta on vaikeaa.
16Päivää juomatta nyt. Ja on tajuttoman vaikeaa.
Janon himo polttaa jokaista lihaa ja luuta ja yrittää että ostan kaljaa ja juon ne mahaani ja unohdan traumakokemukset..yhdeksi illaksi..
Yksikin ilta voi muuttaa koko elämän. Se voi muuttaa suuntaa vaikkei se juuri tänään, nuorena tuntuisi mitenkään lopulliselta. Myöhemmin, vuosienkin kuluttua voi sitten muistaa, erottaa sen illan tai ajanjakson milloin jotain tapahtui, suuntaan tai toiseen. Riippuu miten valitsee. Luovuttamista en suosittelisi, vaikka se voi kuulostaa houkuttelevalta ja helpolta, poppakonstilta ja oikotieltä, luovuttaminen. Luopuminen juomisesta on kyllä pakollista.
Sitten vähitellen, se ei tapahdu hetkessä, elämää hallintaan, harjoitellen kuin uutta vaativaa lajia, jollainen elämä kuitenkin on.
Uusi alku voi tuntua kotioloissa joskus ylivoimaisen vaikealta toteuttaa, vaikka olisi tukea ja turvaakin, tavat ovat usein sitkeän syvällä, juominen varsinkin.
Olettaisin että olet vielä nuori? 17-25, ehkä 21 vuotias? Vilkaisepa seuraavan linkin sivustoa, voi kiinnostaa noin tulevaisuutta ajatellen. Ainakin saat perspektiiviä ja tiedon että kaikenlaista apuakin löytyy, jos tarvis vaatii.
Muitakin on mutta tässä tämä, yhdeksi illaksi:
http://www.jyrkkahoito.com/