...ilmiönä.
Omakohtainen, lapsellinen uskoni on se, että Taivaallinen Isämme antoi meille kaikkinaiset lahjat.
Siihen kuuluu siis kuvaamataide, arkkitehtuuri,kirjallinen tuotanto, musikaalisuus, ja, - myös monesti ehkä unohdettu lahja - sosiaalinen kanssakäyminen, eli veljellinen/sisaruksellinen RAKKAUS lähimmäiseen.
Käsi sydämelle, rakas sisar tai veli: Emmekö ole näissä asioissa itsekukin jotenkin puutteelliset?
Arvostelemme, ja jopa tuomitsemme asioita, jotka kuitenkin ovat Taivaallisen Isämme lahjoja - annettu joillekin harvoille meistä.
Kieltäessämme esimerkiksi mahtavan lauluäänen saaneen ihmisen esiintymisen, ulkopuolella SRK:n, kiellämme samalla Vapahtajamme alkuperäisen tahdon.
David, oli taitava soittomies. Soitteli harppua. Jopa niin kauniisti, että kuningas Saul siitä jollakin tavoin sai rauhan sielulleen.
Ymmärrän, että soitto ja laulu, jos se kaunista on, virittää ja herkistää mielen jopa liikutuksiin saakka.
Onko siis laulun/musiikin oltava juuri SRK:n määräämän sorttista?
Henkilökohtaisesti kuulun niihin, joka liikuttuu jopa "maailmallisistakin" lauluista.
Vanhimman poikamme hääjuhlassa (Ei siis kirkossa) soitti ruotsalainen kanttori, Oskar Merikannon laulun;
"Kuin soutaen tuulessa soinnut sorjat soi".
Paras ystäväni - ruotsalainen ANDERS, lauloi sen SUOMEKSI. Opeteltuani hänelle sen suomalaiset sanat.
Hääkansa kuunteli laulua, liikuttuneena. Onhan se käännetty, ja samalla hyvin tunnettu jopa Ruotsissakin.
Tietysti - "maailmallinen" laulu sinänsä, mutta silti kaunis, sekä sanoiltaan kuin myös sävelmältään.
Kun tuli häävalssin vuoro, viritti kanttori "masinastaan" - jälleen kerran, tutun suomalaisen valssin, ihan vain hääparin kunniaksi. Olihan sulhanen suomalainen, eli poikamme.
Voin jollakin tavoin verrata poikamme ja hänen morsiamensa hääjuhlaa - Kaanaan häihin. Iloittiinhan sielläkin.
Morsiamen isä soitti nokkahuilulla vanhoja "lukijalaislauluja", jota hänen poikansa säesti kitaralla.
Tietysti hääjuhlassa myös tansittiin. Kuuluuhan häävalssi nimenomaan ruotsalaiseen perinteeseen.
Erityisesti jäi mieleeni se, että tyttäremme, kolme kaikkiaan, halusivat tanssia "isin" kanssa.
Ei kauniimpaa voi olla, kuin että kokea hääjuhlallisudet, täydellisesti.
Joku tietysti haluaa "nokkia" ja sanoa:
Tanssi on syntiä, aina ja missä muodossa tahansa.
Lukekaapa, te arvostelijat, Pyhää Raamattua.
Kyllä siellä tansittiin ja iloittiin - esimerkiksi häissä. Juotiin jopa viiniä.
Poikamme häissä oli tarjolla monen sortin juomaa. Voin vakuuttaa, että koko 90 päisestä juhlakansasta ei KUKAAN ollut millään tavoin "huppelissa".
Oli vain iloinen häätunnelma päällä.
Nyt, esimerkiksi "ämmä", voisit tähän tuoda omat näkemyksesi.
Olen kuitenkin ollut mukana Vl: häissä, tosi ikävissä. Morsiuspari istuu "podialla" - näytteillä. Isä, aniharvoin äiti, pitää SRK:n opin mukaisen puheen.
Seuraa tarjoilu - morsiamen vanhempien varallisuuden mukainen. Useimmiten ehkä jauhelihasoppaa ja leipää.
Ymmärretävää sikäli, koska normaali; "Maailmallinen häätilaisuus saattaa maksaa jotakin 400 - 2000 euroa, riippuen siitä kuinka paljon on alkoholia tarjolla.
Vl häissä sitä tosin ei tarjoilla. Itsekukin, käy ulkona - "naukalla", jonka jälkeen vedetään savut, jotta ei henki haise.
Kovia sanoja, mutta silti itse koettuja.
Rauha silti teille kaikille, jotka uskotte Jumalan Sanaan, sekä Jeesukseen Kristukseen, vapahtajananne.
Olkaamme siis yksimieliset siinä, että vain Jumalan Pyhä Sana, ja Jeesuksen sanoma, on ainoa ohjenuoramme.
Rauha teille kaikille - jopa Sinullekin harhaileva ja etsivä ihminen.
Syntisi ovat anteeksiannetut Herramme Jeesuksen kalliissa sovintoveressä.
Jumalan Rauhan terveisin - veljenne Alpo.
Omakohtainen, lapsellinen uskoni on se, että Taivaallinen Isämme antoi meille kaikkinaiset lahjat.
Siihen kuuluu siis kuvaamataide, arkkitehtuuri,kirjallinen tuotanto, musikaalisuus, ja, - myös monesti ehkä unohdettu lahja - sosiaalinen kanssakäyminen, eli veljellinen/sisaruksellinen RAKKAUS lähimmäiseen.
Käsi sydämelle, rakas sisar tai veli: Emmekö ole näissä asioissa itsekukin jotenkin puutteelliset?
Arvostelemme, ja jopa tuomitsemme asioita, jotka kuitenkin ovat Taivaallisen Isämme lahjoja - annettu joillekin harvoille meistä.
Kieltäessämme esimerkiksi mahtavan lauluäänen saaneen ihmisen esiintymisen, ulkopuolella SRK:n, kiellämme samalla Vapahtajamme alkuperäisen tahdon.
David, oli taitava soittomies. Soitteli harppua. Jopa niin kauniisti, että kuningas Saul siitä jollakin tavoin sai rauhan sielulleen.
Ymmärrän, että soitto ja laulu, jos se kaunista on, virittää ja herkistää mielen jopa liikutuksiin saakka.
Onko siis laulun/musiikin oltava juuri SRK:n määräämän sorttista?
Henkilökohtaisesti kuulun niihin, joka liikuttuu jopa "maailmallisistakin" lauluista.
Vanhimman poikamme hääjuhlassa (Ei siis kirkossa) soitti ruotsalainen kanttori, Oskar Merikannon laulun;
"Kuin soutaen tuulessa soinnut sorjat soi".
Paras ystäväni - ruotsalainen ANDERS, lauloi sen SUOMEKSI. Opeteltuani hänelle sen suomalaiset sanat.
Hääkansa kuunteli laulua, liikuttuneena. Onhan se käännetty, ja samalla hyvin tunnettu jopa Ruotsissakin.
Tietysti - "maailmallinen" laulu sinänsä, mutta silti kaunis, sekä sanoiltaan kuin myös sävelmältään.
Kun tuli häävalssin vuoro, viritti kanttori "masinastaan" - jälleen kerran, tutun suomalaisen valssin, ihan vain hääparin kunniaksi. Olihan sulhanen suomalainen, eli poikamme.
Voin jollakin tavoin verrata poikamme ja hänen morsiamensa hääjuhlaa - Kaanaan häihin. Iloittiinhan sielläkin.
Morsiamen isä soitti nokkahuilulla vanhoja "lukijalaislauluja", jota hänen poikansa säesti kitaralla.
Tietysti hääjuhlassa myös tansittiin. Kuuluuhan häävalssi nimenomaan ruotsalaiseen perinteeseen.
Erityisesti jäi mieleeni se, että tyttäremme, kolme kaikkiaan, halusivat tanssia "isin" kanssa.
Ei kauniimpaa voi olla, kuin että kokea hääjuhlallisudet, täydellisesti.
Joku tietysti haluaa "nokkia" ja sanoa:
Tanssi on syntiä, aina ja missä muodossa tahansa.
Lukekaapa, te arvostelijat, Pyhää Raamattua.
Kyllä siellä tansittiin ja iloittiin - esimerkiksi häissä. Juotiin jopa viiniä.
Poikamme häissä oli tarjolla monen sortin juomaa. Voin vakuuttaa, että koko 90 päisestä juhlakansasta ei KUKAAN ollut millään tavoin "huppelissa".
Oli vain iloinen häätunnelma päällä.
Nyt, esimerkiksi "ämmä", voisit tähän tuoda omat näkemyksesi.
Olen kuitenkin ollut mukana Vl: häissä, tosi ikävissä. Morsiuspari istuu "podialla" - näytteillä. Isä, aniharvoin äiti, pitää SRK:n opin mukaisen puheen.
Seuraa tarjoilu - morsiamen vanhempien varallisuuden mukainen. Useimmiten ehkä jauhelihasoppaa ja leipää.
Ymmärretävää sikäli, koska normaali; "Maailmallinen häätilaisuus saattaa maksaa jotakin 400 - 2000 euroa, riippuen siitä kuinka paljon on alkoholia tarjolla.
Vl häissä sitä tosin ei tarjoilla. Itsekukin, käy ulkona - "naukalla", jonka jälkeen vedetään savut, jotta ei henki haise.
Kovia sanoja, mutta silti itse koettuja.
Rauha silti teille kaikille, jotka uskotte Jumalan Sanaan, sekä Jeesukseen Kristukseen, vapahtajananne.
Olkaamme siis yksimieliset siinä, että vain Jumalan Pyhä Sana, ja Jeesuksen sanoma, on ainoa ohjenuoramme.
Rauha teille kaikille - jopa Sinullekin harhaileva ja etsivä ihminen.
Syntisi ovat anteeksiannetut Herramme Jeesuksen kalliissa sovintoveressä.
Jumalan Rauhan terveisin - veljenne Alpo.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aikoinani, ollessani maailmassa, ulkona Jumalan valtakunnasta, harrastin paljon tanssimista ja se oli mukavaa. Olin silloin vielä naimaton ja kumppanin etsiminen kovassa hakusessa.
Tanssi oli todella hyvää liikuntaa, ei päässyt ylimääräisiä kiloja karttumaan.
Ravintolatansseissa en käynyt, vaan ns. parempien piirien ja kesäisin lavatansseissa.
Nyt en ole voinut käydä enää pariinkymmeneen vuoteen, johtuen tietysti, siitä, että kuljen uskovaisten kirjoissa.
Mutta kaipuuta silti olisi.
Puoliso ei ole suostunut edes oman pirtin lattialla pyörähtelyyn vaikkapa jouluisen tonttumusiikin tahdissa.
Silloin, kun lapset oli pieniä, pyörittiin piiriä ja hypittiin NISSE-polkan tahtiin.
Sekin loppui lyhyeen, kun tosikko puoliso suhtautui torjuvasti.
Sekin harmi piti niellä, vaikka kyse oli kaikkea muuta kuin syntisestä menosta.
Kun olen ollut yksin kotona, olen joskus harrastanut liikuntaa panemalla grammarin soimaan ja tanssahdellut kaarmistuoli parinani pirtin lattialla.
Kolmen vartin pyörähtelyn jälkeen on hiki irronnut, mikä vastaisi kymmenen kilometrin kävelylenkkiä.
Liikuntaa ei lestadiolaisuudessa tanssin muodossa hyväksytä vähimmässäkään määrin ja se on kyllä iso harmi.
Hurjassa nuoruudessani kävin kerran Mormoonikirkon piirin pyöriäisissä, jonne minut kutsui eräs työpaikallani vaikuttanut mormoniuskova.
No, oliko mukavaa, kysyi mormotyökaveri seuraavana työpäivänä, mitä pidit tanssiaisistamme?
Hyvät oli tanssit ja liikuttavaa oli, kun pidettiin sitten hartaustilaisuus tanssin rytkeiden jälkeen.
Niin, ja olihan hyvännäköisiä tyttöjäkin!
Mutta muista, ettei ne tytöt välitä sinusta, ennenkuin liityt seurakuntaan.
En minä koskaan liittynyt, mutta tanssiminen kirkossa oli kyllä erikoinen kokemus.
Itse muuttaisin uskontojen menoa kyllä radikaalisti, mutta eihän sitä voi.
Seuroissa käymisessä joutuu istumaan liian paljon, itse asiassa ainaista istumista ja kuuntelemista.
Hiukan virikettä tuo joulu, itsenäisyys ja kevät juhlat äitienpäivineen. Silloin rauhanyhdistyksen etuosa muuttuu näyttämöksi, jossa esitetään hauskaa ohjelmaa leikkeineen ja lauluineen.
Mutta kouluissa eivät lapset saa osallistua näytöksiin, joissa kalskahtaa nimi nukketeatteri.
Kaikki, mikä on teatteria, on syntiä.
Minua surettaa omat lapset. He ovat joutuneet kieltäytymään monista näytöksistä, joita kouluilla on esitetty.
Sitten nämä lestadiolaislapset ovat saaneet tyytyä luokassa istumisiin, joissa heidän on pitänyt jotain koulutehtäviä tehdä, kun taas muut ovat saaneet nauraa ja iloita elokuvista tai näytelmistä.
Omana kouluaikanani ei ollut tälläistä, vaan kun kouluihin tuli elokuvien näyttäjä, kaikki mentiin katsomaan ja kyllä se oli sitten mahtavaa.
Kylillä kierteli elokuvien näyttäjiä taloissa. Ne olivat maksullisia. Niissä ei uskovaiset tietenkään käyneet.
Aivan naapuritalossakin oli silloin elokuvia ja naapurin emäntä kävi päivällä sanomassa, että tulkaa nyt hyvät naapurit kerrankin katsomaan, pääsette ilman maksua.
Vanhempani eivät haksahaneet kertaakaan koukkuun.
Kun illala vyöryi kyylän väkeä elokuviin, puhelivat vanhempani, että siellä on helvetin ovet avoinna.
Sitten näistä uskovaisten häistä:
- ne ovat enemmän tai vähemmän menneet yksitotisemmiksi.
Olen alkanut jo kyllästyä häihin, koska niissä on "taso" laskenut jyrkästi.
Ennen notkuivat pöydät herkuista, mutta nyt ollaan menty pihimpään suuntaan.
Ruoka on yksinkertaista arkiruokaa ja pötyä ei pöydissä ole entiseen malliin.
Vanhemmat ei enää laita yhtä komeita häitä kuin ennen. Myös ohjelmapuoli ja häärituaalit ovat muuttuneet lähes toisenlaisiksi.
Ainoa perinne, mikä ei ole muuttunut, on tupakointi. Edelleen, jos on kysymyksessä tupakoiva morsiuspari tai toinen, tai vanhemmat, sikarisauhuttelu pihalla jatkuu.
Itse en ota vastaan tarjottua sikaria, koska siitä lähtee sellainen kissanpaskan maku suuhun, joka kestää kolme päivää.
Häissä on seurapuhe, joissa puheen pitäjä muistuttaa, että lapset ovat Herran lahjoja ja niitä ei saa estää. Omissakin häissäni oli paljon sellaista, mitä ei olisi ulkopuolisen tarvinnut sanoa, ikäänkuin emme itse tajuaisi oman elämämme päälle mitään.
Huvittavinta oli häälahjaksi saatu valtavan iso kattila, isoin mitä kaupasta löytää ja saatesanoiksi oli pantu: "Ja muutaman vuoden kuluttua perheenne aamupuurolla", viitasi siihen, että meille toivotetaan isoa perhettä, jolloin iso puurokattila on oikein osuva häälahja.
Ja musiikkipuolen tietysti pitää olla siionin laulun ja virsikirjan tuotantoa.
Kerran poikani esitti maailmallisen musiikkikappaleen pianolla ja se herätti pahennusta. Sen jälkeen ei poika ole halunnut soittaa missään mitään.
Ei edes piirileikkejä uskovaisten häissä ole enää, niinkuin ennen oli, vaan jäykkää istumista seurapenkin tapaan.
Sisareni häissä oli joskus 1970 luvulla piirileikkiä. Piirileikin vetäjä ei tosin ollut uksovainen, mutta osaisi opettajana vetää porukan mukaan. Kyllä siinä naurua piisasi, kun uskovaiset ja epäuskoiset pyöri piiriä pirtin lattialla laulun tahdissa... on neidolla puna paula, kun piirihin käy, käs vartensa kultansa solmii hän, sen, käsi vartensa kultansa solmii hän näin... jne.
Olen hänen kanssaan samaa mieltä tanssin synnillisyydestä. Mikä sen mukavampaa kuin liikkua iloisen musiikin tahdissa. Siitä saa liikuntaa ja reipasta mieltä. Samalla voi antaa tunteilleenkin hieman valtaa, ja puristaa eukkokultaa oikein luvan perästä.
Eihän sitä tosimies kehtaa pirtissä lasten nähden tehdä.
Olen aina ihmetellyt kuinka on luvallista harrastaa liikuntaa marssimusiikin tahdissa, mutta jos tahti muuttuu toiseksi, tulee synti kuvaan mukaan.
On tietenkin hiukan kyseenalaista, jos tanssiin hakeekin kaveria sillä mielellä, että -tuon tytön minä kyllä kellistän tänä iltana- periaatteella.
Nykymaailmassa on kovuutta ja raakuutta aivan liikaa. Jos hiukan voisimme näyttää hellempää puoltamme jossain tilaisuudessa, niin olisihan elämä edes jollain lailla siedettävämpää.
Olen mielikseni huomannut, että uimahalleissa on musiikkiliikunta tullut kuvioihin mukaan, jaa siellä myös vl-äidit ja isät saavat liikkua musiikin tahdissa.
Jos ei sitten ylhäältä anneta taas uusia ohjeita...
Marssimusiiki tosiaan. Ennen ruukasi kaikilla olla ne levysoittimet ja monen uskovaisen loevyvalikoimiin kuului marssimusiikkia, jota oli muava kuunnella paatoksellisten siionin laulujen lisäksi. Kun ilmestyi ne magnetofonit, niin paljon näki seuroissa, kuinka varsinkin nuori väki nauhoiteli seurojen puheita ja lauluja, joita sitten huudatettiin kotona.
Mitähän järkeä oli kuunnella samat saarnat uudestaan kotona ja laulut kans, mutta kaipa se oli sitä sen ajan meininkiä ja muotia.
Siionin laulut tosiaan soivat mankalta kotona iltakaudet. Oli perheitä, joissa radiosta ei saanut kuunnella mitään musiikkia. Ainoastaan siionin lauluja mankalta saattoi kuunnella.
Lestadiolainenhan on isänmaallinen ja armeija puolustusvoimat arvostetaan korkealle.
Tappamistahan siellä opetetaan ja väklvaltaa, mutta sehän onkin isänmaallista ja esivaltaa kunnioitetaan kuin Jumalaa.
Maan hallitus on aina oikeassa, teki millaisia päätöksiä hyvänsä. Varmaan on Jumalan johdatusta sekin, että maan hallitus tällä hetkellä ajaa maan sairaanhoidon kuilun partaalle, vaikka rahaa olisi nostaa sairaanhoidon palkkoja.
Uskovainen ei saa arvostella esivallan tekoja eikä johtamistapaa, vaan on otettava tyynesti vastaan sen murut. Esivallan uskotaan olevan suoraan Jumalan kädessä.
Jumalan uskottiin pelastaneen myös suomen neuvostoliiton valloitukselta.
SRK haluaa pitää hyviä välejä maan hallituksen kanssa ja siitä varmaan johtuukin, että lestadiolainen kristillisyys on arvostettua ja esim. kansanopistot ovat saaneet pitää tuntuvat valtionavut. Ja onhan uskovaiset kansanedustajat olleet presidentin itsenäisyyspäivän juhlissa linnassa huolimatta siitä, että siellä tanssitaan ja nostetaan maljoja.
Koska kysymyksessä on esivalta, niin sen tilaisuuksiin voi hyvillä mielin mennä, onhan esivalta Jumalan.
tottahan meitä tämä toinenkin osa tahtoo hyppyyttää.Haluamme Jualan sanan neuvoilla sitä taltuttaa.
vaan piiriin pyöriin.
Ei se liikunta ja hyppely sinunkaan ikäiselle turhaa ole.
>vanhakin nyt nuortuu, kuin lapsi leikkimään, ja koukkuselkä suortuu, ja kaikk on mielissään
liikutaan ja leikitään, vesijumpataan , pelataan korista ja tonttuleikitään joulun aikoihin. Valssit ja tangot kuuluu eri ihmisille ja ovat maailmallisia ja uskovaiselle sopimattomia itse osallistua. Minä elän ilman niitä ihan lojaalisti. Hassuttelen muulla tavalla.
Mikä tekee marssimusiikista sopivan ja valssista ja tangosta ei sopivan?? Tää on mysteerio. Siis musiikkityylilajeista on kysymys.. Miten esim Raamatun aikaan kun musiikissa oli lyömäsoittimia ym ? Onko marssimusiikki Raamatun mukaista? Todella outoja juttuja...
Liikutaan ja kuntoillaan ihan muuten vaan. Ei ole ollut minkäänlaista halua lähteä "maailman juoksujen perään", vaikken Ry:ssä (hoitokokousten ja uuden henkiopin takia) enää voi kulkeakaan.
Miksipä myös alkaisin maistelemaan alkoholipitoisia juomia? Ei tee edes mieli ja sitäpaitsi pää taitaa mennä iän myötä muutenkin sekaisin.
Aloittajalle: Viime kesän hääjuhlassa oli oikein mukavaa varsinkin siksi, koska juhlia ei pilattu alkoholijuomilla.
T. sirkka
Kyllä vain piirileikki olisi terveellistä uskovaiellekkin.
Näin joulun aikaan työnantajat tarjoilevat porukoilleen pikkujouluja piirileikkien kera, mutta suurin osa uskovaisista ei mene niihin sanomalla, että siellä viina virtaa.
Virtaahan se tietysti, mutta muistan itse, kun kävin ahkerasti ennen muinoin epäuskoisten pikkujouluissa. Minulla oli hauskaa, vaikka en juonut mitään, vaan tarjosin omat juomani muille.
Sitävastoin söin ahneesti.
Kaverini antoivat arvoa miulle siitä, että en juonut. Kun kaveri sammui pöydän alle, nostin hänet ylös ja virvoittelin.
kuka sua estää lähteä rilluttelleen jos veri vetää muailmaan...iteppähän ties valitset,ei ketään voi pakottaa olemaan kaidan tien kulkijana ja vielä aivan katkerana...hohhoijaa...