Eilen siivoillessani,otin suihkupullon käsille myös ,rakastan kukkia ja niitä minulla riittää,yksi ylpeyteni aihe on ollut kiinanruusuni,se on iso kuin puu ja vie olohuoneestani isontilan.Huomasin et kukkani oli piristynyt ja hyvinvoivan näköinen.Sit käteni pysähtyi ja piti oikeen istahtaa ja antaa itkun tulla!
Nuorena Onnellisena perheenÄitinä istutin kaksi kukanoksaa samaan purkkiin ilman juurruttamista ,molemmat oksat lähtivät kasvamaan.Niistä kasvoi vuosikymmenien aikana yksi isopuu,joka kukki kaiket kesät.Se on ollut silmäteräni aina,hyvällä hoidolla se sit palkitsi minut kukkaloistollaan.
Jäin yksin 5v sitten,jostain ihmesyystä sain päähäni leikata kukastani toisen varren? Ystäväni kyselivät moiseen syytä"en tiennyt sitä todellakaan miksi"selittelin syyksi sen kokoa,et se peittää kohta kokohuoneen.
Kukkani ei pitänyt leikkauksesta,se alkoi tiputtamaan lehtiään jopa oksia kuoli.Samaistin itseni kukkaan,meiltä molemmilta oli viety rakas läheltämme,me kärsimme,olimme yksin ilman sitä vierustoveria,joka meille antoi voimia aiemmin elää.
Keväällä katselin kukkaani ja olin varma,että se kuolee..Ajattelin,et katson kesään,josko se sittenkin elpyis.Olimme jo5vuotta yhdessä nuokkuneet puolikuolleena.Eilen sit käännellessäni kukkastani minä huomasin sen nuppumäärän.Tuntui et sydämeni pysähtyy -olin niin yllättynyt havainnostani!Se selvis takaisin elämään yksinkin,ilman sitä rakasta ,joka aikasemmin oli yhtä senkanssa.Itkin ja iloitsin,et minullakin on mahdollisuus selvitä ja jopa puhjeta kukkaan vielä. Minä elän ja selviän!! Onko kellään ollut mitään vastaavaa--joka olis näyttänyt näin selvästi elämisen voiman?
Nuorena Onnellisena perheenÄitinä istutin kaksi kukanoksaa samaan purkkiin ilman juurruttamista ,molemmat oksat lähtivät kasvamaan.Niistä kasvoi vuosikymmenien aikana yksi isopuu,joka kukki kaiket kesät.Se on ollut silmäteräni aina,hyvällä hoidolla se sit palkitsi minut kukkaloistollaan.
Jäin yksin 5v sitten,jostain ihmesyystä sain päähäni leikata kukastani toisen varren? Ystäväni kyselivät moiseen syytä"en tiennyt sitä todellakaan miksi"selittelin syyksi sen kokoa,et se peittää kohta kokohuoneen.
Kukkani ei pitänyt leikkauksesta,se alkoi tiputtamaan lehtiään jopa oksia kuoli.Samaistin itseni kukkaan,meiltä molemmilta oli viety rakas läheltämme,me kärsimme,olimme yksin ilman sitä vierustoveria,joka meille antoi voimia aiemmin elää.
Keväällä katselin kukkaani ja olin varma,että se kuolee..Ajattelin,et katson kesään,josko se sittenkin elpyis.Olimme jo5vuotta yhdessä nuokkuneet puolikuolleena.Eilen sit käännellessäni kukkastani minä huomasin sen nuppumäärän.Tuntui et sydämeni pysähtyy -olin niin yllättynyt havainnostani!Se selvis takaisin elämään yksinkin,ilman sitä rakasta ,joka aikasemmin oli yhtä senkanssa.Itkin ja iloitsin,et minullakin on mahdollisuus selvitä ja jopa puhjeta kukkaan vielä. Minä elän ja selviän!! Onko kellään ollut mitään vastaavaa--joka olis näyttänyt näin selvästi elämisen voiman?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Merkillisiä asioita tapahtuu elävässä elämässä. Kellohameen kirjoittelusta tällä palstalla olen erityisesti pitänyt. Vaikka ihmistä ei ole koskaan nähnyt - vain tekstiä - siitä muodostuu lukijalle aina kuva myös kirjoittajasta.
Nimimerkki "kellohame" tuo jo mielikuvan 50 luuvun lopun nuoresta tytöstä, joka haluaa nauttia elämästä.
Myös kodin perustaminen, laittaminen kukkineen kaikkineen.
Tunnen useita tapauksia, joissa tulee vahvoja uskomuksia kuten tässä kaksihaaraisessa ja tietenkin kuvaannollisuudessa kahdesta toisiaan rakastavasta ihmisestä. Puoliso kuolee, kukka katkaistaan ja toinenkin alkaa kärsiä.
Ero on aina pieni kuolema, jos tuo kauniin kukkasi elpyminen antaa Sinulle uskoa elämän jatkumiseen kaipuun vuosien jälkeen niin se on jo antanut Sinulle uutta uskoa ja toivoa selviytymisestä ja kenties jostain paremmasta.
Kukkastasi seuraamalla saatat huomata alkavasi "kukia" kilpaa tämän elpyvän kukkasi kanssa - nauti kukastasi, nauti elämästäsi.
Kai de Puu nautti kirjoituksestasi "Kellohame"
Kirjoita useammin !
Olipas se kauniiti kirjoitettu 'Syvästä rakkaudesta kerrottu'Tapahtuu paljon,jos oikeen rakastuneet avioparit menettävät puolisonsa et toinenkaan ei heistä jaksa jäädä tänne yksin!Onneksi sinä et antanut surusi niin pitkälle mennä.Sinulle kellohame oikein kaunista kesää ja kaikkea hyvää elämääsi!!!
Muistan äitini kertomuksen mummista ja hänen sisarestaan Aunesta.Mummin vanhinlapsi pääsi ripille!Samoihin aikoihin pappa oli istuttanut pihakoivun,se oli nimikkopuu ja rippilahja Aunelle.Siitä kasvoi myös iso valkorunkoinen puu.
Aune sairastui..joutui sairaalaan,hän ei koskaan palannut siltä reissultaan.Samoihin aikoihin mummi huomasi,et koivussa oli jokin tauti..silmällä siinä ei näkynyt mitään erikoista.Pappaa mummi oli kovistellut,että olisko hän kaatanut puunjuurelle jotain joka olis voinut myrkyttää koivunjuuret.
Mitään järkevää ei voitu ajatella,miksi koivu yht`äkkiä näytti kuolevan?He olivat sitten muistaneet,että sehän oli Aunen puu,jospa se suree Aunea noin kovasti,että haluaa myös kuolla.Kolmihaarainen kaunis koivu ei koskaan siitä palannut entiselleen.Olen sen nähnyt mummin kuvissa,jossa se oli silti loppuun asti kituliaana muistuttamassa Aunesta.
Kiitos Sinulle kyynelsilmä lohduttavista sanoistasi ja Hyvää kesää itsellesi myös!
Kai de puu..Kiitos Sinulle myös,ettet polkenut maanrakoseen tuherruksineni!Jospa uskallan kokeilla jatkossakin.
Minun asiani ei ole polkea Sinua eikä muitakaan "kanoja" maanrakoseen - päinvastoin kannuksilla kannustaa siinä varsinaisessa hommassa - munimisessa ? !
Minä tykkään munivista kanoista ja munista -
tarvitaanko kukkoa enää sitten mihinkään -
herättämään kieunnalla aamulla kanat munimaan ?
...vai onko Aapiskirjassakaan kansikuvassa kukkoa karttakeppeineen ? Sinähän osaat jo lukea ja kirjoitta, joten et tarvitse enää aapiskirjaa - etkä kukkoakaan ?