Olen todella ihastunut erääseen mieheen. Ongelmana on se, että kaikista hyvistä päätöksistä huolimatta, kun tapaamme, en pysty katsomaan häntä kovin pitkään silmiin, hymy tuntuu muistuttavan enemmän irvistystä, en saa sanaa suustani ja tuntuu, että jalat menee alta. Olen kova jännittämään muutenkin, mutta mistä kerään niin paljon rohkeutta, että hän saisi tietää, että haluaisin tutustua paremmin???
Miten???
Jännittäjä
4869
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ite olen maailman ujoin ja jännitän suurinpiirtein kymppiuutisiakin. Jossain vaiheessa tajusin, että jos jätät aina kaikki tilaisuudet väliin sen takia, niin yksin kuolet.
Täytyy vaan uskaltaa ja ottaa se riski, että tulee pakit tai jotain. Se kynnys on niin korkee kyllä, että pitää oikee yllättää itsensä aina, että uskaltaa tehdä jotain. Jos jää miettimään, niin sitä sitten enää uskalla. Pitää yllättää itsensä ja sanoa läsäyttää vaan jotain "Moi! Sä oot tosi söpö". Siinä vaiheessa kun paniikki iskee ja kaduttaa, niin ei voi enää perääntyä.
Hyvin vähän on tullu pettymyksiä, mutta monia kivoja hetkiä on tullu koettua.
Ajattele että jos kuolet tänään mitä tekisit silloin....
istusin ja murjottaisin. Mieluummin ajattelen silleen, että tänään en ainakaa vielä kuole.
Tai ehkä soittasin Laura Malmivaaralle ja sanoisin, että nyt ois tämmönen once in a lifetime opportunity...
Itsekin olen jännittäjä, mutta olen aina ajatellut, että naisten olisi hieman helpompi edetä, jos jännittävät. Heillähän on aina nämä epäsuorat naiselliset keinonsa. Miehen kun pitää uskaltaa tehdä aloite ja hurmata puhumalla nainen.
Etkö voisi kokeilla vaivihkaista kosketusta tms. siihen ihastuksesi kohteeseen? Minä ainakin ymmärtäisin siitä, että kiinnostusta löytyy.