Viime vuonna mun kotitalouden ryhmässä oli yks poika joka sai mun pään ihan pehmeeks. Se on ensinnäkin just sen tyylinen ulkonäöltän josta mä tykkään. Sen ääni on ihanan rauhallinen, sellanen jota kuuntelis niin mielellään vaikka tuntikausia. Iho ihanan tasanen, pehmeä ja ruskettunut. Sen silmät tosi kauniit, lempeet ja niin kauniin siniset. Se käyttäyty aina hyvin, tosi sosiaalinen ja lepposa ihminen. Kun se hymyilee sen valkoset hampaat loistaa, monta kertaa mä yritin saada sitä hymyilemään kertomalla jotain että voisin nähdä sen hymyilevän. :)
Me kutsuttiin sitä aina kokiks kun annettiin sille aina hankalin työ, mut se selvis aina hyvin niistä, paremmin kun Jyrki Sukula!! :DDD
Se on mua vuoden vanhempi. Se on jääny luokalle kaks vuotta sitten. Se on matkustellu tosi paljon, joka on ollu syynä sen luokalta tippumiseen. Se on vaihtanu koulua vähän väliä, millon kotimaassa, millon ulkomailla. Se on asunu puoli vuotta jossain lähiössä kaliforniassa ja torontossa melkein vuoden perheensä kanssa. Sen isä on joku kiho jossain avustustyöfirmassa, jonka takia niiden koko perhe liikkuu paljon. Nyt on kuulemma asettunut tänne lopullisesti. Ois kauheeta jos se muuttais pois. =(
Se on jotenkin niin avulias aina. Se on paljon mun ikäisiä poikia fiksumpi kaikin tavoin vaikka vuos onkin vaan eroa. Se on nähny elämässään paljon köyhyyttä ja kurjuutta jota kautta se on kai oppinu ymmärtämään paremmin kun mä varmaan ikinä. Saati sit mun lapselliset luokkalaiset pojat jotka puhuu aina vaan jostain cs:sta ja jostain aseista. Miten vitussa joku voi olla kiinnostunu jostain aseista?! Aseet tuo vaan kuolemaa, ja niistä kiinnostuneet suunnilleen aina jotain hulluja, sosiaalisesti kyvyttömiä tai outoja muuten. =(
Mä ihastuin siihen heti kun näin sen, joka tunti laittauduin oikein nätiks ja olin aina suunnilleen myöhässä kun meikkasin kotona ja valitsin vaatteita, kun se oli just eka tunti. =)
Ensin ihastuin sen ulkonäköön, ja sit mitä enemmän puhuin sen kanssa huomasin miten ihana ja sympaattinen ihminen se on. Se on aina yksin välkillä, muttei se sitä tunnu haittaavan. Se puhuu jollekkin kokoajan kännykällä, millon suomeks, millon englanniks. Se on niin kypsän olonen, mä huomaan miten hyvin se osaa hoitaa tilanteita. Kun oin kasilla joku yheksäsluokkalainen tuli soittamaan sille suuta. Mä satuin näkemään sen tilanteen ja ajattelin et kohta on jollain nenä verellä kun oli aika tiivis tilanne. Se vaan katto ihan tyynenä sitä äijää silmiin koko ajan kun se ärsytti sitä. Sit se otti sitä olkapäästä kiinni ja meni vähän lähemmäs, sano sille jotain hiljaa. En tiiä mitä, mut se äijä vaan jäi hiljaa kattomaan sitä ja lähti pois. Se "ihana" jäi vaan kattomaan sitä ihan rauhallisena ja sano sille vielä vähän kovempaa, kaikki on kunnossa. Sit se hymyili sille sillä sen mystisellä tyylillä ja se toinen vaan katteli sitä ihan oudosti ennenku lähti muualle. Mä oon niin hulluna siihen, miten joku voi olla niin rauhallinen ja mystisellä tavalla ihana? Se toinen tyyppi on kauhee suun soittaja ja tosi väkivaltanen ja tuli huutaa sille kaikkee tosi loukkaavaa mitä en ees haluis sanoo, sit yhtäkkiä se lähtee vaan kävelemään kun joku vaan kuiskaa sille jotain. Mä aioin koko kasiluokan ajan kertoa sille mitä ajattelen siitä, mutten missään vaiheessa oikein pystyny. Nyt kun oon ysillä oon tajunnu, et jos en tee mitään sen eteen, en tuu ikinä saamaan mitään aikaan. Mä yritin vielä nyt ysilläkin kertoa sille, mutta jotenkin on niin pala kurkussa, että aina kun juttelin sen kanssa en uskaltanu. Mä tein sille sellasen kauniin kortin, johon kirjotin aika pitkälti mitä ajattelen siitä. Sujautin sen kortin sen kaapin raosta sisään ja... Se oli kolmen tunnin päästä ilmestyny mun kaappiin takas ja siihen oli lisätty "Kiva kuulla!" ja sen puhelinnumero. Mä soitin sille sillä välitunnilla. Olin tosi jännittyny ja oli aika omituinen olo. Se koko juttu oli kun jostain sadusta. Se vaan puhu mulle sillä ihanan rauhallisella äänellä ja pyys mua koulun takapihalle kaheks. Siellä koulun takapihalla ei oo koskaan ketään kun se ei oikein johda mihinkään eikä siellä oo mitään. No, mä menin sinne kahdeks. Se oli siellä istumassa, kun tulin sinne se pyys mua sen viereen istumaan. Istuin ja katottiin vaan toisiamme, mun sydän sykytti ja olin tosi onnellinen. Se kysy multa että olinksmä tosissaan sen kortin kanssa, sit se sano että se pitää musta kanssa, kun kuulemma oon aito enkä esitä jotain mitä en oo. Olin ihan taivaissa. Sit se sano vaan että tuun huomenna sen kanssa kattomaan jotain leffaa niille, jonka jälkeen halattiin tosi lämpimästi.
Me kutsuttiin sitä aina kokiks kun annettiin sille aina hankalin työ, mut se selvis aina hyvin niistä, paremmin kun Jyrki Sukula!! :DDD
Se on mua vuoden vanhempi. Se on jääny luokalle kaks vuotta sitten. Se on matkustellu tosi paljon, joka on ollu syynä sen luokalta tippumiseen. Se on vaihtanu koulua vähän väliä, millon kotimaassa, millon ulkomailla. Se on asunu puoli vuotta jossain lähiössä kaliforniassa ja torontossa melkein vuoden perheensä kanssa. Sen isä on joku kiho jossain avustustyöfirmassa, jonka takia niiden koko perhe liikkuu paljon. Nyt on kuulemma asettunut tänne lopullisesti. Ois kauheeta jos se muuttais pois. =(
Se on jotenkin niin avulias aina. Se on paljon mun ikäisiä poikia fiksumpi kaikin tavoin vaikka vuos onkin vaan eroa. Se on nähny elämässään paljon köyhyyttä ja kurjuutta jota kautta se on kai oppinu ymmärtämään paremmin kun mä varmaan ikinä. Saati sit mun lapselliset luokkalaiset pojat jotka puhuu aina vaan jostain cs:sta ja jostain aseista. Miten vitussa joku voi olla kiinnostunu jostain aseista?! Aseet tuo vaan kuolemaa, ja niistä kiinnostuneet suunnilleen aina jotain hulluja, sosiaalisesti kyvyttömiä tai outoja muuten. =(
Mä ihastuin siihen heti kun näin sen, joka tunti laittauduin oikein nätiks ja olin aina suunnilleen myöhässä kun meikkasin kotona ja valitsin vaatteita, kun se oli just eka tunti. =)
Ensin ihastuin sen ulkonäköön, ja sit mitä enemmän puhuin sen kanssa huomasin miten ihana ja sympaattinen ihminen se on. Se on aina yksin välkillä, muttei se sitä tunnu haittaavan. Se puhuu jollekkin kokoajan kännykällä, millon suomeks, millon englanniks. Se on niin kypsän olonen, mä huomaan miten hyvin se osaa hoitaa tilanteita. Kun oin kasilla joku yheksäsluokkalainen tuli soittamaan sille suuta. Mä satuin näkemään sen tilanteen ja ajattelin et kohta on jollain nenä verellä kun oli aika tiivis tilanne. Se vaan katto ihan tyynenä sitä äijää silmiin koko ajan kun se ärsytti sitä. Sit se otti sitä olkapäästä kiinni ja meni vähän lähemmäs, sano sille jotain hiljaa. En tiiä mitä, mut se äijä vaan jäi hiljaa kattomaan sitä ja lähti pois. Se "ihana" jäi vaan kattomaan sitä ihan rauhallisena ja sano sille vielä vähän kovempaa, kaikki on kunnossa. Sit se hymyili sille sillä sen mystisellä tyylillä ja se toinen vaan katteli sitä ihan oudosti ennenku lähti muualle. Mä oon niin hulluna siihen, miten joku voi olla niin rauhallinen ja mystisellä tavalla ihana? Se toinen tyyppi on kauhee suun soittaja ja tosi väkivaltanen ja tuli huutaa sille kaikkee tosi loukkaavaa mitä en ees haluis sanoo, sit yhtäkkiä se lähtee vaan kävelemään kun joku vaan kuiskaa sille jotain. Mä aioin koko kasiluokan ajan kertoa sille mitä ajattelen siitä, mutten missään vaiheessa oikein pystyny. Nyt kun oon ysillä oon tajunnu, et jos en tee mitään sen eteen, en tuu ikinä saamaan mitään aikaan. Mä yritin vielä nyt ysilläkin kertoa sille, mutta jotenkin on niin pala kurkussa, että aina kun juttelin sen kanssa en uskaltanu. Mä tein sille sellasen kauniin kortin, johon kirjotin aika pitkälti mitä ajattelen siitä. Sujautin sen kortin sen kaapin raosta sisään ja... Se oli kolmen tunnin päästä ilmestyny mun kaappiin takas ja siihen oli lisätty "Kiva kuulla!" ja sen puhelinnumero. Mä soitin sille sillä välitunnilla. Olin tosi jännittyny ja oli aika omituinen olo. Se koko juttu oli kun jostain sadusta. Se vaan puhu mulle sillä ihanan rauhallisella äänellä ja pyys mua koulun takapihalle kaheks. Siellä koulun takapihalla ei oo koskaan ketään kun se ei oikein johda mihinkään eikä siellä oo mitään. No, mä menin sinne kahdeks. Se oli siellä istumassa, kun tulin sinne se pyys mua sen viereen istumaan. Istuin ja katottiin vaan toisiamme, mun sydän sykytti ja olin tosi onnellinen. Se kysy multa että olinksmä tosissaan sen kortin kanssa, sit se sano että se pitää musta kanssa, kun kuulemma oon aito enkä esitä jotain mitä en oo. Olin ihan taivaissa. Sit se sano vaan että tuun huomenna sen kanssa kattomaan jotain leffaa niille, jonka jälkeen halattiin tosi lämpimästi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
oi vähänkö ihanaa, luin koko tarinan :D kyllä on sulla onni käyny, ja ymmärrän hyvin mitä meinaat noilla lapsellisilla ihmisillä.. useimmat pojat on vaan niin lapsellisia :p
mutta onnee sulle ja teille ny ;)
Tossa on vaan se että, jos saa kielteisen reaktion, taistelutahto musertuu täysin.. Mitäs siihen tilanteeseen tuumaisit??
Onnee vaan sulle tosta, mut jäi vaivaamaan :)
Oot yks niistä harvoista, jotka uskaltaa kertoa, mut kaikilla ei aina jutut pääty niin hyvin kun sulla.
Mut toivottavasti ootte onnellisia yhessä;)
Nyt on menny pari päivää. Ollaan tavattu aika tiiviisti, nyt huomaan miten ihanaa sen kanssa on vaan olla. Sillon siellä sen luona kun katottiin sitä leffaa, mua jännitti paljon. Mua jännitti kun se oli ihan uus tilanne mulle. Istuttiin vierekkäin sohvalla. Mä en uskaltanu oikein silti lähestyä sitä mitenkään, vaikka olis tehny mieli. Siinnä vieressä oli popcornia, karkkia ja limpparia. Mun käsi kävi kokoajan jossain kupissa. Olin ihan paineessa ja purin jännitystä siihen. Mä en huomannu et se olis kovin hermostunu, mut se varmana näki et mä olin. :)
Jossain puolessa välissä se otti siitä kourallisen popcornia ja heitti yhen mun päälle, se hymyili tosi nätisti. Sit vähän sen jälkeen se vaan nosti käden mun olalle ja kysy, onks tää ok? Mä tietysti sanoin vaan et on. Siinnä sit istuttiin. Mä olin jo aika vapautunu. Mä otin sitä kiinni kädestä ja hymyilin sille. Se koko tilanne oli sellast ihan ihme temppuilua mulle. En oikein tienny mitä tehdä. =)
Loppu vaiheessa me puhuttiin enemmän kun katottiin sitä leffaa. Mua nauratti suunnilleen kaikki mitä se sano. En tiiä olinks mä väsyny vai hermostunu vai mitä.. Se oli tosi kivaa.
Se tuoksu tosi niin kivalle ja puhu niin ihanalla äänellä. Tuntu et mä sekoon onnesta
Voi ihana teitä :) Ikävä kun itselleni tällainen on pelkkää kaukaista haavetta :(
Miten teidän luopulta kävi, kun aikaa on nyt kulunut yli kymmenen vuotta?