Aina lapset jää jalkoihin. Täällä monet äidit ovat pahoillaan, kun isä hylkää lapset. Luulen, että syy on paljolti tyttöystävässä, joka ei halua niitä miehen lapsia, kun ne muistuttaa miestä ex vaimosta ja yhteisestä ajasta. Eikö silloin olisi parempi ottaa se lapseton mies. Minusta tuntuis kauheelta jättää omat lapset, niinkuin mun mieskin sanoi, että ihan hävettä miesten puolesta, ketkä lapsensa jättää.
Mikähän muuten ajaa niitä lapsettomia ja huolettomia naisia ottamaan sen liitossa olevan miehen? Halu näyttää et saa kenet haluu, mutta usein se voi olla niin, että miehen avioliitto on hetkellisesti kriisissä, ja mies tarvii hetkellisesti seuraa, mutta jämähtääkin lapsettomaan naiseen. En tiedä, mutta mulla on ainakin hyvä mies, oli tavatessa lapseton kuin myös minä, joten ei meitä kiusaa uudet eikä vanhat. Myö ollaan jymähdetty toisiimme niin, ettei meitä erota kukaan eikä mikään. Meillä on tosi kivaa kahestaan, kun omat lapset on aailmalla ja lapsenlapset telmii lattialla. Hyps tais tulla väärälle osastolle, mutta sallinetteko tämän kerran. Ukko sanoikin että mie oon semmonen mamma, että toisille minua ei raaski jättää. Eiks ollu kivasti sanottu?;) Kyl myö ollaa sellanen pari, että sattu mitä sattu, me porskutamme läpi harmaan kiven, yhessä!
Mikähän muuten ajaa niitä lapsettomia ja huolettomia naisia ottamaan sen liitossa olevan miehen? Halu näyttää et saa kenet haluu, mutta usein se voi olla niin, että miehen avioliitto on hetkellisesti kriisissä, ja mies tarvii hetkellisesti seuraa, mutta jämähtääkin lapsettomaan naiseen. En tiedä, mutta mulla on ainakin hyvä mies, oli tavatessa lapseton kuin myös minä, joten ei meitä kiusaa uudet eikä vanhat. Myö ollaan jymähdetty toisiimme niin, ettei meitä erota kukaan eikä mikään. Meillä on tosi kivaa kahestaan, kun omat lapset on aailmalla ja lapsenlapset telmii lattialla. Hyps tais tulla väärälle osastolle, mutta sallinetteko tämän kerran. Ukko sanoikin että mie oon semmonen mamma, että toisille minua ei raaski jättää. Eiks ollu kivasti sanottu?;) Kyl myö ollaa sellanen pari, että sattu mitä sattu, me porskutamme läpi harmaan kiven, yhessä!
Vastaukset 39
Vanhimmat
ehkä asiat olisivat toisin jos lapset jäisivät isälle...mutta edelleenkin lapset jää suoraan yleensä äidille ja tavallaan isä työnnetään pois lapsen/lapsien arkirutiineista, joka yhdistää ja kehittää suhdetta lapsiin. tämän takia voi olla että lapsista vain kasvaa erilleen oli ne kuinka rakkaita tahansa, ja niin kuin yleensä rakkautta pitäisi ruokkia...
ja varmaan suuri syy on eronneiden vanhempien välisessä suhteessa.
Äidit eivät useinkaan suostu antamaan lastaan tasapuolisesti myös isälleen vaan haluavat "omia" lapsen eron tullen...Eivät he osaa ajatella mitä heille itselleen siinä isän osassa suhteessa lapseen kävisi...Ehkä äidit hylkäisivät jopa isejä enemmän??
Oma tarinani lyhykäisyydessään on se, että olen tapaillut vajaa puoli vuotta miestä, jolla on lapsi. Tilanne menee kuitenkin entistä enemmän solmuun, kiitos ex-rouvan. Ex-rouva saa toistuvasti raivarin, kun mies ehdottelee että minä uusi tyttöystävä tapaisin tuon lapsen. Minulla on suuri halu tutustua mieheen myös isänä ja olla silloin tällöin läsnä, kun hän on lapsensa kanssa. Enkä siis halua sen kummemmin leikkiä mitään äitipuolta, vaan olla läsnä miehen elämässä tällöinkin. Mutta se ei ex-rouvalle sovi. Kuulemma liian aikaista. Todellisuudessahan hän kai vain pelkää menettävänsä lapsensa (mihin nyt ei tietenkään asia olisi menossa, minä kyllä varmaan saan omiakin lapsia sitten jos/kun niiden aika on). Ja eihän ex-rouvalla ole oikeus puuttua miehen nykyiseen elämään millään muotoa eikä päätösvaltaa sen suhteen kenet lapsi tapaa ja kenet ei. Mutta salassa näitä tapaamisia ei myöskään ajatelu alkaa toteuttamaan, koska exän puolesta tulee aina niin rankkoja syytöksiä ja uhkauksia esim yksinhuoltajuudesta ja siitä miten hän sitten alkaa rajoittamaan isän oikeutta lapseen. Pitäis siis vaan antaa ajan kulua...
Joten alkuperäiselle. Mikä tästä tilanteesta tekee sellaisen, että minä uutena tyttöystävänä olisin vastustamassa isän suhdetta lapseen? Eiköhän se ole exä, joka yrittää nyt kaikin keinoin tuhota isän ja lapsen välit näillä uhkailuillaan. Samalla ex, ikävä kyllä, näyttää aiheuttavan valtavasti hallaa minun ja miehen suhteelle (ja sitähän hän haluaakin). Minä luulen, että meidän suhde miehen kanssa on pian loppu, koska en vain jaksa enää tilannetta. Kenenkään on vain niin käsittämättömän vaikea tajuta, miltä minusta tuntuu kun en saa olla osallisena miehen elämässä useampana iltana viikossa. Mies on voimaton, koska pelkää exän reaktiota. Tunnen itseni niiiin ulkopuoliseksi ja joka päivä arvet syvenee ja niitä on vaikeampi korjata. Eikä kyse siis ole mustasukkaisuudesta lapseen vaan nimen omaan siitä, että exä (niin hullulta kuin se kuulostaakin) en mielivaltaisesti päättänyt, etten saa olla missään tekemisissä lapseen, joka vaikuttaa myös sitten siihen etten enää jaksa olla yhteydessä enää edes isään silloin kun lapsi hänellä on. Ja kuten sanoin, mies on voimaton tekemään mitään, koska exältä karkaa totaalisesti mopo käsistä silloin, kun minut otetaan edes puheeksi.
Hankkikaa todisteet. Kyllä tuollainen ex-rouva kuriin saadaan ja lapsi päätyy pian isälle!
Kunhan ex itse löytää uuden miehen... Sittenpä hänen uusi kumppaninsa saakin yllättäin olla läsnä lapsen elämässä päivin öin. Hänen ei tarvitse selitellä kumppaninsa olemassaoloa lapsen isälle, mutta isän kumppani ei tämän exän maailmaan mahdu. Hänhän on uhka lapsen hyvinvoinnille ja isä-lapsi suhteelle. Isän kun pitäisi eron jälkeen tämän manipuloivan ex vaimonsa mukaan omistautua vain lapselleen ja unohtaa olevansa normaali ihmistä rinnalleen kaipaava mies.
Mielestäni miesystävälläsi on ihan täysi oikeus päättää ihan itse keitä hänen ja lapsen elämään kuuluu silloin, kun lapsi on isällään. Ei se ole katkeroituneen ex:än päätettävissä.
yhteiset lapset ovat tekmisissä isien uusimpien tyttöystävien kanssa. Meillä meni asiat juuri siitä lukkoon, kun en antanut lapsiani isälle sillon, kun hällä oli tapaaminen naisetensa kanssa.
Lapset tulevat isää tapaamaan, ei niitä naisia. Siihen loppui meidän lasten ja isän tapaamiset, kun miehelle ne naiset olivat tärkeemmät kuin omat lapset. Siinä oli miedän isän mitta.
omia lapsiani vieraalle naiselle sillon. Sanoin et isä tulee lasten luo, ei lapset isän luo. Isähän se on lähtenyt ei lapset.
Mutta se ei kelvannut miehelle,hänelle naiset olivat tärkeemmät kuin omat lapset.
Nyt on kuusi vuotta ollut lasten ja isän suhde poikki, kiitos uusien naisten,jotka tulivat ja sotkivat elämämme.
Ei ikinä olisi voinut kuvitella, niin ihanasta perheenisästä, että muuttuu tuollaiseksi hylkääjäksi. Ihmetellä täytyy mikä kumma voima niissä uusissa on, että omat lapswt voi mies hylätä. Nyt ovat lapset hylänneet isänsä. Joten tasan on puntit. Ja ketä voi siitä syyttää, miestä joka esimerkillään antoi lapsille ymmärtää, että menneisyyden voi jättää taakseen.
Äh... ei ole minun tehtäväni mennä tai patistaa miestä lastenvalvojan juttusille. Miehelle tilanne on hankala, eikä hän oikein uskalla tehdä yhtään mitään, koska pelkää sen korppikotkan reaktiota. Haluaisi kuitenkin pitää hyvät välit exään. Exä määrännyt tähänkin saakka perheen elämästä joten on sitten päättänyt määrätä siitä myös eron jälkeen.
Järkyttävää vallankäyttöä, lapset menettivät isänsä ja isä menetti lapsiaan - vain jonkun mustasukkaisen ex-ämmän takia. Hakeudu hoitoon - ei saa rikkoa ihmisten elämää omien itsekkäiden tarpeiden takia.
"Nyt on kuusi vuotta ollut lasten ja isän suhde poikki,kiitos uusien naisten jotka tulivat ja sotkivat elämämme" Se olet SINÄ joka erotti lapset isästään! Jos olisit ajatellut lastesi parasta etkä vain tuijotellut omaan napaasi niin lapsilla olisi isä vielä tänäänkin! Olisit laskenut lapset isän luokse kylään ja olemaan siellä aina välillä. Ketään muuta et voi syyttää kuin itseäsi. Ei se minustakaan tuntunut hyvältä laskea lastani isälleen välillä kun tiedän että hänellä uusi nainen, mutta lapsella on oikeus isään ja isällä on oikeus seurustella joten minun lapsellani on isä ja olen iloinen että en pistänyt asiassa vastaan. Sinä taas puolestasi... HYI..!
Mistähän sekin johtuu? Katkeruudestako? Mistä olette katkeria?
Tapahtui mitä tahansa, aina äiti on syyllinen. Mutta se on niin tuttu juttu, ettei sitäenää voi edes todesta ottaa.
Jos mies tekeee virheitä, niin sekin on äidin vika??? Heh...
Lapsetovat saaneet olla isän luona aina kun siltä on tuntunut, ja niin ne olivatkin, kunnes sellanen amakko ilmestyi isän elämään. Sillon jäi lapset heti eikä perään mies soitellut.
Kaks vuotta kävivät useasti isän luona, mutta ei käy enää. En laskenut heitä sinne kun emakko olisi ollut, vaan vain ja ainoastaan isän luo. Mutta miehelle emakko oli tärkeempi kuin omat lapset, ennen jätti lapsensa, kuin emakon. Se oli miehen oma moka, kuin myös se ettei lapset enää halua mennä sinne.
merkannut tuota enempää. Ennemmin naikkoset kuin omat lapset. Oma oli vikansa. Olis ajatellut asian perinpohjin, ennekuin pistää lapset elämästään. Mulle on ihan sama, millasen elämän itselleen haluaa ja hankkii, kunhan ei sotke meitä hänen epätoivoisiin ihmissuhteisiin, ei ole kyllä sotkemutkaan, siitä pisteet miehelle, mutta ei ajatellut pitemmän päälle seurauksia.
Myötätuntoni isälle ja lapsille, kamalaa joutua sekopäisen ex-lehmän kiristyksen kohteeksi. Onneksi isällä kuitenkin uusi puoliso joka toivottavasti auttaa ja tukee isää suruprosessissa. Lasten menettäminen on rankka juttu.
satunnaisia suhteita vaan, jotkut pidempään ja jotkut lyhympään.
Isän puolelta kaikki on mennyt päin seiniä. Ei ole osannut enää asettua minun jälkeeni aloilleen, vaan etsii ja etsii, vaan ei löydä.
Itsepähän on soppansa keittäny. Olen tosella surullinen lasten puolesta, että menettivät isänsä, mutta ymmärtävät toki, että kun he ei kelpaa niin mitä sitä tyrkyttämään. Asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen, ja siihen ei miehelle lapset kelvanneet.
Kaikki ei ole aina äidin syytä, mutta sinun tapauksessasi on täysin sinun syytäsi. Olet halveksittava. Säälin lapsiasi, lapsilla on kamala noita äitinä joka pilasi heidän välit isään kun on niin itserakas että ihan oksettaa. Et ole ansainnut lapsiasi, käytät heitä vain pelinappuloina heidän omaa isäänsä vastaan. Se päivä tulee vielä kun tajuavat sen ja vihaavat sinua, silloinkin, se on SINUN syytäsi, olet hirveä ämmä, riistit lapsilta isän ja se kostautuu vielä.
Jos väliin tulee vieras nainen, kun liitossa on kriisi tai matalapainetta, niin kyllä se on kolmannesta kiinni jatkuuko liitto vai ei. Ja aivan varmaa on, että jos vastassa on vapaa ja lapseton nainen ja vaimo pienine lapsineen, niin kyllä se miehen useasti vie se lapseton, koska uutuuden viehätys ja vapaus lapsista kiehtoo. Ja äiti on varma lapsenhoitaja, joka ei jätä.
Minä kerroin tosiasioita lapsille, että isä halusi uuden naisen ja uuden elämän, johon me emme mahtuneet, emme yhdessä emmekä erikseen, siitä ei meitä voi syyttää.
Ilman isää kasvaneet lapset ovat nyt lähes aikuisia, eivätkä kaipaa ihmistä, jotka heidät hylkäsi, ei vaikka kuin oli oma isä. Säälistä ei voi isää rakastaa.
Kun isä meidät hylkäsi, oli päivän selvää, ettei lapsemme kuulu hänen ja mahdollisen uuden naisensa elämään, ei sitten millään, siihen en sustunut, ja onneksi en suostunut. Siitä ovat lapsenikin minua kiittäneet. Myös niin, että ovat lähes päivittäin elämässäni mukana, ja auttavat minua arkiaskareissa pyytämättä.
Mulla on hyvät lapset, mutta epäilempä että ei olisi, jos joku viras ihminen olisi heidät pilannut omilla katkerilla teoillaan, joita täälläkin saa päivittäin lukea. No minä jään odottamaan sitä kostoa, milloin se tulee ja keltä, ja millainen se on, mutta vielä ei ole lähelläkään, sillä lapsenlapsikin on mummin oma kulta.;)
Raskas päätös isältä - mutta minkäs teet jos vastassa joku seinähullu ex-akka.
Mitä väliä sillä on kuka jätti kenetkin ja miten teidän suhde meni ja sitä rataa. Turhaan sen kostit lapsillesi jotka täysin syyttömiä. Noita...
olen niin paha kuin sinä kuvittelet, ei lastenikaan mielestä. Kyllä se paha ihminen oli meidän isukki, joka ei enää ole kuvioissa mukana, eikä tiedä varmaan lapsenlapsestakaan mitään.
jotka eivät hyväksy miehen entistä elämää. Outoa että äiti on aina hullu, mutta kiristäjä uusi akka voi tehdä mitä mieleen juolahtaa, ja aina se on muka fiksu, ja äiti paha. No ei haittaa, mä en korvia lotkauta mokomille jutuille, nauran vaan, ja olen onnellinen, ettei itse päästänyt meidän perheen tilaa tuollaselle tielle. Pulassa oltais, nyt ollaan päästy helpolla, kun ei tarvi riidellä nyksien kanssa ja leikkiä heidän kanssaan ystävää, saatikka tavata heitä ressukoita. Huh...
itseään täynnä. Sinä aiheutit itse sen että lapset eivät tunne isäänsä. Selitellä voit toki kaikkea mutta valhetta kaikki tyynni.
exäsi uusi puoliso ole hyväksynyt miehen entistä elämää, jos et antanut edes mahdollisuutta tutustua lapsiin ja kiristit isää?
SINÄ olet se, joka ei hyväksy ex-miehesi UUTTA elämää ilman sinua. Olet vallan värinkäyttäjä ja manipuoloinut vielä lapsesikin hylkäämään isänsä.
mitään sijaa meidän perheessä, en koskaan. Pelkkiä kiipijöitä ja elämän pilaajia ei me kaivata. Lasten isää en ole kiristänyt, olen vain snallut säännöt miten meidän perheessä nyt toimitaan. Isä saa olla isä jos haluu, kunhan ei millään muotoa kiristä lapsia ja minua tapaileen naisiaan.
Kyllä ukolla saa olla uusia elämiä vaikka joka viikko, mua ei edes kiinnosta, kunhan jättää meidät rauhaan ja kunnioittaa meidän päätöksiä. Isä hän on edelleen jos itse niin haluaa, mutta muita ei meidän perheeseen suvaita.
Hm.. jokainen tyylillään, en ole kieltänyt isää ja lapsia tapaamasta kertaakaan, kunhan he tapaavat keskenään eikä siellä pyöri näitä loisia ja elämän pilaajia.
lapsesi isona huomaavat ja tajuavat joskus millainen äiti on ollut. Enpä haluaisi olla silloin housuissasi...yksinäinen vanhuus tulossa...
yhdellä jo oma perhe, ja ovat tajunneet millainen isä heillä on. Ovat tajunneet myös millainen äiti on, hyvä joka eijätä eikä petä. Siksi olenkin lasteni kanssa pivittäin tekemisissä ja osa asuu vielä luonani. Mutta mutta.. koska ovat viimeksi isäänsä nähneet, emme muista...! :)
Kysyykö kukaan lapsen mielipidettä? Lapsi ehkä kuitenkin haluaisi tavata isäänsä. Siis ennen, ennenkuin katkeroitunut äiti manipuloi myös lapsen mielen.
Miten lapsen äidin uusi (tai uudet) kumppani saa tulla lapsen elämään? Entä jos lapsen isä ei halua lastaan esiteltävän äidin uudelle miehelle? Isää ei kuuntele kukaan...
vai ei, isä olettaa että lapsi haluu ja luulee että kyllä lapsi sopeutuu. Aivan väärä oletus. Lapset vaan ei halua loukata isää, eikä kehtaa kertoo, ettei naista haluu heidän elämään.
Meillä ei edes harkittu sellasta että mies kertoisi että sillä on uusi nainen. Eivät lapset vieläkään tiedä, että se nainen on meidät erottanut meidän perheen. Kerron heti kun lapset kysyy.
On luonnollista että äiti haluaa että vastuuta lapsista kantaa, jos ei oma isä siihen kykene, niin sitten toinen miesystävä. Lapset kun aina jäävät kokonaan äidin vastuulle, ainakin meillä.
Koskaan enole isää kieltänyt tapaamasta, mutta siihen se sitten jääkin, muilla ei ole asiaa meidän perheen sisälle. Ja päätöksemme on ollut oikea. Enempää ongelmia ei haluta, on tarpeeksi jo siinä, että vieras nainen on tunkenut ja repinyt perheemme hajalle.
On se kyllä niinkin, että jos isä tapaa lastaan muutaman tunnin/vko, niin miksi sitä aikaa ei voi panostaa lapseen? Eikö sitä uutta tyttöystävää kerkeä nähdä muulloin, ja vielä enemmänkin, itse asiassa? Ja kyllä kai se äidille kuuluu ketä ja minkälaisia ihmisiä lapsi tapaa. Kuitenkin pääasiallinen kasvatusvastuu on äidillä/lähivanhemmalla. Ajatellaan, että lapsi on etän tapaamisten yhteydessä ihmisiin, jotka lapsi kokee turvattomiksi tms, tai tapahtuu juttuja jotka aiheuttaa psyykkisiä muutoksia, niin kuka ne hoitaa, lasta niissä tukee? Ei välttämättä tässä tapauksessa niin, mutta se pointti on se, että kyllä lapsesta pääasiallisen vastuun kantava on oikeutettu sanomaan mielipiteensä ja vaikuttamaan siihen keitä lapsi tapaa!
Siis oman ENTISEN vaimonsa/lastensa äidin takia isä hylkää perheensä. Jos lapsen äiti olisi normaali kypsä ja ajatteleva aikuinen, niin hän ei rajoittaisi lapsen ja isän tapaamisia "omilla pikku säännöillään"!
niinpaljon kuinhaluaa, mutta isä ei ole halunnut. Ei ole mitään syytä kieltää lapsilta isä. Ulkopuoliset ovat vain meidän kielletyllä listalla.
Siis myös äidin ulkopuoliset suhteet?
minulla on peilikuva tilanteesta, olen äiti, ja lapseni jäi yhteisen sopimuksen myötä asumaan isälleen. (siis ilman riitoja).
tapaamiset ja kaikki hommat sujuivat välillämme tosi hyvin. mutta, vain siihen saakka kunnes minä löysin uuden miehen. mies hankaloitti tapaamisia keinolla millä hyvänsä.
no erosin sitten tuosta miehestä ( en lapseni isän takia kuitenkaan) ja taas alkoivat tapaamiset toimimaan. mutta sitten ex löysi uuden naisen. jonka jälkeen taas tapaamiset hankaloituivat, löytyi ties millaista selitystä miksi lapsi ei voinut tulla luokseni. sossu oli tässä asiassa voimaton.
no ne keikat mitä sain lastani tavata, ja kun palautin lapseni, niin exän uusi nainen mollasi minut täysin.
olimpa hänen mielestään todella huono äiti, ja kaikkea mahdollista. en viitsi tähän edes kaikkea kirjoittaa, mutta voitte vain kuvitella mustasukkaisen naisen teot, mihin se kykenee.
exälle oli turha puhua, hänenkin mielestään olin se huono äiti.
joten jos äidit estävät isää tapaamasta lastaan ja jne. niin kyllä siihen isätkin pystyvät.
ei se ole sukupuolesta kiinni, kuka pystyy sitä kiusaa tekemään.
He ovat niin epätoivoisia, että lasten kautta pitää yrittää teilta miehen koko entinen perhe.
Itse en ole koskaan suostunut siihen että uuset naist tapaisivat lapsiamme. Isää en koskaan ole kieltänyt, mutta itse ei ole haluunut olla osa lasten elämää.
Tiesin että naisilla ei ole muuta päämäärää, kuin vahingoittaa lasten ja isän tapaamista ja kenties vielä haukkua minut. Sovimme ex miehen kanssa, että lasten tapaamiset ovat heidän keskeisiä yhdessä oloja, johon ei suhteita sotketa. Niin on ollutkin, ne ovat hauskoja perhetapaamisia ollutkin. Meillä on ollut hauskoja hetkiä yhdessä.
Entä sitten jos lapsen isä löytää jonkun, rakastuu ihan kunnolla ja haluaa muuttaa yhteen naisen kanssa? Tai ehkä perustaa perhettä siinä määrin, että haluaa uuden kanssa myös lapsia? Tai menee naimisiin... Katkaisetko silloin isän ja lapsen suhteet, estät tapaamiset ja teet, kenellepä muullekaan kuin LAPSELLE ITSELLEEN hallaa.
Tämäkö on lapsen oikeus ja etu?
Vai sinun oman katkeruuden lopputulos?
Entä sitten jos kuvitteellisesti sinä löytäisit uuden miehen? Tulisiko isästä silloin lähihuoltaja ja SINÄ ET saisi tavata lastasi, koska sinulla on uusi mies. Vai mitä häh?
hemmetin helppoo!
Itsekin olen aina oikeassa silloin kun mietin tuttavien ja sukulaisten asioita. Ihmettelen itsekseni kotisohvalla tai miehelleni suureen ääneen. Olisi tämä maailma vaan niin hyvä paikka jos aina saisi muiden asioista päättää... =D
Mietit miksi miehet jättää lapsensa. Niin no, toiset jättää ja toiset sitten taasen ei jätä. Lapsiin yhteyden pitäminen on suorastaan hermoja raastavaa, jos ex ei osaa elää omaa elämäänsä.
Siinä on uudet ja vanhat suhteet vaakalaudalla (ja se kai sen exän tarkoituskin), kun yritetään pitää kiinni omasta elämästä ja niistä omista lapsista. Mietihän ystäväni, mutta lapset ovat paras kiristysnaru eron jälkeen! =(
Voiko sitten ihan exä ja lasten äitikään katsoa itseään tyytyväisenä peiliin kun on lapsiltaan isän karkoittanut matkoihinsä? Silloin on helppoa olla marttyyri kun itse on yksin ja toisella jo joku.
Häpeäisit lapsilla leikkijä!
mutta meillä ainakin ex:n uusi tyttöystävä yrittää estää lapsien tapaamisen. saavat kumminkin olla isän luona joka toinen viikonloppu. Meillä isä ei saa tulla muulloin meidän kotiin kuin hakiessa tai tuodessa lapset mun luo. Siksi lapsilla onkin jatkuvasti isää ikävä. Emme edes saa jutella lasten asioista. Mutta miksi isä sallii tyttöystävän määräilyn?
Sellasia ne ovat että kun miehen saa vihdoin, siitä pidetään kynsin hampain kiinni vaikka vaimon ja lasten kustannuksella. Epätoivoista sakkia sanon minä.
Olen niin äiti kuin myös uusioperheen äiti. En ole luikerrellut kenenkään perhettä rikkomaan, ero oli jo selvä ennen minua. En todellakaan estä miestäni tapaamasta lastaan, joka pääasiassa asuu äidillään. Lapsen äiti luottaa myös minuun ja myös minä saatan hakea/tuoda lapsen ja vastaanottaa lapsen, jos äiti tuo. Ikänään emme ole toisiamme haukkuneet emmekä edes riidelleet. Mieheni rakastaa lastaan, mutta hän rakastaa myös minua. Mieheni lapsi rakastaa myös minua, äidin paikkaa en ole viemässä, lapsella kun on vain yksi oikea äiti ja tämän lapsen äiti sen tosiasian tietää. Hän ei pidä minua uhkana vaan pikemminkin siunauksena niin itselleen, kuin lapselleen ja entiselle miehelleen.
Tähän alkuun pamautan heti että isät ovat USEIN muutenkin sivussa lapsen synnyttyä. Mies on se joka ihmettelee vieressä kun nainen elää hormonimyrskyn kannattelemana, imettää, parantelee kehoaan raskauden ja synnytyksen jäljiltä, vauvakin tuntuu kaipaavan vain äitiä. Mies jää väkisinkin syrjään kaikesta tästä, ellein äiti varta vasten kisko miestä hyvällä mukaan edellä kuvattuun ruljanssiin. Usein mies on kuitenkin niin sekaisin kaikesta edellä mainitusta ettei kykenene ehkä heti olemaan se "täydellinen" isä. Tottakai isä myös osallistuu mutta tunneside lapseen on hiukan erilainen ja se syntyy ehkä hitaammin kuin äidillä, varsinkin kontakti. Jos tässä vaiheessa tulee ero, on se lasta ja isää ajatellen erittäin huono juttu.
Sitten on erikseen vahinkolapset. Ymmärrän hyvin ettei isällä ole kovin syvää suhdetta lapseen jota ei ole edes halunutkaan. En lähtisi syyttämään miestä, varsinkin jos nainen on naruttanut nuorta miestä ehkäisyssä. Ehkäisy on toki yhteinen asia, mutta jos nainen väittää oman ehkäisyn olevan kunnossa ja nuori mies seksuaalisen kiihkon vallassa sen uskoo (TOTTAKAI!!) niin tilanne on MÄTÄ. Tiedän surullisia tapauksia. Eniten näissä kärsii nainen itse ja lapsi! Mies kärsii myös mutta aivan turhaa kantaa syyllisyyttä sydämessään.