Huomasin, miten sinua v*tutti jutella kanssani. Taidat vihata minua sittenkin. Yrititkö teilata minut kunnolla? Pysytään vaan asialinjalla, eipä tässä jutussa enää ole toivoa.
Ymmärrän vihdoinkin....
miten vähä välität....
442876
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
jännittää vaan aina niin paljon että peitän sen johonkin tyhmään haarniskaan. Oikeasti tekisi mieli tulla sinuun kiinni ja suudella... ;)
minä olen meistä se jännittäjä... sinä olet niin viileän asiallinen, lähes kylmä. Vihaat minua aika varmasti.
hän? Miten saisin riisuttua sinulta sen haarniskan? ;) että tulisit ja suutelisit...
katso peiliin ja tutki mitä näet.sinua katsoo ihminen, jossa on kaikki kohdallaan, niin ainakin ajattelee kuka tahansa sinut näkee.
minä annan myös itsestäni kuvan, joka hämää jopa tunne-elämänasiantuntijat (oscarin arvoinen suoritus)
kenelle haluaisin paljastaa sisäisen myrskyni, en ainakaan sinulle, josta välitän eniten tässä ajassa, vaikka sinulle minun juuri pitäisikin avata sieluni paljaaksi.
pystyisitkö murtamaan sen noidankehän, joka meitä ympäröi, haluaisitko edes, olen aivan varma: Sinä olet meistä se päättäväisempi ja vahvempi, Sinä saat, jos haluat.
katsoin peiliin. Mitä näin? Tavallisen näköisen tytön/naisen... ei todellakaan kaikki kohdallaan.
Miksi et paljastaisi minulle? Et tiedä minkä myrskyn itse saat minussa aikaan... en tiedä tuletko koskaan tietämäänkään.
Olen myös huomannut jonkinlaisen noidankehän, mikä meitä ympäröi. Olemmeko sittenkin liian erilaisia?
Itkin kerran ja vuolaasti, vuosien paine purkautui, sen jälkeen tunsin itse vahvemmaksi kuin koskaan, omituista oli kun tämän paljastuttua, minua pidettiin säälittävänä heikkona? vaikka asiahan on todellakin niin kuin sanotaan, vahva uskaltaa näyttää ns.heikkoutensa tai herkkyytensä, sillä eihän tunteiden näyttäminen heikkoutta ole, jollei niihin ripustaudu ja jää säälittelemään.
Valitettavasti ajan henki on, että tämä narsismi-auktoriteettinen ylimielisyys vallitsee ja yritetään tuhota sitä "heikkouden" ilmentymään joka meissä jokaisessa on, koska ei siedetä sitä omassa itsessämme, mennään vaan joukon mukana halventamaan toisia näyttääkseen "vahvemmalta" ja peitetään se tarve olla toisen lähellä avoimesti kun pelätään loukkaavaa iskua.
se noidankehä yrittää saada meitä yhteen, vaikka me vaan pyristellään vastaan..taidatkin olla järkevä realisti ja siksi välttelet väistämätöntä..
kun tarvitsee ajatella asioita järjellä, mutta heti kun tilaisuus tulee uppoudun haaveisiini. Olen haaveileva runotyttö, jolla on pää pilvissä ja jalat maassa. Vastoinkäymiset ovat opettaneet pitämään ne jalat maan pinnalla. Aina pitää varautua sen varalle, että kaikki ei menekään niin kuin on suunnitellut...järkevä realisti ei välttele väistämätöntä, vaan ottaa kaiken vastaan, romantikko taas ei uskalla kohdata totuutta, vaan pelkää sitä, että se ei olekaan mieleinen... on tainnut se romantikko ottaa vallan minusta...
antaisit realistin ensin ottaa selvää onko totuus mieleinen ja päästäisit romantikon sitten nauttimaan työn hedelmistä, itse optimistina uskon näin käyvän, siis nautittavaa riittää kyllä kummallekin..
saada siipeensä. Milloin tulisi tilaisuus ottaa selvää? Milloin nähdään?
sillä tiedän ettei romantikko saa siipeensä, jos vaan rohkenee laittaa tunteensa peliin, en millään voi uskoa että olisit niin ujo minun seurassani..
Tuliko vastausta kysymykseen?
tai ihan miten vaan ;)
tai häntä, miten vaan ja kysymykset ratkomatta edelleen
minä haluan sinut. eikö se ole jo käynyt ilmi tarpeeksi selvästi? nyt on sinun vuorosi lähestyä minua, jos siis sitä haluat.
kun ei vaan pupu loikkisi pöksyihin viime hetkellä, en edes osaa nyt jatkaa tätä tekstiä, vaikka päässä pyörii hurja määrä ajatuksia
uskoo yhä vieläkin näkevänsä hänet, joten eiköhän teilläkin ole toivoa toistenne suhteen?
joko ottaa yhteyttä tai tyytyä kohtaloosi. mä en enää jaksa takoa päätäni seinään.
meillä ei näytä enää kuitenkaan olevan toivoa, viha on ainoa tapa päästä eroon lopuistakin tunteista
turpaan tule, nahistelkaa rauhassa, kunnon yhteenotto selkiyttää?
halveksinnan osoittaminen pitää suuret tunteet pinnalla?, minkälainen ihminen ajaa itsensä vihan tunteeseen toista kohtaan, onko oikeaa syytä? vai onko kyse omasta pelkuruudesta ja sisällä vellovista ristiriitaisista tunteista? jos ei ole toivoa eikä tunteita enää, pitäähän sitä nyt toisesta erota tyylikkäästi ja asiallisesti, edes muodollisesti kohteliaisuuden säilyttäen.
aivan tuntemattoman kanssa, jutut ei nyt täsmää, olen pahoillani, tähän tulee iso piste.
kanssa, sillä olisiko jotain järkeä kirjoitella täällä tuttunsa kanssa tälläisiä viestejä, ainakaan tosissaan?
en ole kirjoittanut enää aikoihin tähän ketjuun. Mutta ei se mitään, tärkein että saitte sanoa sanottavanne.
tärkeäähän se on "keskustella" erilaisten teoreettisen pohjan omaavien "psykologien" kanssa, terapiasessioita ja purkauksia, joihin peruskäsitteet erilaisista opuksista oppinsa ammentaneet käyttäytymistieteilijät yrittävät muiden psyykettä hahmottaa, no kyllä se siitä, käytännönoppi vielä opettaa ymmärtämään käytännön ja teorian eron (ja kaikenlisäksi vanhentuneen teorian).
sanotaan sekä lakipykälissä että Raamatussa. Vihakin laantuu aikanaan, sen aikaansaannut teko ei pyyhkiydy yleensä helposti eikä tilanne välttämättä korjaannu koskaan, on asioita joiden jälkeen vaikka selvittelisikin niitä, mikään ei palaudu alkutilanteeseen, toisiin saattaa suhtautua neutraalisti, välit tuskin korjaantuu ja onko väliskään, jos yritetään jossain vaiheessa teilata tai muuten osoittaa välinpitämättömyyttä. Tälläinen ihminen pitää vain jättää taakseen.
Missä kohtaa laissa kielletään vihanpito? Kerro mullekin.
Eli tarkoitat, että hänen on jätettävä minut taakseen, koska olen aiheuttanut hänelle vihan tunteen? Sehän olisikin helppo ratkaisu, pakeneminen, selän kääntäminen...
joita rikotaan vihonpidon vuoksi, alkaen solvauksesta päättyen murhaan? vihahan ne yleensä aikaan saa ja viharikoksestakin on oma pykälänsä. Niin, onhan se ratkaisu tehtävä ja lähettävä, jos ei selvyyttä tule siihen mikä vihan tunteen on alunperin aiheuttanut eikä poistu ajankanssa, joskus voi olla ettei kumpikaan ole parempi toistaan, on jollain tavalla selkeämpi tilanne, voisi yhteenoton kautta selkeyttää tilanteen. Mutta jos toista on loukattu eikä ole riidasta kyse, jos ei veny anteeksipyytämiseen, pakkohan on sanoa näkemiin, toivottavasti ei tavata.
pukisi kuin runo:
Miksi yhä petän itseäni,
rakastan sinua vieläkin.
Voin antaa sinun mennä
mutta sydämeni tahtoo
rakastaa sinua edelleen.
Vihasit minua.
Tiedän että ansaitsin sen
sillä en osannut sanoa
että halusin vain olla ystävä:
minä rakastuin,
ymmärsin sinut väärin
enkä nähnyt sinun sydämeesi.
Sinä näit minun sydämeeni
vasta kun oli liian myöhäistä,
vasta kun olin liian lähellä.
Sinun piti ajaa minut pois
vihalla ja katkeruudella.
Minusta tuli vihollinen
jota et halunnut enää nähdä.
Ymmärrän sinua hyvin.
En enää kestä läheisyyttäsi,
en silmiäsi
enkä ääntäsi
koska ne saavat minut itkemään
ja tiedän että vihaat sitä.
Voin vain olla poissa kunnes
opin olemaan normaalisti;
vuoden,
kaksi,
kolme - en tiedä.
Kumpa sydämeni olisi kivestä
mutta se ei ole.
Otan mieluummin tuskan ja surun
kuin annan sydämeni kuolla.
sivuilta: http://www.healingeagle.net/Fin/Poems/Cheatme.html
jossa paljon muitakin sopivia runoja rakkauden nälkään.
Nyt puhut täyttä soopaa. Kuka täällä nyt psykologian asiantuntija on, jonka kanssa on niin tärkeä keskustella? Sinäkö? Minulle ainakin riittää keittiöpsykologitkin keskusteluseuraksi. Ei tarvitse olla lukenut, että ymmärtää ihmistä, elämänkokemus opettaa meitä kaikkia.
kuka täällä keskustelee ja millä tarkoitusperillä? no, keittiöpsykologithan ne vasta hupaisia onkin, niillä on tapana pahasti vetää asiat mustavalkoisiksi, sitä vaan, mitä on nyt lehdissäkin kovasti puhuttu, ihmisten lisääntynyt tarve psykolisoida asioita kun maalaisjärjelläkin pärjäisi paremmin. Mukavampaa olisi täälläkin ns.keskustella, jos nämä purkaukset ei olisi niin terapiahakuisen tuntuisia.
vastasin vaan tuolle, joka kertoi miten tärkeää on keskustella ammatti-ihmisten kanssa tai jotain vastaavaa.
Tuleehan tuota psykologiaa joka tuutista, ei ihme että se on meihin tavallisiinkin tarttunut. Aina joku viisas asiantuntija on kertomassa miksi hän teki niin tai näin, niin kuin Jokelan tapauksessakin. Toisille taas riittää, että tyyppi vain sattui olemaan niin kylmä ja laskelmoiva, että halusi tappaa ihmisiä päästäkseen kuuluisaksi.
että olisi tärkeää keskustella ammatti-ihmisten kanssa?no, jos hätä on kova ja luulee siitä apua saavansa, itse en heitä (psykologeja tai terapeutteja) arvostaa juuri ollenkaan. Tuo Jokelan tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten ns.asiantuntijat pyörittelevät eri teorioita ja käsityksiä ilman että ovat koskaan olleet tekemisissä ko.hlön kanssa, tälläinen toiminta on vaarallista ja heitä on myös siitä kritisoitu, sillä aivan väärät oletukset saattavat jäädä eloon. On toki oikeus pohtia,mitkä saattavat olla syitä mikä tähän tekoon ajoi, mutta liiallinen spekulointi tuntemattoman hlön luonteesta on aika paksua.
Tavallisille ihmisille kyllä riittää, kun ymmärretään syitä ja seurauksia ja pohditaan niitä, ilman sen suurempaa syväanalyysia.
ja sinä vastasit sitten siihen mitä minä vastasin :) ymmärsitkö? Tarkoitin siis tätä "tärkeäähän se on keskustella erilaisten teoreettisten pohjan omaavien psykologien kanssa, terapiasessioita ja purkauksia..." jne.
Niin, mitäpä väliä sillä on oliko se psykopaatti vai narsisti vai jotain siltä väliltä.
mahdollisimman ristiriitaiselta, mitä ehkä olenkin, että arvostan kyllä psykologien ja terapeuttien työtä.
selvinnyt jo kaikille, yes, ilmiselvä sosiopaatti! totuuden vääristelijä, perseenuolija ym.kivat sulle hei hei!
älykkyys on hienoa, mutta hienompaa on jos omaa ymmärrystä ja sydämellisyyttä, briljanttia älynkäyttöä ilman sydäntä, ai jai, mihin se yleensä johtaa..
millainen on briljantti?
on sattunut silmään terävästi kirjoiteltuja sepustuksia näilläkin palstoilla, sellainen lahjakkuus pitäisi käyttää hyvään tarkoitukseen eikä...
miksi sitä ei saisi käyttää esim. virtuaalikeskusteluun muiden ihmisten kanssa? onko se huono tarkoitus?
sehän riippuu pelkästään siitä, mikä on viestien sisältö, eikö totta? mieti esim. tuota viestiketjua, jossa haikaillaan pervoa? fiksua kielenkäyttöä ja ajatuksenjuoksua? tai tuota hui hui, turpaanveto fantasioita, kaikenlaista sitä onkin, kuka nyt ketään haluaisi vahingoittaa, vai mitä?
turpaanvetofantasia-ketjua. Ehkä joku haluaisi jotain vahingoittaa. Tiedä kuinka moni fantasioi lyövänsä multakin nokan poskelle...
Tuo pervo sanan käyttö on kyllä aika outoa. Minusta pervot on niitä, jotka sekaantuu lapsiin tai eläimiin.
hate crime!