sinua mielestäni edes hetkeksi... Miten joku voi sotkea pään ja elämän noin??? Miksi et lähde päästäni vaikka pitäisi??? Mitään ei ollut, mutta niin paljon kuitenkin... mikä minussa on vikana??? Olen saanut ystäviltäni luvan olla jumissa ja kiinni, vaikka itsestäni tuntuu tyhmältä ja jotenkin oudolta olla näin retkussa ja ikävissäni vaikka mitään oikeasti ei kait ollutkaan... On vaikea laskea irti, kun oikeasti välittää kovin... niin minulle on sanottu ja en kait sitten ole hullu... :) Toivottavasti tuleva tarjoaa minullekin jotain hienoa vielä...
Marraskuu
tänään huoneeni mä sotkin
kun sua taas niin ikävöin
nyt kaipuun kaatopaikkaa täällä
kuivakurkku rotta isännöi
Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu
mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu
Et kylläkään palaa takaisin, joten tästä pitäisi päästä eroon... mutta miten??? IKÄVÄ!!!
Marraskuu
tänään huoneeni mä sotkin
kun sua taas niin ikävöin
nyt kaipuun kaatopaikkaa täällä
kuivakurkku rotta isännöi
Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu
mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu
Et kylläkään palaa takaisin, joten tästä pitäisi päästä eroon... mutta miten??? IKÄVÄ!!!
Vastaukset 22
Vanhimmat
saa mun veret seisahtuun tästä lähin. katotaanko mitä vois olla, vai?
kovastikin katsoa mitä vois olla...
ihan helposti uskois. kovin on hiljaista, huopatossutehdas melkein.
Luulempa että liiankin äänekästä ja siinä viimesetkin mahdollisuudet menneet katsoa mitä vois olla... Sitä paitsi ikäväni kohteella on omat käsityksensä mitä vois olla ja se siitä sitten :( Mutta ikävä ja kaipaus ei laske irti!!!
äänekästä:( hmmm, no miten sen ottaa... mutta kuitenki, selvitään tästä jossain vaiheessa kai pois..
Minkälaisia käsityksiä sillä kohteella mahtaa olla?
johtuen monesta, monesta eri asian, tapahtuman ja väärän ajoituksen summasta hänellä on käsityksensä... Hän kun kuuluu niihin, jotka eivät tsekkaa ja oikeesti katso mitä vois tulla, vaan omassa päässään miettimällä ratkaisee ja pohtii mitä voisi tulla... eli tutustuu ja tsekkaa miettimällä ei oikealla katsomisella. Arvauksia, kuinka oikeaan käsitykset ja mielikuvat menevät herkissä ja vaikeissa tilanteissa ja kuvioissa?
tässä mitään syyllistystä ole mihinkään suuntaan... ihmiset on erilaisia ja heillä omat kuviot eri tilanteissa. Tilanteet vain voivat olla mutkikkaita ja vaikeita monella tavalla ja niissä käsityksiä voi tulla vaikka minkälaisia :( Haikeutta, ikävää ja kaipausta tässä vain on ja kovasti...
Ehkä toiset elää "ennalta". Tai siihen tarvii paljon aikaa, jotenkin selvitellä, että miten asiat ovat. Ja kun toisella on vain täysi vauhti päällä, niin ei ehdi ajatella rauhassa ja pohtia. Toisaalta varmaan tarvis myös palautetta, että jos toinen on tarkottanutkin asiat jotenkin eri tavalla, kuin miltä ne on sitten käytännössä toisessa päässä näyttänyt. Että selvitystä siitä mitä kaikkea niinkuin on..
Ennustaminen tai tietäminen vaatii aika paljon aikansa... sivuhuomautuksena tässä.
vaikka mieluummin katsoisin. Mutta silloin, kun ei ole mahdollisuutta katsoa, ei toiselta vinkkiä suunnasta, ainoaksi keinoksi jää mietiskely. Mietiskely ja ikävöiminen.
Kommunikaatio osaa olla vaikea laji joskus, kun oikein tykästyy ja tilanne vaikea ja outokin tai uudenlainen missä on koskaan ollut. Luulee tekevänsä oikein tai yrittää ainakin... Yritin antaa ymmärtää että minulla on aikaa ja haluan antaa tilaa, mutta varmaan annoin ymmärtää liikaakin, heh. No tein silloin parhaani ja piruako sille enää mahtaa... Ja tuosta tapahtumasarjasta sitten niitä vääriä mielikuvia ja käsityksiä on piisannut...
selvitään, mutta ei toisistamme pois
kaiken mennä niin vaikeeks... silloin kun tykkää ja välittää ihan oikeasti?
Tuosta kyllä sai täysin päinvastaisen käsityksen: "Yritin antaa ymmärtää että minulla on aikaa ja haluan antaa tilaa," Täysin.
Kommunikaatio on vaikea laji.
juu... kommunikaatio ja muu viestintä on tosiaan vaikea laji ihastuneena ja välittävänä vaikeassa, herkässä ja itselleen uudenlaisessa tilanteessa...
meni noin... Ja sieltä väärät käsitykset juontavat juurensa...
ei ole vaikea laji, ihastuminen on. Väitän.
ettei selvitä, toisistamme. tai mä susta. ainaka nyt viel, niin kauan kun.. noh. meen näkee nyt vaeltaa unien maahan:)
Paljonko vaikuttaa täällä kaipailla, jos kerran torjuu toisen niinä harvoina kertoina, kun näkee?! Paljonpa vaikuttaa tosiaan. Kyllä mulle kertoo enemmän se, miten ihminen mua kohtaan henkilökohtaisesti käyttäytyy. Jos osoittaa kaikilla eleillä, että ei vois vähempää kiinnostaa, niin ei sitten!! Se on kuulkaa aika tehokas karkoitin! Ja se, että lyödään leikiksi (nauretaan toiselle) kaikki sellaisetkin asiat, joissa on toisen tunteet pelissä, niin yritä sitten saada enää alkuperäinen tunne heräämään. Eipä onnistu enää. Saahan tuota ennustaa, mutta eikö kuitenkin kannattaisi elää tässä ja nyt?! Jos rupeaa elämään tulevaisuudessa, niin (oho) elämä menikin siinä sitten.
viestintä ja käyttäytyminen ihastuneena se vasta vaikeaa on, jos tilanne on vielä vaikea ja herkkä...
Ihastuminen ja välittäminen on vaikea laji :) Etenkin kun siitä ei meinaa päästä eteenpäin vaikka haluaisi... Ikavä ja kaipaus vain kalvaa sisintä...