Mansikkapusu!

sinua mielestäni edes hetkeksi... Miten joku voi sotkea pään ja elämän noin??? Miksi et lähde päästäni vaikka pitäisi??? Mitään ei ollut, mutta niin paljon kuitenkin... mikä minussa on vikana??? Olen saanut ystäviltäni luvan olla jumissa ja kiinni, vaikka itsestäni tuntuu tyhmältä ja jotenkin oudolta olla näin retkussa ja ikävissäni vaikka mitään oikeasti ei kait ollutkaan... On vaikea laskea irti, kun oikeasti välittää kovin... niin minulle on sanottu ja en kait sitten ole hullu... :) Toivottavasti tuleva tarjoaa minullekin jotain hienoa vielä...

Marraskuu
tänään huoneeni mä sotkin
kun sua taas niin ikävöin
nyt kaipuun kaatopaikkaa täällä
kuivakurkku rotta isännöi

Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu
mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu

Et kylläkään palaa takaisin, joten tästä pitäisi päästä eroon... mutta miten??? IKÄVÄ!!!
221219
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 22

Vanhimmat

saa mun veret seisahtuun tästä lähin. katotaanko mitä vois olla, vai?

Äänestä
  • kovastikin katsoa mitä vois olla...

    Äänestä

  • minä haluaisin kirjoitti:

    kovastikin katsoa mitä vois olla...

    ihan helposti uskois. kovin on hiljaista, huopatossutehdas melkein.

    Äänestä

  • sitä kirjoitti:

    ihan helposti uskois. kovin on hiljaista, huopatossutehdas melkein.

    Luulempa että liiankin äänekästä ja siinä viimesetkin mahdollisuudet menneet katsoa mitä vois olla... Sitä paitsi ikäväni kohteella on omat käsityksensä mitä vois olla ja se siitä sitten :( Mutta ikävä ja kaipaus ei laske irti!!!

    Äänestä

  • Ai hiljaista? kirjoitti:

    Luulempa että liiankin äänekästä ja siinä viimesetkin mahdollisuudet menneet katsoa mitä vois olla... Sitä paitsi ikäväni kohteella on omat käsityksensä mitä vois olla ja se siitä sitten :( Mutta ikävä ja kaipaus ei laske irti!!!

    äänekästä:( hmmm, no miten sen ottaa... mutta kuitenki, selvitään tästä jossain vaiheessa kai pois..

    Äänestä

  • Ai hiljaista? kirjoitti:

    Luulempa että liiankin äänekästä ja siinä viimesetkin mahdollisuudet menneet katsoa mitä vois olla... Sitä paitsi ikäväni kohteella on omat käsityksensä mitä vois olla ja se siitä sitten :( Mutta ikävä ja kaipaus ei laske irti!!!

    Minkälaisia käsityksiä sillä kohteella mahtaa olla?

    Äänestä

  • Ai käsityksiä? kirjoitti:

    Minkälaisia käsityksiä sillä kohteella mahtaa olla?

    johtuen monesta, monesta eri asian, tapahtuman ja väärän ajoituksen summasta hänellä on käsityksensä... Hän kun kuuluu niihin, jotka eivät tsekkaa ja oikeesti katso mitä vois tulla, vaan omassa päässään miettimällä ratkaisee ja pohtii mitä voisi tulla... eli tutustuu ja tsekkaa miettimällä ei oikealla katsomisella. Arvauksia, kuinka oikeaan käsitykset ja mielikuvat menevät herkissä ja vaikeissa tilanteissa ja kuvioissa?

    Äänestä

  • vääriä... kirjoitti:

    johtuen monesta, monesta eri asian, tapahtuman ja väärän ajoituksen summasta hänellä on käsityksensä... Hän kun kuuluu niihin, jotka eivät tsekkaa ja oikeesti katso mitä vois tulla, vaan omassa päässään miettimällä ratkaisee ja pohtii mitä voisi tulla... eli tutustuu ja tsekkaa miettimällä ei oikealla katsomisella. Arvauksia, kuinka oikeaan käsitykset ja mielikuvat menevät herkissä ja vaikeissa tilanteissa ja kuvioissa?

    tässä mitään syyllistystä ole mihinkään suuntaan... ihmiset on erilaisia ja heillä omat kuviot eri tilanteissa. Tilanteet vain voivat olla mutkikkaita ja vaikeita monella tavalla ja niissä käsityksiä voi tulla vaikka minkälaisia :( Haikeutta, ikävää ja kaipausta tässä vain on ja kovasti...

    Äänestä

  • vääriä... kirjoitti:

    johtuen monesta, monesta eri asian, tapahtuman ja väärän ajoituksen summasta hänellä on käsityksensä... Hän kun kuuluu niihin, jotka eivät tsekkaa ja oikeesti katso mitä vois tulla, vaan omassa päässään miettimällä ratkaisee ja pohtii mitä voisi tulla... eli tutustuu ja tsekkaa miettimällä ei oikealla katsomisella. Arvauksia, kuinka oikeaan käsitykset ja mielikuvat menevät herkissä ja vaikeissa tilanteissa ja kuvioissa?

    Ehkä toiset elää "ennalta". Tai siihen tarvii paljon aikaa, jotenkin selvitellä, että miten asiat ovat. Ja kun toisella on vain täysi vauhti päällä, niin ei ehdi ajatella rauhassa ja pohtia. Toisaalta varmaan tarvis myös palautetta, että jos toinen on tarkottanutkin asiat jotenkin eri tavalla, kuin miltä ne on sitten käytännössä toisessa päässä näyttänyt. Että selvitystä siitä mitä kaikkea niinkuin on..

    Ennustaminen tai tietäminen vaatii aika paljon aikansa... sivuhuomautuksena tässä.

    Äänestä

  • siis ei kirjoitti:

    tässä mitään syyllistystä ole mihinkään suuntaan... ihmiset on erilaisia ja heillä omat kuviot eri tilanteissa. Tilanteet vain voivat olla mutkikkaita ja vaikeita monella tavalla ja niissä käsityksiä voi tulla vaikka minkälaisia :( Haikeutta, ikävää ja kaipausta tässä vain on ja kovasti...

    vaikka mieluummin katsoisin. Mutta silloin, kun ei ole mahdollisuutta katsoa, ei toiselta vinkkiä suunnasta, ainoaksi keinoksi jää mietiskely. Mietiskely ja ikävöiminen.

    Äänestä

  • taas hmm. kirjoitti:

    Ehkä toiset elää "ennalta". Tai siihen tarvii paljon aikaa, jotenkin selvitellä, että miten asiat ovat. Ja kun toisella on vain täysi vauhti päällä, niin ei ehdi ajatella rauhassa ja pohtia. Toisaalta varmaan tarvis myös palautetta, että jos toinen on tarkottanutkin asiat jotenkin eri tavalla, kuin miltä ne on sitten käytännössä toisessa päässä näyttänyt. Että selvitystä siitä mitä kaikkea niinkuin on..

    Ennustaminen tai tietäminen vaatii aika paljon aikansa... sivuhuomautuksena tässä.

    Kommunikaatio osaa olla vaikea laji joskus, kun oikein tykästyy ja tilanne vaikea ja outokin tai uudenlainen missä on koskaan ollut. Luulee tekevänsä oikein tai yrittää ainakin... Yritin antaa ymmärtää että minulla on aikaa ja haluan antaa tilaa, mutta varmaan annoin ymmärtää liikaakin, heh. No tein silloin parhaani ja piruako sille enää mahtaa... Ja tuosta tapahtumasarjasta sitten niitä vääriä mielikuvia ja käsityksiä on piisannut...

    Äänestä

  • liianki kirjoitti:

    äänekästä:( hmmm, no miten sen ottaa... mutta kuitenki, selvitään tästä jossain vaiheessa kai pois..

    selvitään, mutta ei toisistamme pois

    Äänestä

  • itsekin, kirjoitti:

    vaikka mieluummin katsoisin. Mutta silloin, kun ei ole mahdollisuutta katsoa, ei toiselta vinkkiä suunnasta, ainoaksi keinoksi jää mietiskely. Mietiskely ja ikävöiminen.

    kaiken mennä niin vaikeeks... silloin kun tykkää ja välittää ihan oikeasti?

    Äänestä

  • niin... kirjoitti:

    Kommunikaatio osaa olla vaikea laji joskus, kun oikein tykästyy ja tilanne vaikea ja outokin tai uudenlainen missä on koskaan ollut. Luulee tekevänsä oikein tai yrittää ainakin... Yritin antaa ymmärtää että minulla on aikaa ja haluan antaa tilaa, mutta varmaan annoin ymmärtää liikaakin, heh. No tein silloin parhaani ja piruako sille enää mahtaa... Ja tuosta tapahtumasarjasta sitten niitä vääriä mielikuvia ja käsityksiä on piisannut...

    Tuosta kyllä sai täysin päinvastaisen käsityksen: "Yritin antaa ymmärtää että minulla on aikaa ja haluan antaa tilaa," Täysin.

    Äänestä

  • no tuota... kirjoitti:

    Tuosta kyllä sai täysin päinvastaisen käsityksen: "Yritin antaa ymmärtää että minulla on aikaa ja haluan antaa tilaa," Täysin.

    Kommunikaatio on vaikea laji.

    Äänestä

  • no tuota... kirjoitti:

    Tuosta kyllä sai täysin päinvastaisen käsityksen: "Yritin antaa ymmärtää että minulla on aikaa ja haluan antaa tilaa," Täysin.

    juu... kommunikaatio ja muu viestintä on tosiaan vaikea laji ihastuneena ja välittävänä vaikeassa, herkässä ja itselleen uudenlaisessa tilanteessa...

    Äänestä

  • no tuota... kirjoitti:

    Tuosta kyllä sai täysin päinvastaisen käsityksen: "Yritin antaa ymmärtää että minulla on aikaa ja haluan antaa tilaa," Täysin.

    meni noin... Ja sieltä väärät käsitykset juontavat juurensa...

    Äänestä

  • Nurkan takaa kirjoitti:

    Kommunikaatio on vaikea laji.

    ei ole vaikea laji, ihastuminen on. Väitän.

    Äänestä

  • toki kirjoitti:

    selvitään, mutta ei toisistamme pois

    ettei selvitä, toisistamme. tai mä susta. ainaka nyt viel, niin kauan kun.. noh. meen näkee nyt vaeltaa unien maahan:)

    Äänestä

  • taas hmm. kirjoitti:

    Ehkä toiset elää "ennalta". Tai siihen tarvii paljon aikaa, jotenkin selvitellä, että miten asiat ovat. Ja kun toisella on vain täysi vauhti päällä, niin ei ehdi ajatella rauhassa ja pohtia. Toisaalta varmaan tarvis myös palautetta, että jos toinen on tarkottanutkin asiat jotenkin eri tavalla, kuin miltä ne on sitten käytännössä toisessa päässä näyttänyt. Että selvitystä siitä mitä kaikkea niinkuin on..

    Ennustaminen tai tietäminen vaatii aika paljon aikansa... sivuhuomautuksena tässä.

    Paljonko vaikuttaa täällä kaipailla, jos kerran torjuu toisen niinä harvoina kertoina, kun näkee?! Paljonpa vaikuttaa tosiaan. Kyllä mulle kertoo enemmän se, miten ihminen mua kohtaan henkilökohtaisesti käyttäytyy. Jos osoittaa kaikilla eleillä, että ei vois vähempää kiinnostaa, niin ei sitten!! Se on kuulkaa aika tehokas karkoitin! Ja se, että lyödään leikiksi (nauretaan toiselle) kaikki sellaisetkin asiat, joissa on toisen tunteet pelissä, niin yritä sitten saada enää alkuperäinen tunne heräämään. Eipä onnistu enää. Saahan tuota ennustaa, mutta eikö kuitenkin kannattaisi elää tässä ja nyt?! Jos rupeaa elämään tulevaisuudessa, niin (oho) elämä menikin siinä sitten.

    Äänestä

  • katolta kirjoitti:

    ei ole vaikea laji, ihastuminen on. Väitän.

    viestintä ja käyttäytyminen ihastuneena se vasta vaikeaa on, jos tilanne on vielä vaikea ja herkkä...

    Äänestä

  • kommunikaatio kirjoitti:

    viestintä ja käyttäytyminen ihastuneena se vasta vaikeaa on, jos tilanne on vielä vaikea ja herkkä...

    Ihastuminen ja välittäminen on vaikea laji :) Etenkin kun siitä ei meinaa päästä eteenpäin vaikka haluaisi... Ikavä ja kaipaus vain kalvaa sisintä...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


En saa kirjoitti:

sinua mielestäni edes hetkeksi... Miten joku voi sotkea pään ja elämän noin??? Miksi et lähde päästäni vaikka pitäisi??? Mitään ei ollut, mutta niin paljon kuitenkin... mikä minussa on vikana??? Olen saanut ystäviltäni luvan olla jumissa ja kiinni, vaikka itsestäni tuntuu tyhmältä ja jotenkin oudolta olla näin retkussa ja ikävissäni vaikka mitään oikeasti ei kait ollutkaan... On vaikea laskea irti, kun oikeasti välittää kovin... niin minulle on sanottu ja en kait sitten ole hullu... :) Toivottavasti tuleva tarjoaa minullekin jotain hienoa vielä...

Marraskuu
tänään huoneeni mä sotkin
kun sua taas niin ikävöin
nyt kaipuun kaatopaikkaa täällä
kuivakurkku rotta isännöi

Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu
mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu

Et kylläkään palaa takaisin, joten tästä pitäisi päästä eroon... mutta miten??? IKÄVÄ!!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu