Asia koskee minua läheisesti koska eräs ystäväni on ollut hyvin masentunut jo pitkään. Hänen miehellään ei ole töitä ja hän (koska on töissä, tosin vain osa-aikaisissa) joutuu maksamaan könsikkään kaikki kulut ja niitähän kertyy. Suuret ulkomaanpuhelumaksut (ja tässä puhutaan jo yli 200 euron kuukausittaisista kuluista) rasittavat lompakkoa jo kaiken lainanmaksun ja juoksevien kulujen päälle laskettuna ja sitten vielä kun pitää saada sitä ja sitä uutta jne.
Mies syyttää vaimoaan siitä, että hän ei ole löytänyt miehelleen töitä - sehän ilmeisesti kuuluu vaimon velvollisuuksiin. Mies taasen ei ole vaivautunut opettelemaan suomenkieltä kovinkaan kattavasti, joka jarruttaa töihin pääsyä tehokkaasti. Miehen mielestä vaimon täytyisi siivota ja tehdä ruoat ja hoitaa lapset (minkä muunkaan takia mies menisi naimisiin?? perhekin säestää että 'sinä olet hänelle äiti, sisko ja tytär, kaikki mikä menee pieleen johtuu ainoastaan siitä mitä sinä teet') ja kaikeksi kiitokseksi äijä surffaa netissä kaiket päivät seksiä tiiraamassa.
Ystäväni yritti kääntyä muslimiksi (miehen painostuksesta ensimmäisen avioliittokuukauden jälkeen "jos et käänny, avioliittomme on sitten päättynyt") Mutta tästä painostuksesta on onneksi selvinnyt jo. Mies vain mulkoilee joka kerta rukoilemaan käydessään, että vaimo on kuin pahin rikollinen vaikka väittääkin ettei se haittaa kunhan uskoo vain yhteen Jumalaan.
Jos joku asia menee pieleen, se on miehen mielestä vaimon syy. Ystäväni on lainannut jo useilta tahoilta rahaa miehen menoihin (pitäähän sitä ajokortti saada ja matkustaa kotimaahan sairasta isää katsomaan) ja on jo senkin puolesta rahallisessa ahdingossa. Eivät ne ystävätkään niitä rahojaan kovin kauan jaksa odotella.
Työttömyyskorvaus, jota mies saa, kuluu tupakkiin ja miehen vaatteisiin ja partavesiin - täytyyhän miehellä olla muodikkaat kuteet, lisää talvivaatteita (kun tämä Suomi kuuluu lähestulkoon arktiseen napapiiriin..) ja vaimoaan varten täytyy tuoksua ja näyttää hyvältä, vaikkakin tälle rahalle olisi taloudessa muutakin käyttöä.
Jos mies sitten turhautuneisuudessaan vieraassa maassa ja vieraassa kulttuurissa tuohahtaa, on ystäväni helisemässä - viimeksi meni ikkuna rikki kun mies piteli ystävääni riveleistä ja tuuppasi päin ikkunaa. Muutenkin 'älä ärsytä minua, tai muuten' ja 'minä hajotan kaikki paikat' -uhkaukset lentelevät ilmassa tämän tästä ja kädet heiluvat aika raskaasti ja matkalaukkua pakataan vähintään pari kertaa kuukaudessa. Jokaisella kerralla ystäväni jostain ihmeen syystä taivuttelee miehen jäämään luokseen.
Tämä ystäväni on nyt sitten tullut siihen tulokseen että kaikki on hänen vikaansa: Jos mies suuttuu, hän on aiheuttanut sen. Jos mies hakee netistä seksiä, hän ei ole harrastanut kyseistä aktia tarpeeksi miehensä kanssa. Jos ei ole rahaa maksaa laskuja niin sekin on hänen vikansa, täytyisi löytää kokopäivätöitä. Jos mies ei saa töitä, hänen tosiaan pitäisi sitä etsiä miehen puolesta, hoitaa hänen raha-asiansa ja kaikki käytännön työt ja viralliset kaavat ja kuviot.
Kaiken lisäksi tämä nettiporno syö ystävääni sisältä päin (vaikka mies väittäisi kuinka, ettei se johdu vaimosta tai hänen ulkonäöstään tai petitavoista) sillä hän ei vain kestä tätä, miettien alinomaa miksei hän riitä miehelleen. Ja kyllä minunkin mielestäni 4 tuntia nettipornoa päivässä on liikaa! Jopa silloin kun vaimo on kaupassa ja mies vahtii lapsia, hän katsoo sitä! (todisteet tästä löytyivät tietokoneen sivuhistoriasta) Kun ystäväni huomautti asiasta niin se vaan johtuu siitä kun ei ole mitään muuta tekemistä ja taas syytettiin vaimoa siitä miten hän suorastaan vakoilee miestään..
Ihmettelen suuresti, miksi ystäväni jaksaa roikkua miehessään kiinni ja jaksaa vielä rakastaa?? Tosin olen huomannut hänessä jo vakavia masennuksen merkkejä: hän ei juurikaan poistu kotoaan kuin työhön tai kauppaan, hän ei tapaa ystäviään (nykyisin harvemmin myöskään minua), hän ei enää naura eikä hymyile niin kuin ennen, hän itkee usein, hänellä on univaikeuksia jne. Lapset ovat tällä hetkellä ainoa asia, jotka pitävät hänet lähes selväjärkisenä.
Ellei selväksi käynyt, niin mies on siis muslimi ja ystäväni yritti olla, mutta ei pystynyt. Hän kuitenkin kunnioittaa miehensä uskontoa suuresti vaikka itse ei sitä pystynytkään sisäistää. Omasta mielestäni mies on yksi tekopyhä p***a joka surffaa pornosivuilla ja pyytää sitten jumalaltaan anteeksi ja toistaa saman joka päivä.. Kuinka kauan sekän jumala jaksaa antaa anteeksi tätä käytöstä? Minkälaisia vinkkejä teillä olisi antaa ystävälleni? Ja mikä ihme voisi saada miehen toisiin aatoksiin ja tosiaan lopettaa tämä surffailu?
Mies syyttää vaimoaan siitä, että hän ei ole löytänyt miehelleen töitä - sehän ilmeisesti kuuluu vaimon velvollisuuksiin. Mies taasen ei ole vaivautunut opettelemaan suomenkieltä kovinkaan kattavasti, joka jarruttaa töihin pääsyä tehokkaasti. Miehen mielestä vaimon täytyisi siivota ja tehdä ruoat ja hoitaa lapset (minkä muunkaan takia mies menisi naimisiin?? perhekin säestää että 'sinä olet hänelle äiti, sisko ja tytär, kaikki mikä menee pieleen johtuu ainoastaan siitä mitä sinä teet') ja kaikeksi kiitokseksi äijä surffaa netissä kaiket päivät seksiä tiiraamassa.
Ystäväni yritti kääntyä muslimiksi (miehen painostuksesta ensimmäisen avioliittokuukauden jälkeen "jos et käänny, avioliittomme on sitten päättynyt") Mutta tästä painostuksesta on onneksi selvinnyt jo. Mies vain mulkoilee joka kerta rukoilemaan käydessään, että vaimo on kuin pahin rikollinen vaikka väittääkin ettei se haittaa kunhan uskoo vain yhteen Jumalaan.
Jos joku asia menee pieleen, se on miehen mielestä vaimon syy. Ystäväni on lainannut jo useilta tahoilta rahaa miehen menoihin (pitäähän sitä ajokortti saada ja matkustaa kotimaahan sairasta isää katsomaan) ja on jo senkin puolesta rahallisessa ahdingossa. Eivät ne ystävätkään niitä rahojaan kovin kauan jaksa odotella.
Työttömyyskorvaus, jota mies saa, kuluu tupakkiin ja miehen vaatteisiin ja partavesiin - täytyyhän miehellä olla muodikkaat kuteet, lisää talvivaatteita (kun tämä Suomi kuuluu lähestulkoon arktiseen napapiiriin..) ja vaimoaan varten täytyy tuoksua ja näyttää hyvältä, vaikkakin tälle rahalle olisi taloudessa muutakin käyttöä.
Jos mies sitten turhautuneisuudessaan vieraassa maassa ja vieraassa kulttuurissa tuohahtaa, on ystäväni helisemässä - viimeksi meni ikkuna rikki kun mies piteli ystävääni riveleistä ja tuuppasi päin ikkunaa. Muutenkin 'älä ärsytä minua, tai muuten' ja 'minä hajotan kaikki paikat' -uhkaukset lentelevät ilmassa tämän tästä ja kädet heiluvat aika raskaasti ja matkalaukkua pakataan vähintään pari kertaa kuukaudessa. Jokaisella kerralla ystäväni jostain ihmeen syystä taivuttelee miehen jäämään luokseen.
Tämä ystäväni on nyt sitten tullut siihen tulokseen että kaikki on hänen vikaansa: Jos mies suuttuu, hän on aiheuttanut sen. Jos mies hakee netistä seksiä, hän ei ole harrastanut kyseistä aktia tarpeeksi miehensä kanssa. Jos ei ole rahaa maksaa laskuja niin sekin on hänen vikansa, täytyisi löytää kokopäivätöitä. Jos mies ei saa töitä, hänen tosiaan pitäisi sitä etsiä miehen puolesta, hoitaa hänen raha-asiansa ja kaikki käytännön työt ja viralliset kaavat ja kuviot.
Kaiken lisäksi tämä nettiporno syö ystävääni sisältä päin (vaikka mies väittäisi kuinka, ettei se johdu vaimosta tai hänen ulkonäöstään tai petitavoista) sillä hän ei vain kestä tätä, miettien alinomaa miksei hän riitä miehelleen. Ja kyllä minunkin mielestäni 4 tuntia nettipornoa päivässä on liikaa! Jopa silloin kun vaimo on kaupassa ja mies vahtii lapsia, hän katsoo sitä! (todisteet tästä löytyivät tietokoneen sivuhistoriasta) Kun ystäväni huomautti asiasta niin se vaan johtuu siitä kun ei ole mitään muuta tekemistä ja taas syytettiin vaimoa siitä miten hän suorastaan vakoilee miestään..
Ihmettelen suuresti, miksi ystäväni jaksaa roikkua miehessään kiinni ja jaksaa vielä rakastaa?? Tosin olen huomannut hänessä jo vakavia masennuksen merkkejä: hän ei juurikaan poistu kotoaan kuin työhön tai kauppaan, hän ei tapaa ystäviään (nykyisin harvemmin myöskään minua), hän ei enää naura eikä hymyile niin kuin ennen, hän itkee usein, hänellä on univaikeuksia jne. Lapset ovat tällä hetkellä ainoa asia, jotka pitävät hänet lähes selväjärkisenä.
Ellei selväksi käynyt, niin mies on siis muslimi ja ystäväni yritti olla, mutta ei pystynyt. Hän kuitenkin kunnioittaa miehensä uskontoa suuresti vaikka itse ei sitä pystynytkään sisäistää. Omasta mielestäni mies on yksi tekopyhä p***a joka surffaa pornosivuilla ja pyytää sitten jumalaltaan anteeksi ja toistaa saman joka päivä.. Kuinka kauan sekän jumala jaksaa antaa anteeksi tätä käytöstä? Minkälaisia vinkkejä teillä olisi antaa ystävälleni? Ja mikä ihme voisi saada miehen toisiin aatoksiin ja tosiaan lopettaa tämä surffailu?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minäkin ihmettelen kovasti miten hän jaksaa vielä rakastaa miestään vai rakastaako hän? Oletko kysynyt ystävältäsi, ehdottaisin että kysyisit. Vai onko hän miehensä kanssa, koska haluaa kasvattaa lapsensa ehjässä perheessä, mutta tuo ei kyllä mielestäni vaikuta kovin ehjältä. Kannattaisi myös kysyä ehkä heidän lapsiltaan mitä he ovat mieltä vanhemmistaan. Mielestäni kannattaisi harkita avioeroa, mutta en osaa sanoa. TSEMPPIÄ!
Tätä olen yrittänyt kysyä ja saan vastaukseksi aina saman litanian miten ihanakin tämä mies osaa olla.. Hän on kuulemma hyvin herttainen muuten mutta tämä työttömyys rassaa häntä niin paljon ja että se kuulemma kävisi kenen hermoille tahansa - miehen sanoin - olla kuin nainen kotona.
Olen lähinnä yrittänyt olla olkapäänä ja kuunnella niinä kertoina kun ystäväni on minulle avautunut ja antoi minulle jopa luvan kysellä mielipiteitä anonyymisti. Etten edes ihan luvattomasti täällä kirjoittele.
Ehkä jos mies saisi työpaikan, hän saattaisi muuttua omaksi normaaliksi itsekseen - jonka minäkin aikoinani tunsin.
pitäisi antaa mennä ja vielä potkaista persuuksille, että lähtisi vähän vikkelämmin. En ihmettele yhtään, että vaimo on alkanut sairastua. Muutoksen tekeminen on vaikeaa, tiedän sen omasta kokemuksesta.
Jos tuollaista miestä ei pysty jättämään, lienee kysymys riippuvaisuudesta. Tarpeeksi kauan kun nainen elelee tuollaisen miehen kanssa, on vaarana sairastua fyysisestikin eikä vain psyykkisesti.
Kuten edellisellekin vastaajalle sanoin (tosin eri sanoin), niin ongelma piilee siinä, että mies on tosiaan muuttunut työttömyyden myötä. Hän oli toisenlainen aluksi ja ystävänikin muistaa hänet vielä sellaisena kuin hän oli - herttaisena. Ja luonnollisesti toivoo hänen palaavan ennalleen kunhan saa työpaikan.
Henkilökohtaisesti olen samaa mieltä, että tätä menoa ystäväni sairastuu vakavasti johonkin, nyt on jo masennuksen merkkejä nähtävissä. Muutoksenteko on vaikeaa, totta. Toistaiseksi kuitenkin olen tyytynyt olemaan olkapäänä ja kuuntelijana, toivon mukaan se auttaa eteenpäin.