Sattuu :( Olo on niin tyhjä, levoton, sisällä pelkkä suuri tyhjyys. Itkettää, itku auttais, mut itkeä ei pysty. Mä en tiedä enää mistään mitään. En tiiä mitä haluun enää, mut en ainakaan haluu koskaan enää ikinä ihastua kehenkään mieheen turhaan...vaan jotta mua kohta satutettais ja lujaa. Tiiän ettei meistä koskaan tuu mitään, ei voi tulla, niin mun järkikin sanoo. Mut silti se ajatus sattuu, mä niin toivoin ja uskoin, halusin enemmän ku mitään muuta, vaikka kaiken aikaa hiljanen järjen ääni varoitti. Nyt mä tiedän ettei meistä koskaan tuu mitään, ettei me kohta nähdä enää koskaan. Mä yritän ymmärtää, yritän sopeutua siihen, onhan maailmassa muitakin miehiä. Mut silti. Silti tää kaikki sattuu niin paljo, mä en jaksa tehä enää mitään, ei huvita, olkoot koko elämä, mä en jaksa enää. Sä olit niin kiltti, mä luulin. Järki käskee unohtaa sut, en pysty. Sisälläni tunnen pelkkää tyhjää, millä mä täytän sen? Miten mä täytän ajatukseni jollain muulla, miten hel****ssä mä pystyn sut unohtaa?! Jos vois edes itkeä, mut kun ei pysty sitäkään. Vain tuijotan huoneeni kalpeita seiniä tuntematta muuta ku ahdistavaa tyhjyyden tunnetta ja levottomuutta. Tiedän että tästä (toivottavasti) pääsee yli kuukausien kuluessa, mut mitä mä teen nyt? Ei oo kenenkä turvaa, ei mitään. Oon varmaan maailman yksinäisin ihminen. Jos lähtis kauas pois, unohtais kaiken mitä jälkeensä jättää... Mä niin toivon että sullakin ois ikävä mua, vaikka tiedän ettei oo. Ja vaikka oiski, ei meistä koskaan vois tulla mitään. Mut silti. Silti mä toivon.
Sattuuu
kaus pois...
5587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
oleminen tietää. Yksinäisiä iltoja. Olisit miettiny ensin ja hankkitnut itsellesi oman miehen josta voisit pitää yksinäisinä iltoinasi kiinni.
määä määä mää
Ja kuka helvetti on sanonu mun olleen kakkonen?! En mä ainakaan. Kyse on jostain ihan muusta ku toisesta naisesta...
Miehestäsi? Et taida olla enään ykkönen
Miksei muka nähdä? Jos oot se jota tarkotan.
En tiiä voiko sitä parisuhdetta hankkia tyhjyyden tunteeseen? Vai pitäiskö se ratkasta muuten? Ja haluatko sä vaan jonku henkilön sen takia, ettei ois yksin, tai siis täyttämään tyhjyyden tunnetta ja poistamaan yksinäisyyttä? Ei toisaalta mullakaan ole sen "hyveellisemmät" syyt välttämättä ettiä parisuhdetta tai puolisoa. Onko sitä rakkautta olemassa, vai hankkiiko ihmiset vaan jonkun joka sopii niiden henkisille komplekseille sopivasti niitä täydentämään tai paikkaamaan?