Minulla hieman erikoinen "ongelma". Mulla on jo vuosia ollut pään sisällä "joku toinen". Sen kanssa tulee aina siellä omassa maailmassa keskusteltua, ja sen avulla mä olen pystynyt selviytymään ja ratkomaan elämäni ongelmatilanteita.
Nyt toi ääni (väittää olevansa minä), on ruvennut pyytämään mua juttelemaan sen kanssa koko ajan, ja haluaa että mä menisin kokonaan tuonne mielikuvitusmaailmaan elämään sen kanssa.
Se sanoo ja vakuuttaa kuin siellä on mun paikka, ja me kuulutaan yhteen ja kuinka paljon se pystyykään mulle mielihyvää tuottamaan jos mä vain menen sinne missä se on.
Tää kuulostaa sairaalta, ja mä olen ruvennut pelkäämään että joku kaunis pv mä jään sinne pään sisään, enkä pääse pois. Ja toisaalta mä niin kovasti haluaisin jäädäkin sinne.
Jotenkin mä olen aina kuvitellut, että kaikilla on tuollainen ääni siellä, mut nyt kun olen vaivihkaa kyselly muita, niin ei niillä kuulemma ole.
Mulle se on niin tuttu ja normaali ääni, et kai sitä olettaa automaattisesti sen olevan normaalia.
Kysymys kuuluukin, onko se? Onko muita tällaisia?
Lisäksi tuohon mielenterveyteen voi lisätä mielialavaihtelut, masennuksen, ahdistuksen, pelot, ja psykoosin. Joko olisi aika hakeutua hoitoon?
Nyt toi ääni (väittää olevansa minä), on ruvennut pyytämään mua juttelemaan sen kanssa koko ajan, ja haluaa että mä menisin kokonaan tuonne mielikuvitusmaailmaan elämään sen kanssa.
Se sanoo ja vakuuttaa kuin siellä on mun paikka, ja me kuulutaan yhteen ja kuinka paljon se pystyykään mulle mielihyvää tuottamaan jos mä vain menen sinne missä se on.
Tää kuulostaa sairaalta, ja mä olen ruvennut pelkäämään että joku kaunis pv mä jään sinne pään sisään, enkä pääse pois. Ja toisaalta mä niin kovasti haluaisin jäädäkin sinne.
Jotenkin mä olen aina kuvitellut, että kaikilla on tuollainen ääni siellä, mut nyt kun olen vaivihkaa kyselly muita, niin ei niillä kuulemma ole.
Mulle se on niin tuttu ja normaali ääni, et kai sitä olettaa automaattisesti sen olevan normaalia.
Kysymys kuuluukin, onko se? Onko muita tällaisia?
Lisäksi tuohon mielenterveyteen voi lisätä mielialavaihtelut, masennuksen, ahdistuksen, pelot, ja psykoosin. Joko olisi aika hakeutua hoitoon?
Vastaukset 7
Vanhimmat
voisitko tarkentaa vähän että onko se ääni jota kuulet joku ihan todella erilainen ääni kuin sinulla vai kuvitteletko sen päähäsi .vaikea selittää
Se ääni ei ole selvästi erilainen, eli ei vieraan kuuloinen. Mutta jos kysytään että onko se nainen vai mies, niin en osaisi vastata, tuntuu että on sellainen sukupuoleton ja "ei minkään kuuloinen" ääni.
Vakuuttaa haluavansa vaan hyvää, mutta omassa oikeessa mielessä miellän sen kuitenkin pahaksi, kun joku järjen hiven sanoo että ei voi mennä elämään sen kanssa tuonne minne lieneekin...
On todella hankala selittää..
lähtisin juttelemaan ammattiauttajan luo...en minkään terveyskeskus lääkärin luo vaan ihan psykiatrin tai psykologin luo....korkeintaan terveyskeskuksen kautta sen verran että lähetteen saat...
Jokainen meistä ajatuksiaan kuuntelee mutta ei siel pään sisällä ketään toista ole....ei edes toista minää...varsinkaan sellaista joka oikein juttelee ym
Täällä ei kannata alkaa edes arvuuttelemaan sitä mikä sairaus on kysymyksessä...onneksi se on lempeä ja et ole siitä ja sen puheista ahdistunut...jos se vihaien olisikin niin silloin apua olisit osannutkin ehkä hakea aiemmin...
mutta otappas selvää mikä se oikeasti siel on...ammattiauttajan kanssa juttelemaan ja siitä se lähtee....
..nyt sinun pitää hakeutua hoitoon, epäilen että sinulla on lievä psykoosi. Olet siinä mielessä vielä onnellisessa tilanteessa, että voi vain mennä ja kertoa kuulevasi ääniä joista olet hyvin huolestunut, sillä todellisuudentajusi ei ole loksahtanut kokonaan raiteiltaan.
Tällainen tila on jonkinlainen rajatila, ja olen lukenut joidenkin tulevan sellaisen kanssa toimeen. Kaikesta huolimatta tarvitset tukea. Sinulla täytyy olla joku, joka voi seurata, ettei käy hassusti. Se tukija ei voi olla se pään sisällä oleva ääni. Se on nimittäin sinä itse, ja sinun omat pelkosi. Se on kuitenkin yhtä luotettava kuin uni, sitä on mahdotonta hallita.
Voisiko sinulla olla "hyvin" suljettuna joku vanha vanha pelottava elämän kokemus, jota olet joutunut pakenemaan piiloon tuonne mieleesi? Sen tyyppinen psykoosi heräilee aina silloin, kun elämässä on liian paljon stressin aiheita.
Pidä itsestäsi huolta.
siis siten että jotkut sinulle tapahtuvat asiat muistuttavat voikammaasti jotakin sellaista menneisyydessä tapahtunutta asiaa, jolloin olit ikäsi tai olosuhteiden vuoksi kykenemätön niihin vaikuttamaan. Tilanne ei vastaa koettua, mutta se avaa kaikki padotut tunteet voimakkaina esiin.
Tähän lisättynä nykyinen tilanne, jossa monia uusia paineita aiheuttavia asioita, kuten uusi opiskelupaikka, tenttipaineet, muuttaminen, ystävyys- tai parisuhteiden purkautuminen, läheisen kuolema yms. joilla on oman itsesi jaksamisen kannalta sinulle merkitystä.
Vuosi kaudet olen jutellut äänen kanssa leppoisissa merkeissä. Viimeisen vuoden ajan ääni on kyllä välillä vittuillut suurestikin. Aina kun väsyn ja stressaan jostain tietystä asiasta, niin äänet lisääntyvät ja käyvät yhä uhkaavammiksi. Olen kärsinyt kovasta työstressistä jo puolisen vuotta. Se ei ole kuitenkaan koko totuus vaan osa stressistä johtuu näistä äänistä. Ruokin siis ns. itseäni. Kolmisen viikkoa sitten pitkittynyt stressi sitten muuttui entistä kovemmaksi ja samalla äänet alkoivat jo uhkailemaan minua ja perhettäni. Yksi perjantai sitten olin jo oikeasti psykoottinen sillä ne äänet/sama ääni(joka siis ei ole oikeasti ääni vaan kertomasi ääni) kertoivat olevansa psykopaatteja ja uhkasivat tappaa minut ja perheeni. Sinä iltana kuitenkin päätin ettei niitä ns. ääniä ole ja ne loppuivat hetkeksi. Tämän avulla vakautin oloni mutta hakeuduin kuitenkin hoitoon. Sain neuroleptejä ja psykoottiset oireet helpottivat siitä. Töissä meni niihin aikoihin helvetin huonosti. En saanut juuri mitään aikaan mutta päätin vähentää työtaakkaani, enkä ole ollut sairaslomalla päivääkään. Uudet neuroleptit on siitä hyviä, ettei ainakaan pienillä annoksilla 1 mg aamulla ja illalla tule juuri mitään sivuoireita. Itselleni tuo annos on melko sopiva. Olen tällä hetkellä avohoidossa mutta hoidan työtehtäviä aivan normaalisti. Äänet ovat helpottaneet. Psykiatri ei vielä ilmeisesti voi sanoa mikä minulla on mutta itse epäilen että pitkittynyt ja psykoottiseksi yltynyt masennus. Viime päivät olen elänyt vuosientakaisia tapahtumia. Tajusin myös että monet näistä äänistä ovat vuosien takaisia tapahtumia ja ihmisten oikeasti sanomia asioita joita en edes muistanut ilman muistelemista. Monet jopa yli kymmenenkin vuoden takaa jolloin olin rankasti koulukiusattu. Olen myös jostain syystä elänyt täsmälleen samoja tunteita kuin ikävissä tilanteissa jo aikoja sitten koin. Välillä taas olen henkisesti täysin turtunut ja vuosien ajan olin tunteiltani latistunut ja turtunut. Mutta käy oikeasti juttelemassa psykiatrille.
Näin se juuri ap:lläkin menee. Käyn sen äänen kanssa lapsuutta läpi, joka oli hyvin rankka ja ongelmallinen. Mutta me on vuosikaudet jauhettu menneitä asioita, ja oikeastaan olen aina ollut ylpeä siitä että on tuollainen apu / kyky toimia terapeuttina itselleen.Nyt se vain on ruvennut "ahdistelemaan" ja käymään vaatimammaksi, ja huomaan jo että saatan jäädä pitkäksikin aikaa sinne eri maailmaan.
Taidan hakeutua sinne psykiatrille.