Miten kauan kestää että alkoholin himo katoaa kokonaan? Minun tapaus on tämmönen että olen noin 8 vuotta harrastellut viikonloppujuopottelua, eli perjantaina kännit. Olisi tarkoitus lopettaa ja itseasiassa olenkin ollut jo pari viikkoa selvänä, kuten nytkin. Hieman vaan on fiilis että tekisi kaljaa mieli. Hieman vaan arveluttaa että mitenkähän kauan tuollaista fiilistä tulee? Noin pari kuukautta? Jos jaksan vaikkapa 4kk ilman alkoholia niin joko alkaa olla niin etten edes enää kaipaa sitä? Kokemuksia jos on tämmösestä niin vastauksia vaan kiitos.
Alkoholinkäytön lopettaminen
absolutistiksi
102212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mä olen noin viimeiset 35 vuotta ottanut "perjantai kännit"...olenko alkoholisti?....en omasta mielestä...ehkä olen...en itseasiassa ole edes ajatellut...kukaan ei ole huomauttanut...ehkä se on vain tapa...pullo kirkasta (mieluimmin Leijonaa)...ja pannullinen kahvia...ei oo krapulaa aamulla , eikä ainakaan kukaan valita...en tiedä...tavallaan tuntuu tyhmältä (vaimo ei juo ollenkaan), mutta kun tulee perjantai...
ei se alkoholismia ole tietenkään mutta omalta kohtalta ajateltuna se on aiheuttanu omat ongelmansa.
Kun vaan jatkat elämää ilman alkoholia aivot vähitellen oppivat, että sitä ei enää anniskella. Tämä vie aikansa ja on yksilöllistä.
Kannattaa hakea itselle uudet asiat, joilla voi palkita itseään tai hankkia rentoutumista ja muuta hyvää oloa, jota on aikaisemmin hakenut alkoholista. Se on kenelle mitäkin. Monelle se liikunta, omien kokkaustaitojen parantaminen tai kohtuullinen herkuttelu, kuten itselle annettu lupa syödä muutama rivi tummaa suklaata päivässä.
Hyvää elämänsisältöä antaa myös jonkun uuden asian opiskelu tai vapaaehtoistoiminta. Meillä kumppanille on avautunut ihan uusi maailma sen jälkeen, kun hän lopetti juomisen. On aikaa valokuvata, maalata, lukea, käydä soutu-, melonta- ja linturetkillä sekä sienestämässä ja maastossa koirien kanssa.
Jokainen tavallaan. Hiljaa hyvä tulee.
Satuin lukemaan viestisi todella osuvaan aikaan, sillä pohdin juuri tuota samaa asiaa. Olen, tai siis olin, pitkään samanlainen viikonloppubilettäjä kuin sinäkin. Viime kesänä minusta alkoi tuntua siltä, että liikun alkoholin käytön suhteen riskirajoilla. En nyt tässä ala sen tarkemmin taustojani selittelemään, mutta tilanne alkoi riistäytyä hallinnasta pahemman kerran. Päätin, että nyt saa riittää. Olen ollut juomatta (= ei tipan tippaa alkoholia) pian neljä kuukautta. Eilen illallisella suostuin isäntien mieliski ottamaan lasillisen punaviiniä ja vaikutus oli ällistyttävä: sama aine, joka ennen muutti arjen pyhäksi ja velat saataviksi, maistui liian voimakkaalta ja teki olosta tukkoisen, epämiellyttävän ja samean. Ei olisi tullut mieleenikään ottaa edes toista lasin puolikasta.
Eli neljän kuukauden raittius vaikutti minuun näin. Tämä lienee kuitenkin hyvin yksilöllinen asia.
En kuitenkaan aio ryhtyä opettelemaan alkoholin käyttöä uudelleen vaan pysyn turvallisesti erossa koko aineesta.
Toivottavasti elämäntapamuutoksesi onnistuu!
sinulle .
annat esimerkkiä niille, jotka asiaa pohtivat :)
Tämä on juuri se vaaranhetki milloin retkahduksen vaara on suuri. Nyt sinulle on jäänyt hallitsemisen illuusio tuosta "voitetusta" viinilasillisesta.
Mukavaa jos kokemuksistani oli hyötyä. Sen verran lisäisin tuohon edelliseen viestiini, että alkoholin mieliteko, siis se sellainen olo, että pääsisipä baariin, hävisi multa alle kuukaudessa. Keksin kyllä silloin runsaasti kaikkea korvaavaa toimintaa; aloitin uuden harrastuksen, matkustelin jne. Nyt entisiin rutiineihin palaaminen tuntuisi valtavalta ajan haaskaamiselta. Niin paljon enemmän ehtii kokemaan ja tekemään, kun ei tarvitse riekkua iltoja ulkona tai kärsiä niitä kamalia kankkuspäiviä. Ja jos ei tämä vielä riitä perusteluksi, niin sekä henkinen että fyysinen olo ovat aivan jotain muuta kuin taannoin. Jaksaa urheilla monta kertaa viikossa, yöunet ovat pitkiä ja levollisia, ajatus lentää ja ihmissuhteet ovat kunnossa. Tästähän tuli oikea käännytyspuhe... Pahoittelen ;)
Kyllä muutaman kuukauden kuivan kauden jälkeen elämä maistuu ja asiat sujuu, mulla on ollut ihan sama juttu. Mutta yhdestä asiasta sanoisin vaan, jos olisi ottanut vielä pari punaviinilasillista lisää niin velat olisi muuttuneet taas saataviksi jne. Vaan se eka lasi on vakea..;-) Tällä nyt en meinaa, että satunnainen ohikulkija olisi sen kummemmin retkahtanut mutta känni olisi hyvinkin voinut tulla ja vieläpä mukava sellainen!
..eli litkut saisivat jäädä vastedes pulloon ja tölkkiin - muiden nautittavaksi. Eka kramppi muutama viikko sitten ehkä sitten aukaisikin silmäni? Vähentää tai mielummin lopettaa kyllä pitää vaan saapas nähdä. Nyt olen ollut kyllä ilman ja voinut aika lailla hyvin. 3kk. pitkä ajokielto (tulee neurologilta) kyllä tökkii, mutta asiastahan se kyllä tulee. Ja pitkähkö sairasloma tietysti. Tsemppiä ja sietokykyä minulle ja muille vastaavassa tilanteessa pyristeleville!
Asiaan kyllä vaikuttaa sekin että pidätkö kaljan mausta. Ei ole tullut kokeiltua päiväkirjaa pitämällä kuivittelua. Joskus menee kuukausi nätisti, joskus jo viikonloppu on vähän levoton.
Noita kertaheitolla tyyppisiä raitistumisjuttuja kuule aina ajoitain. Eli kaitpa se monillakin onnistuu. Repsahtelu on kai yleisempää.
Itse en edes ole absolutismia suunnitellut. Sellainen aiheeseen liittyvä kokemus tavallaan on että pääsin aikoinaan eroon tupakasta. Paha puoli oli vain se että sattui yksi onnettomuus ja sen päälle huomasin polttavani tupakkaa taas. Mikä lie lihasmuisti tai refleksi ollut, en ollut kuukausiin kärsinyt edes mistään vieroitusoireistakaan.
Vaan jos olet onnistunut rajoittamaan juomisen kohtuu käyttöön niin voihan se lopettaminen onnistuakkin kun vaan koittaa muistaa olla juomatta.