Löytyykö onni ja onnen erillaisuus vaihtamalla kumppania vielä tämän ikäisenä 50 .
Avioerothan ovat lisääntyneet meidän ikäisillä,että varmaan kertomuksia/ kokemuksia vaihdoista riittää.Mutta se onni? Tuliko se erimakuiseksi?
Avioerothan ovat lisääntyneet meidän ikäisillä,että varmaan kertomuksia/ kokemuksia vaihdoista riittää.Mutta se onni? Tuliko se erimakuiseksi?
Vastaukset 49
Vanhimmat
ihminen, myös mies, on ihan elilainen kuin joku muu. Tuo vaihtotase ja sen onnekkuus liippuu sisäisetä tutkasta jolla hakee sitä kavelia. Jos on ohjelmointi vilhe niin voi olla että vaihtaa vielä huonompaan aina ja aina vaan - kaiken kukkulaksi valituilla on se sama vilhekoodi.
Mutta jos on se ohjelmointivilhe ajatus- ja tunneskannelilla skannattu ja sielun lyppyjen syyt löydetty ja silitetty, niin silloin tutka automaattisesti päivittyy ja löytää sen joka oikeesti eniten on se palas kaveli.
Jossain toisella puolen maailmaa voi olla se kaikkein sopivin, mutta ihminen hulahtaa niin helposti ensimmäisen sellaisen kohdalla, joka saa polvet veteliksi ja sydämen pumpsuttelemaan.
Jos nykyinen kaveli on ok, niin silloin ei valmaankaan ees mieti vaihtoa vaan keinoja, jolla sais vähän uutta säpinää.
Vaihtaisin sinut ja Tarja Halosen välittömästi!
kiljata suolaan tylysti hylättyjen hiilien listalle; ei ne taida näin vanhaa hiiltä huolia edes koeläin labolatolioon.
Aina vaihtaessa tai vieraissa saa haalean tunteen siitä mitä on ollut.
Se on vähän kuin korvikeaikaan joisi aidon kahvin sijasta voikukanjuurikahvia.
Mutta siitä ei jää yhteenkuuluvuuden tunnetta, aamulla on vain tyhjä olo.
Hyvin harvoin yhteiselämä jatkuu sen parempana kuin ennenkään.
Kannattaa varoa rakastumasta "rakkauteen", se on vain lyhytaikainen tunne.
...juuri kun minä olin sinnuun...ihana... ihastumassa ja rakastumassa.
Nyt vasta varoitit moisesta tunteesta. Sekun on niin ihanaa
liihoitella ja tuntea sitä rakkauven tunnetta. Mutta ei voi mittään...
Rakastu minuun.
Sitten kun olemme onnellisesti yhdessä voit taas kaivata sitä rakastumisen tunnetta.
Tosin minun kanssani sitä ei enää, ihan helposti, kaipaa...
:)
...mikä mies...rakastuin jo...minkäs teet...
ennen olin vain puolivallaton leskirouva
mutta nyt rakastunut vallaton hupsu,
elämä on näin ihanaa...
Yhteinen onni virtuaalissa kanssasi
ja en kaipaa mitään muuta...
vihdoinkin, täysvallaton kultani!
Sama tavara eri pakkauksessa.
Omalla kohdalla tuntuu, että parani .. nim. mies. Isompi, huumorintajuisempi, parempi keskustelija, ottaa minutkin huomioon, kaikin puolin aktiivisempi, rikkaampi, anteliaampi, komeampi. Toivottavasti hänkin sai paremman vaihdokin.
vastustavat tekevät sen pelosta, koska oma liitto on kiikun,kaakun.
Nimim. Kokemusta on.
parenpaan ero vaan oli meille paras ratkaisu.Eikä sitä uuttakaan vastaan vielä ole tullut jotta vois verrata.Mutta ehkä jossain on joku minuakin varten...etsin kunnes löydän sen ja jos ei tupsahda oon yksin.
Moni lainaa ukkojaan ihan mieluusti. Voi tokkiisa kolome kopliaki on tavattu. Kolomestaa pietty lystiä. mustasukkaisuuttakaan ei ole tullut kun kukaan ei aamulla muista mittään yön tapahtumista. Sovittiin heti alakuusa etta on kolome yhen hengen laveria ja ihan sama missä laverissa kukin aamulla herrää. nää on kaikki järjestelykysymyksiä. Näin meillä.
Jos uusi ihastus on feikki mies,menet
ojasta alikkoon.Jos kyseessä aito mies ja aidot
tunteet,hyvä niin.Lähtökohtaisesti aina kannattaa katsoa oma ja olemassaoleva suhde loppuun
ja käydän se läpi.Voin kokemuksesta sanoa että
hyvin monasti avoimuudella,keskutelulla ja
asioiden katsominen uudelta kantilta ja ennen
muuta nähdä asiat toisen taholta myös,saa
auhteen uuteen renesanssiin.En suosittele
lähtöä jonkun feikkimiehen juttui´hin mukaa.
Realsitisuus ja todellisuus kannattaa pitää
mielessä.Ja sitä parhaiten edustaa se suhde mikä on jo olemassa.Siitä voi rakentaa aivan uuden kun tahtoa ja rohkeutta riittää.
Positiivisuutta ja myönteisyyttä vain avioliittoon.Ero ei ole mikään ratkaisu vaan askel tyhjyyteen.
Kiitos, että olet jaksanut antaa tällaisen miehisen paketillisen viisaita neuvoja ja tehdä jopa valintojakin meidän naisten puolesta. Ja vieläpä syvällä kokemuksen rintaäänellä suosittelet itsestään selvyyksiä, aivan kuin naiset olisivat vähäjärkisiä.
Ainakin minä, aikuinen ihminen, ihan oikea sellainen, ei feikki-ihminen, osaan jo tehdä nämäkin asiat kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, järkeä ja tunteita käyttäen, asioita useasta näkökulmasta tarkastellen. Kaksi kertaa olen eronnut, molemmat erot olivat minun päätöksiä eikä liitoissa ollut edes mitään perinteisiä alkoholi-pahinpitelyaineksia. Kumpaakaan en ole katunut päivääkään, puhumattakaan mistään askelesta tyhjyyteen. Siitäkin olen iloinen, ettei kumpikaan exä potkaissut eron vuoksi tyhjää. Meillä ero oli ratkaisu, hyvä sellainen. Suosittelen, nyt olen niin niin paljon onnellisempi.
tietää sellaisilta ihmisiltä elämänkokemuksia mitkä on eronnut usein, eli mikä alkaa mättää?
Itse olen ollut vakaassa avioliitossa nuoruudesta lähtien ja ei tulisi mieleenkään vaihtaa, koska mitä kauemmin ollaan oltu yhdessä, niin kiintymys ja yhteenkuluvaisuuden tunne vain lisääntyy. Sitä en sano, että yhteiselämä aina on ollut helppoa ja mahtuu mieltymyksiä vastakkaiseen sukupuoleen molemminpuolin ja alkoholiakin on kulunut, mutta mitä kauemmin yhdessä, niin aika on parantanut haavat ja elämänlaatu parantunut.
Kysyisin näiltä usein eronneilta, eikö mitkään tunnesiteet pidä yhdessä ja onko uusi siippa vain väline, jonka voi potkaista pellolle milloin huvittaa, eli mikä mättää?
1. avioliitto solmittiin kun oltiin 23-vuotiaita ja 5 vuotta seurusteltu. Vauva syntyi, parin vuoden kuluttua toinen. Sitten kaikki muuttui. Toiselle ei sopinutkaan perhe-elämä, vaan olin naimisissa oleva yksinhuoltaja sinne asti kunnes lapset olivat noin 10v.
2. avioliitto solmittiin siksi, että emme halunneet lasten vuoksi olla "äidillä on miesystävä" -tavalla. Hänellä ei ole omia lapsia. Kun lapset sitten tulivat murrosikään, mies ei hallinnut tilannetta, vaan alkoi riitelemään kahden murkkuikäisen lapsen kanssa sillä seurauksella, että syntyi valtava kaaos. Minä olin puun- ja kuoren välissä kolmen "lapsen" välien selvittelijänä.
Kumpaakaan en ole "potkaissut pellolle". Molemmat suhteet päättyivät sovinnolla. Nyt lapsilla on kaksi miestä ("isää"), joita tapaavat ja joihin pitävät yhteyttä. Kummankaan ex-miehen kanssa minulla ei ole huonoja välejä. Molemmille toivon pelkkää hyvää enkä ole mistään katkera.
ja toivon kaikkea hyvää jatkossa elämääsi.
häviä, jos feikin feikkiin vaihtaa.
vaihtanut ja parani. En nyt ihan vaihtanut, eli olin ollut jo kolme vuotta erossa, kun uuden löysin, mutta hyvän sain.
En enää jaksaisi ajatellakaan alottavani kaiken alusta uuden miehen kanssa, jos ero tulisi.
Ei onneksi ole tarvettakaan eroon. Yksin sit olisin.
Korkeintaan keskusteluseuraa voisi olla, mutta uutta suhdetta en jaksais alkaa rakentaa.
En huonompaan kuitenkaan tyytyisi, kuin nykyinen ja tiedän, etten parempaa löydä.
Kiitos vastauksesrasi.En tuossa vastauksessani
ajetellut asiaa sen paremmin miehen kuin naisen
kannalta vaikka tuo Enkeli sen näin aivan tietystä
syystä halusi tulkita.Tarkoitin vain että monasti kaatumassa olevassa liitossa kipinä syttyy uudestaan avoimuudella ja keskustelulla.Kriisi auttaa löytämään toisinaan toisesta uusia asioita,uusia ominaisuuksia ja löytämään toisen uudella tavalla.Itse olen ollut 5 vuotta keskustelu seurana äidille jokas menetti poikansa itsemurhan kautta.
Olen olluit usean vuoden ajan tukena eronnelle naiselle joka netti huijariin,feikkiin
ihastuttuaan menetti perheensä.Tärkeän osan
sosiaalista taustaansa.Kyllä ystäviä ja
tukea tarvitaan.Luottamusta ja keskustelua.
Toisaalta jos on kypsänä ihmisienä yhden eron kokenut ja positiivisella tavalla ottanut opiksi niin ehkä,niin kuin sinun tapauksessa,seuraavassa suhteessa osaa olla tietoisempi monista
asioista.En uskalla varamana sanoa ettei tuo
enkeli hyökkää kimppuun.Ajattekin vain
näin.
Minä olen onnellinen,että sinulla on hyvä suhde ja toimiva.Minusta todella jos se ei ole toimiva,
ero ei ole ensimmäinen ratkaisu vaan viimeinen.
Pitää ensin käydä läpi avoimesti niin miehen kuin naisen keskutelu ja mieleipiteiden vaihto.
Ei heti erota jos tuntuu,ettei kaikki suju.
feikki mies?
Ei ole tarvista hyökätä. Esitän sinulle kysymyksen tai pari; oletko onnellisesti naimisissa kun tiedät asiat kokemuksen kautta ? Mikä on nettifeikki-ihminen ja feikki-ihmisen uhri ?
Ymmärrän, että yrität olla hyvä ihminen, mutta toivon, että et "keittiöpsykologina" kirjoittele, mitä muiden Pitää tehdä.
ps. provosointisi ei pure minuun
kannan ottaa, niin puolisoa oisi vaihettava jokatoinen vuosi; ihania ihmisiä, niitä potentiaalisia vaihokkeja on maalima täynnään.
Minä tuliisin sitte mielelläni jollekki sellaaseksi ottopojaksi,hih. Pikkuusen oon vanhan puoleenen siihen virkahan mutta vanhenoohan ne mun otto vanhemmat siinä liioon pois erellä. Oliisin sellaanen hyvään kuriinen ja kaikki ruokaanen ottopoika. Perunoota jos oliis ja silakansuolavettä särpyymeksi niin niillä tuliisin toimehen.
Täs akaasta tierä mutta ottopojaksi kyllä lähtisin, Tiitu haalarintaskuus tultaasihin. Ny sitten taas asiallisia vastauksia orottavat pohojanmaan mustahko seppä ja aina puhuras Tiitu pikkuunen pimiältä lakeurelta.
johan mie olen sanonu monesti, että mänisit kaupaks kun munavoi leivältä :)
Naiset ois vaikka viikon syömätä jotta sais sepän Tiituloineen ottopoijjaksi. *sokkeeko se tuo seppä..hyhym*
Joo, kyllä sä käyt vallan hyvin ottopojaksi, näin näkemättä. Mutta, jos ny sitten ilmenis, että sulla olis tuota kokoa liian paljon, siis lähinnä pituutta, niin miten ihmeessä sä sopisit syliin paijattavaks. Ottopojan pitää olla syliin sopiva ja mä luulen, että sä olet siihen virkaan pikkusen liian iso, iästä ei ny sitten enenpää se ehkä olis sopiva :))) Ja tuosta hyvänkurisuudesta en ny menis sanomaan, siis näkemättä. Ottopojan pitää olla nääs sellanen poikanen, pojan kujeet, vetää tyttöjä letistä. Perunoita olis, tuota noin tuo silakansuolavesi, siitä en nyt menis takeeseen, saattas olla niin ettei sitä taitas olla...
Kelepasko vastaus ..
Kyllä jaksais olla viikkoo syämättä, näläkähän siinä tulis ja laihtuis, höh...Muuten, mulle sopii sellasia vaatteita päälle, jotka ostin liian pieninä kaks vuotta sitten, aattele, meinasin hypätä kattoon tänään :)))))
akattoman naimahommat hermostuttaa jo rauhallistakin miestä;
Ei Pirre näistä akattoman miehen touhuista taida tulla mittää ja aika toivottomalta tuntuu, kun ottajia olisi, mutta mies vain kiemurtelee kuin mato koukussa. Mitähän keksitään pään menoksi?
Oisitpa mato, mä olisin sun koukku
Oisitpa hiiri, mä olisin sun loukku
Oisinpa Danny, sä olisit mun Armi
Ei niin vain oo, voihitsivoiharmi
vastaisi tähän taiteelliseen ajatelmaan, no sanotaan, että elämän totuuksia.
Jo ilimanmuuta Sun vastaukses tammikuun kultaanen likka kelepas oli oikeen hyvä ja sillälaalla perusteltukki.
En mä Sun sylihin sopiis mutta Sinä sopisit mun sylihin ja postimestari Sun sylihis ja Tiitu pikkuunen postimestarin sylihin. Tällaanen järijestely oliis ihan kaikista paras. Ahtahat ajat siellä sepällä alimmaasena mutta kyllä sen ny kestääsin ku oliiski niin kovasti kultaanen lasti mun syliis.
Joo oon mä hyväänkuriinen ottopoika, sellaanen kovasti kiltti ja tottelevaanen. Osaan liioon vetää Sua ihan sillälaalla hellästi vaan letistä ja osaan palijon muutaki. Osaan minä ihan oikiastikki ja tierän asioota,hih. Tierän mä tiaasen synnyn tierän linnuksi tiaasen, kirijootti vanha Kalevala. Ei se silakansuolavesi ookkaa niin tärkiää ja tarpehellistakaa ja mistä sitä ny siihen hätäkkähän koppaa. Ei se haittaa mitään. Meni ittelläni tua saunanlämmitys pikkuusen pitkähän ja sillä jouruut ny sitten orottamahan. Pyykkäsin villasukkia vielä siellä pesuhuonehes ittelleni ensiviikooksi, ny ne on tualla apukeittiön naruulla kuivumas. Tiitulla on taas sellaanen rakkauren kaipuu istuu täs pöyrällä nenä kiinni melekehen mun naamas ja välihin kävelöö täs näppäämistöllä,hih. No ny Tiitu kirijoottaa Sinulle:pooopplkyuyyusfsjhgjt5 mnjkhjooohyyyui856 ey93698yyjkjgh...
Eikö ollu selevää tekstiä ja Tiitulla palijon asiaa. terv. seppä ja ainut suomes nettihin kirijoottava Tiitu-kani täältä kotoa.
että "postimestarilla" on jo oma elämäntie edessä valittuna..Ei se enää äitistä, muuta kun tukena...Ja sitä hän saa, tukea. Hyvin hänellä on asiat. Sittenkin.
Elekää ny viekö joulupukiilta naamaria, hih. Muutoon ei leikki jatku. Ootta te kaikki niin kivoja ihan jokaanen. Minulle on ollu tämä palsta nämä parivuotta ensiarvoosen tärkiää terapiaa, olla yksin ja yhyrees. Jos näitä höpöötyksiäni oliisin lukenu silloon aluus ku yksin jäin, niin oliisin varmasti sanonu jotta tua ei oo, tai nua sepään miettehiä. Kaikki se valo ja sellaanen ilo elämästä on palannu takaasin. Saa olla ihiminen ihimiselle ja jaksaa ajatella huomistaki. Eikä minulla oo paha olla enää yksin ja enhän mä kaukana, täs toisellapuolen pöytäähän minä oon. terv. seppä ja Tiitu pikkuunen.
Seppä silleen, että näitä naisia voi kiusotella, mutta ei liikaa. Vaikka tää on leikkii, mutta ajatettelepa, että jollain voi sydän lyödä sinne pohjanmaalle ja eihän siitä pitäisi kieltäytyäkään. Mistä sitä tietää, vaikka onnesi löydät täältä hulapaloo sivuilta.
vaihtaen, kyllä vasta toisella kertaa parani vaihto. 9 vuotta katsellut toisiaan, niin täytyy tunnustaa että paranee ja kannatti vaihtaa. Se että yleensä hakee samanlaisen kuin ensimmäisellä kerrallakin, tapahtui jopa kolme kertaa. Kuitenkin oli kokemusta ettei menty pidemmälle vaan erottiin, vuoden haku ja tuumaustauko, silloin se tuli kuin salama ja on nyt tuossa vierelläni. Kuitenkin on turhaa energian haaskausta olla yhdessä jos se ei suju, on paljon viisaampaa jättää asia silleen. Jatkaa hakua niin kyllä se sieltä löytyy, jos ei löydy on parempi olla yksin mutta ei yksinäinen.
varmemmin se onni löytyy kun opettelee puhumaan sen vanhan kanssa ja ymmärtämään ja myöntämään ja korjaamaan ne todelliset syyt miksi kumppani mahdollisesti menisi vaihtoon. Jos ei niitä syitä ymmärrä, ei se vaihtamalla parane.
Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Vaikka ei enää yhteen mentäisikään, silti pitää miettiä mikä suhteessa meni vikaan. Hyväksyä tapahtuneet ja myöntää virheensä molemmin puolin. Muuten ne ovat seuraavassakin suhteessa mukana.
Siis tuo puhuminen. Asioista pitää pystyä puhumaan.
Mielestäni puolisoiden kesken pitää löytyä ymmärrystä,
että ne puhuttavat asiat on muuta kuin ilkeilyä ja riidan hakemista.
On vähän huonolla mallilla, jos puolisolla ei näy hymyin häivää
kuin hieman ja ironisesti siinä vaiheessa kun toinen osapuoli tekee esim.
töihin lähtöä.
kunpa vaan huomaisimme ne virheet ajoissa ja olisimme valmiit tekemään jotain, niin monikin ero voisi jäädä toteutumatta. Itsellä se oli siinä ja siinä. Viimeksi tänään todistin itselleni ottaneeni menneistä opiksi.
ei aina riitä. Pitää myös osata kuunnella, myös itseensä kohdistuvaa kritiikkiä kun siihen on aihetta. Usein sitä kritiikkiä ei taideta hyväksyä ja riita tai mökötys alkaa.
Juuri tuollainen arjen huomaavaisuus on myös tärkeää. Vaikka on aamulla huonolla tuulella töihin lähtiessä, tekee hyvää kun jotenkin jaksaa huomioida sen toisenkin.
..kun ikää tulee lisää vielä muutama vuosi, sitä ihminen tulee leppeämmäksi :) sanoisinko sovinnollisemmaksi. Jotenkin tämä elämä vuosien saatossa rauhottaa ihmistä. Muuta kokemusta ei ole kuin oma näkemys :)
Se vaatii molemmilta osapuolilta aika paljon.
Koko ajan ja vielä enempi, jos ollaan jo kriisitilanteessa.:)
Se toisen huomioon ottaminen ennen kaikkea.:)
niinkin olla. Itse koen olleeni aina leppeä ja sovinnollinenkin. Mutta myös "herkkähipiäinen".
Se on se elämän koulu, mistä pitää ottaa oppia.
Ja mä olen ollut aikanaan sellanen kiukkusen puoleinen enkä niin herkkähipiäinen. Siihen vertasin :) Sanoin ensin ja mietin sitten. Nyt sitä jo ajattelee kannattaako kaikkia sanoa, paree vaieta viisaasti. Kyllä se elämän koulu on kaikkein opettavaisin koulu.
aina ei kannata sanoa mitä ajattelee. Jos sanookin, saattaa itsekkin hetken päästä huomata olleensa väärässä mutta vahinko olla jo tapahtunut.
olisi kova sana. Valitettavasti vain toisille se on aika vieras käsite.
"Koko ajan". Siinäpä se. Kun vaan ihmiset ymmärtäisivät, että (hyväkään) parisuhde ei ole itsestäänselvyys, sitä pitää myös hoitaa.
tuo mitä sanot, mutta valitettava tosiasia on, että
pieni osa vain näin osaa ajatella.
Jälkikäteen sitten kyllä. Oppi on ensiksi saatava,
eli ns. kantapään kautta.:)
näinhän kysymyksesi alkoi.
Siis onko jokin vika,sairaus vai mistä pitäisi parantua.