Oman huom. entisen vaimonsa/lastensa äidin takia isä yleensä perheensä hylkää. Jos lapsen äiti olisi normaali kypsä aikuinen, niin hän ei rajoittaisi lapsen ja isän tapaamisia "omilla säännöillään."
Luin aikaisemmista ketjuista järkyttyneenä, kuinka lapsen äiti estää isää tapaamasta lasta/lapsiaan, jos isä on löytänyt rinnalleen uuden naisen. Mihin lakiin tällainen perustuu? Pelkkää kiusantekoa niin isää kuin lastakin kohtaan. Tietysti uusi nainen isän elämässä on isälle tärkeä, mutta ei hän ole mikään uhka lapselle. Äiti on aina äiti, vaikka isä uuden naisen löytäisikin.
Pahat äitipuolet ovat yleisiä saduissa, mutta harvempi oikeassa elämässä on sellainen. Ei lapsen äiti pysty päättämään isän ihmissuhteita (ainakaan eron jälkeen enää). Ehkäpä tuollainen manipulointi on ollut syy suhteen purkautumiseenkin.
Luin aikaisemmista ketjuista järkyttyneenä, kuinka lapsen äiti estää isää tapaamasta lasta/lapsiaan, jos isä on löytänyt rinnalleen uuden naisen. Mihin lakiin tällainen perustuu? Pelkkää kiusantekoa niin isää kuin lastakin kohtaan. Tietysti uusi nainen isän elämässä on isälle tärkeä, mutta ei hän ole mikään uhka lapselle. Äiti on aina äiti, vaikka isä uuden naisen löytäisikin.
Pahat äitipuolet ovat yleisiä saduissa, mutta harvempi oikeassa elämässä on sellainen. Ei lapsen äiti pysty päättämään isän ihmissuhteita (ainakaan eron jälkeen enää). Ehkäpä tuollainen manipulointi on ollut syy suhteen purkautumiseenkin.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Päinvastoin, minun kohdallani jopa lastenvalvoja sanoi kunnioittavansa minua koska en estä lastani tapaamasta isäänsä, isänsä sukua, jnejne.
En estä, koska en ymmärrä aikuisia jotka käyttävät lasta pelinappulana.
Jokaisella lapsella oikeus muodostaa oma mielipiteensä vanhemmistaan.
Valitettavasti meillä on isän vaimo joka laittaa joka asiassa hanttiin, heh, tämän viikon uutuutena on ettei isä vastaa tekstareihinkaan kello 17 jälkeen.Sanoi vain ettei jaksa kuunnella kun niistä tulee kummiskin aina heti jotain sanomista.
Lapsi tapaa isäänsä arkisin lähes joka päivä,pojan koti ja isän työpaikka onneksi lähekkäi,soittelevat ja tekstailevat.
Parempi lapsen kannalta näin kuin että menee katsomaan isän kotiin kun siellä ollaan naama nyrpyllään, hampaat irvessä kun ei kestetä. Lapsi vaistoaa heti tuollaisen.
Meitä niin montaa eri lajia ihmisiä, montaa eri tarinaa ihmisistä.Asioilla aina myös se toinenkin puoli....
Koitetaan löytää se jokaiseen tarinaan sopiva kultainen keskitie.
Jaksetaan!
Kuka äiti haluisi, että lapset joutuisi vieraan ihmien haukuttavaksi ja kiusattavaksi? Ei varmaan monikaan.
Se on suojeluvaisto. Minä aikoinaan päätin, että jos minä en kelpaa, lapset saavat sitten muuttaa isän luo, ja minä poistun heidän elämästään täysin. Mutta, lapset halusivat jäädä mun luo ja ovat sitä edelleen. Eli valitsivat minut. Isä tapasi aikaan heitä, mutta ku löysi lohduttajan niin tapaamiset loppu siihen. Naikkosia ei ole ollut lupa tavata, vain isää jos haluaa. Lapset haluisivat mutta isä ei.
Meillä isä hylkäsi lapset uuden naisensa tähden, valitsi naisen.
Olen todella ylpeä, ettälapsemmeovat niin fiksuja,että valitsivat minut, eihän se ollut mikään yllätys sinänsä, sillä tärkeempi sen äidin aina tulee olla, kun ihmisen, joka perheen rikkoo. Ja joka kuitenkaan ei ole mitään sukua eikä millään muotoa ollut lapsen elämässä mukana, täysin ulkopuolinen koko suvusta.
Lastesi isä on kokolailla samalla tasolla kuin sinäkin. Molemmat yhtä pönttöjä.
Haukutjko sinä aina kaikkia vieraita lapsia? Kiusaatko myös kaikkia vieraita lapsia?
On surullista että joillakin on noin mustavalkoinen maailma. Ihmisethän eivät tietenkään voi olla kuin ystäviä tai vihollisia. Jos joku ei selkeästi ole minun etujeni mukaista, sen täytyy olla ehdottomasti minua vastaan ja haitallista ja se täytyy tuhota.
Kun itse en halunnut olla enää lapsen äidin kanssa, ei tullut kuuloonkaan että voisimme olla molemmat lapsen vanhempia, vaan minusta tuli se vihollinen.
Tämän ketjun aloittaja kirjoittaa juuri sitä asiaa kuinka itse olen kokenut.
Tämä joka kirjoittaa "naisen valitsemisesta" (lapsien sijaan) on ilmeisesti laittanut lasten isälle säännöt tai ehdot "joko-tai" ja määrittelee isän lapsiaan rakastamattomaksi koska valitsi naisen. Mies jopa olisi saattanut valita lapset mutta tietäen jo että kyykytys ei tule silti loppumaan, valitsi naisen. Kuka lopulta on se sadun "paha äitipuoli"?
Meillä ainakin menee niin että minä antaisin isän tavata lasta niin paljon kun haluaa ja antaisin jopa hänen uudenkin kumppaninsa tavata, mutta tää uus nainen estää isän tapaamiset. Tapaamiset oli viikottaisia ennen kun uus nainen tuli mukaan kuvioihin, sen jälkeen ne loppu kokonaan, eli tossa noin vuosi sitten. Synntärilahjan isä toi ovelle, mut ei tullu ees sisään kun kumppani vartos autossa pihassa... että ei se kyllä aina oo lapsen äidin vika jos isä hylkää...
Niin ja jos tälle lapseni isälle soitan jostain lapseen liittyvästä asiasta, huutaa tää hänen uus kumppaninsa sieltä taustalta että sulla ei oo mitää asiaa soitella tänne... että taitaa niitä ilkeitä äitipuolia olla muuallakin kun saduissa ja tämä äitipuoli on itsekin kahden lapsen äiti
Isäähän ne lapset/lapsi menee tapaamaan.Jos miehellä on toinen nainen so what..se on vain elämää.
Onhan useille naisillakin toinen mies,olisiko sitten niin,että lapsien ei sallita asua äidin kanssa,jos hän ottaa siihen uuden miehen..??
Kaikista asioista saa ongelman,jos haluaa ja viattomat kärsivät eli yhteiset lapset.
Itsellä/meillä on niin,että lapset pitävät isin uutta tyttöystävää jo kohta parempana kuin isäänsä.Isänsä ei juurikaan pidä yhteyttä,mutta tämä tyttöystävä pitää.
Ei ole koskaan tullut mieleenkään estää lapsia tapaamasta isän uusia.
Onhan minullakin ollut miessuhteita eron jälkeen,en ole nunnaksi ryhtynyt.Osan miehistä ovat lapset tavanneet,osaa ei.
Jos ottaisin/saisin/löytäisin uuden kumppanin olisi tärkeää,että lapseni hyväksyisivät hänet myös ei isänä vain kaverina,äidin poikakaverina tai miehen mallina.
Ihan miten vain.
On tämä elämä mennyt tyhmäksi kaikin puolin.On exää,nyksää,eronneita uusioperheitä.
Lapsiraukat sanon minä.
Oli pakko vastata kun luin kirjoituksesi. Sama kokemus itselläni oli aikoinaan josta lapsi kärsi eniten, kun isä hylkäsi. Kävimme yhdessä asiaa läpi ja silloin sai vielä aikoja perheneuvolan terapeutille jossa lapseni sitten summasi tuntojaan. Lapsi selvisi ja on nyt 30-vuotias, ja isä vonkaa nyt lasta tapaamisiin.
Edellisen keran isä näki lasta kun tämä täytti 7-vuotta, kävi pihalla ja autosta ojensi paketin. Synttäreille ei tullut, vaikka oli kutsuttu. Perusteli kireillään ja autossa odotti uusi kumppani. Aikaa on kulunut ja lapsen isän kumppanit vaihtuneet viiteen kertaan ja nyt isä on muistanut lapsensä.
Kas kummaa, kun äiti on kasvattanut lapsesta itsekkään kun ei aikuinen lapsi halua isää nähdä!
Uskon, että tämäkin isä syyttää minua lapsen myrkyttämisestä. Vuosia muistutin, kutsuin ja yritin lapseni takia saada isää hoitamaan vanhemmuuttaan, turhaan. Aika ja miehen tarpeet muuttuu, mutta niin muuttuu lapsikin ja kasvaa, eikä enää vanhempana halua alkaa isäänsä tutustumaan.
On sekä isiä että äitejä, jotka hylkäävät perheensä, kuka minkäkin takia, syitä en tässä lähde pohtimaan. Halusin tuoda esille sen, kuinka esim. lapsen äiti halutessaan voi itse hankaloittaa lapsen ja isän kanssakäymistä. Toki isäkin samaan halutessaan kykenee.
Ei se ole lapsen äidin tehtävä päättää miten, missä ja kenen kanssa isä lastaan tapaa. Eiköhän isällä itselläänkin ole arviointikyky tallella - erosta huolimatta. Tuskin isäkään ihan kenelle sattuu lastaan menee esittelemään. Isä hän on eron jälkeenkin.
kaikkien kannalta paras rakaisu on että äiti ja isä tapaa lapsiaan yhtä paljn. Eikä elareita. Ihan varmasti se on KAIKKIEN kannalta paras ratkaisu, niin isän, äidin kuin niiden uusien tyttö- ja poikaystävienkin.
kun lapset on pienempiä, niin suhde isään ja isän uuteen voi olla ihan hyvä. Mutta kun lapset kasvaa ja tulee enemmän omaa tahtoa ja alkavat hoksata ja hahmottaa maailmaa aivan eri tavalla, niin isän luo ei enää olekaan niin kiva mennä - sen uuden naisen takia! Viimeksi eilen lapsi sanoi minulle, että ellei ********* olisi, niin hänkin viihtyisi isällä varmasti paremmin. Olen kysynyt monta kertaa, miksi näin on, mitä syitä lapsilla on olla viihtymättä. Sanovat, että isän uusi on kiusallinen nipottaja! Ja että isäkin olisi toisenlainen, jos nipottajaa ei olisi. En tiedä millaiset johtopäätökset tästä pitäisi sitten tehdä - eikö isällä enää menekään niin hyvin uuden naisensa kanssa vai missä nyt mennään...?
nipottaja, haloo!! Äitinä vielä kehtaat tuollaisia kirjoittaakin, huh, huh!
että lapset eivät halua mennä isällee.. Sinustahan se johtuu aivan selvästi. Ai että ei isillä enää menekkään hyvin.. Alahan elää omaa elämääsi niin lapsesikin voivat paremmin.
Tiedän fiiliksen. Olisi mukavaa saada itsekin välillä vapaata, mutta kun exän uusi nipottaa ja exä lähtee siihen mukaan niin nuoret äänestävät jaloillaan eivätkä mene viikonlopuiksi etälleen.
Ei murroikäisiä tai esipuberteetissa olevia kykene enää pakottamaan, heillä on jo oma tahto, jota etä ei ehkä ymmärrä?
Meillä on aivan samanlainen tilanne; lapset valittavat, lähiä syyllistetään ja etä paistattelee uuden naisensa kanssa kukkona tunkiolla.
Suurin syy nipottamiseen on todennäköisesti se, että uusiopari ei halua teini-ikäisiä kotiinsa häiritsemään, mutta eivät voi sanoa sitä ääneen niin tilanne tehdään sietämättömäksi ja saadaan lapset pysymään poissa. Pienempinä lapset olivat suloisia, johdateltavissa ja kotileikkiä oli mukava pelata.
jättää isä ja uusikko rauhaan jos on noin vaikeaa?? Miksi kiusata ketään?
Pitihän tuo taas arvata, että koko joukko akkoja älähtää kun täällä uskaltaa jotain sanoa! Todellakin, minä en ole se nipottaja ja manipuloija.
Minulle on ihan yks hailee, miten exällä ja sen muijalla menee, JOS se ei ala haitata lasten ja heidän isänsä tapaamisia niin kuin se nyt haittaa.
Minulla on kyllä omakin elämä, ettei tarvitse teidän hypersuperyhäitien (eikä -isien) yhtään huolestua. Teillä kun kaikki on niin mallillaan, ettei moitteen sijaa missään (?).
Selvennän siis vielä: lapseni itse ovat sitä mieltä, että exän uusi vaimo niuhottaa. Mm. puuttuu jatkuvasti teini-ikäisen pukeutumiseen ja tuputtaa omia aataminaikuisia näkemyksiään. Onko se teistä oikein? Pankaas itsenne sen teinin asemaan: olisiko kiva aina vaan kuulla, että pukeudutte 'väärin' ja 'vääränlaisiin' vaatteisiin? Ei teidänkään nuoruus voi niin kaukana olla, että olisitte unohtaneet, miltä se tuntuu.
No, oli tarkoitus olla kiitollinen sulle, Nessinhirviö, että ymmärsit mitä tarkoitin.
Isähän nimenomaan haluaa nähdä ja tavata lapsiaan ja kärsii siitä, etteivät lapset halua heille tulla. Etkö luulisi, että isän uudella vaimolla voisi olla tarkistuksen paikka omissa asenteissaan ja käyttäytymisessään?
Kun en isänäkään voi mitään kirjoittaa, niin kirjoitan nimenomaan äitinä. En halua, että lasten isän uusi vaimo nipottaa lasten ja heidän isänsä välit pilalle! Vai onko sekin kiellettyä ja hyihyi huonoa käytöstä?
Jos jokainen murkkuikäinen saisi itse päättää, niin hehän tekisivät mitä huvittaa. Pleikkaa pelattais läpi yön, elokuvia katsottais aamuun saakka, kaupungilla/kavereilla notkuttais puoleen yöhön tai jopa pidempään, nukuttais sitten iltaan asti, ei välttämättä pukeuduttais lainkaan, eikä kaikki nuoret halua pesullakaan käydä. Syötäis vain pitsaa, hampurilaisia, karkkia ja muita herkkuja. Anna siis nuoren päättää!
Jos olet VASTUUNTUNTOINEN aikuinen, niin asetat lapsillesi RAJAT, annat SÄÄNNÖT, joita myös NOUDATETAAN. Et anna omien kaunojesi ja katkeruutesi mennä lapsesi edun ja onnen edelle.
yhdyn täydellisesti sanoihisi!
Jopa lapsi saa perustellusti päättää, tapaako etävanhempaansa vai ei. Pakottamaan kukaan ei pysty; mikäli lähi on vastuuntuntoinen aikuinen.
Miksi möykkäät täällä kuin tuomiopäivänpasuuna?
No, käyhän se niinkin...Tiedoksesi sinulle ja muille ketjua lukeville, että minun teinini on kyllä ihan ajatteleva ihmisyksilö ja osaa huolehtia pukeutumisensa ja peseytymisensä (siitäkin on nipotettu isän luna!) ihan itse. Eikä hän 'notku' missään kavereillaan saatika sitten netissä. Olen asettanut hänelle rajoja siitä lähtien kun hän syntyi, joten se siitä vastuuntunnosta. Ihan yhteisymmärryksessä on menty tähän asti ja mennään tästä eteenpäinkin. Luulenpa, että se johtuu juuri siitä, etten yritä päteä niuhottamalla turhista asioista ja uskallan luottaa myös nuoren omaan arvostelukykyyn, palkaksi saan nuoreni hyväksynnän ja rakkauden.
Ja miksi hitossa tästä nyt taas tehdään kysymys minun muka-kaunoistani?! En ole mistään muusta kirjoittanutkaan kuin siitä, että haluan lasteni olevan onnellisia ja tapaavans isäänsä yhdestä nipopäästä huolimatta. Osaattekjo te ylipäätään lukea...
Jos lapset eivät tapaa isäänsä, niin kuinka voi syntyä isä-lapsisuhde? Ei ne lapset sitten aikuisena enää isää elämäänsä ota, jos tällaista suhdetta ei ole saatu syntymään. Isä jää siis aina ulkopuoliseksi lastensa elämästä.
en tiedä et onko tämä nyt samaa asiaa,mut meil on ollu silleen et miehen 2 lasta edellisestä liitosta meillä.toinen tuli 3 vuotta sitten oikeudenkäynnin kauttta ja toinen 1 1/2v sit huostaanoton kautta.no niiden olosuhteet äidillään on olleet kauheet siit on ihan dokumenttia paperil ja on pitäny käydä terapias.Mut kummallakin on vaikeuksia sopeutua niin sanottuun normaaliin elämään jos pitää noudattaa sääntöjä.esim kotiintuloajat,ruoka ajat,koulun käyminen,ei saa varastaa eikä valehdella.näitä on ollu lähes mahdoton totella.on yritetty kaikin mahdollisin tavoin.on haettu apua soskusta,perhetyöstä,psygiatrilta,terapiasta ja kelan perhekuntoutuksesta.ollaan ihan piipus ja nyt sit nää murkut on vuorollaan karanneet äidilleen kun siel saa tehdä mitä haluaa.ja sosku antaa jäädä sinne ku uskoo taas äidin höpinöitä.ei katota huostaanottopapereita eikä välitetä rikosrekisteristä eikä siitä et osoitteet on salaisia ja muutetaan koko ajan,eikä sitä et päihteiden käyttö on ongelmallista.äiti on kuulostanut puhelimes asialliselta ja se riittää.tällänen tämä yhteiskunta on sääntöjä ei tarvi noudattaa ei aikuisten eikä kyl nuortenkaan.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että isä ja lapset tapaavat toisiaan isän kotona, päinvastoin saisivat viettää siellä enemmänkin aikaansa, mikä on myös isän toivomus. MUTTA kun siellä on se joka pikkuasiasta nipottava isän uusi vaimo, jonka takia lapset eivät enää viihdy siellä! Missä heidän siis pitäisi tavata - ei ainakaan minun luonani.
on minun laatimiani, eivät isän uuden vaimon. Ja sana 'sääntö' on jo sinällään väärä! Jos lapsille syydetään vain sääntöjä sääntöjä sääntöjä, niin se on takuuvarma tapa saada vihat niskoilleen. Tuollaisia erityistapauksia kuin kuvasit on toki olemassa ja ne ovat hankalia ja surullisia. Mutta ns. normaalissa perheessä pitää mielestäni kunnioittaa myös lasten mielipidettä, eikä vain sanella mitä tehdään, koska tehdään ja miten tehdään.
eihän sinun säännöilläsi kylässäkään vierailla! Kyllä kylässä on kylän omat säännöt. Sinun kodissasi on omat säännöt ja exäsi kodissa on omat säännöt. Eikä ole yhtä ainoata oikeaa tapaa toimia. Ei kukaan voi sanoa että minun tapani on aikoa oikea!
Mutta itse en käytä sanaa SÄÄNTÖ jokapäiväisessä lasten kanssa elämisessäni! Eihän kotikaan sentään mikään keskitysleiri ole! Kummallista kyllä, kun vierailemme esim. minun vanhempieni luona eli lasten isovanhemmilla, niin ei minun tarvitse heille terottaa päähän, että 'mummulassa on sitten mummulan säännöt'. Tai minnekään muuallekaan mentäessä sitä ei tarvitse tehdä.
Isän kotona näyttää olevan sääntönä mm. että viikonloppuna aikuiset nukkua posottavat ohi puolenpäivän, eivätkä nouse edes laittamaan aamupalaa lapsille, jotka saavat pärjätä omillaan.
Älkääkä taas ottako puheeksi lasten ikää tai 'kyllähän tuon ikäiset jo osaavat itsekin'! Kun se ei olekaan iästä kiinni, vaan läsnäolosta ja välittämisestä, siitä, että haluaa olla lastensa kanssa. Minusta tuo ei oikein toimi tuolla tavalla.
kukahan se nyt on nipo : ) tiedät varmaan mitä täällä tarkoitetaan ja yritetään sinulle sanoa mutta jostain syystä olet nyt niin katkera että mikään ei mene perille : ) Ei kukaan nipo nuku puolille päivin : )
Mikä saa sinut luulemaan, että olen katkera, voisitko nyt kerrankin selittää? Miten voisin kirjoitaa täällä lasteni saamasta kohtelusta ILMAN että sitä heti sanottaisiin omaksi katkeruudekseni?
En saa tästä näppäimistöstä irti mitään kukkaiskiehkuroita asiaani höystämään. Voisitko vaihteeksi uskoa edes sen, mitä lapseni sanovat, ja jättää minun katkeruuteni ruotimatta?
Kyllä se nipottava nainen nukkuu puoliin päiviin. Jos tämä tuntuu katkeralta tosiasialta, niin voithan aina kieltää sen.
miten he kohtelevat lapsiasi?
eiköhän se ole isän tehtävä hoitaa lapsilleen aamupala pöytään!
Mutta kun isukkikin nukkuu puoleen päivään...
Muusta nipottamisesta otan esimerkin: isän uusi vaimo on tehnyt heijastimen käytöstä elämää suuremman kysymyksen, josta hän katsoo asiakseen muistutella lapsia mm. tekstiviestein ja kauhutarinoita kertomalla. Heijastinta on hyvä käyttää, jos sattuu asumaan maaseudulla tai taajaman ulkopuolella ja joutuu esim. kulkemaan kouluun pimeää maantienlaitaa aamuin illoin. Mutta kun me asumme valaistussa kaupungissa, toisen lapsen koulu on käytännössä takapihallamme parin minuutin kävelytiematkan takana ja toinen lapsi kulkee junalla yhden asemanvälin. Sen mitä me pimeällä muuten liikumme, liikumme bussilla. Minun mielestäni lapset eivät tarvitse heijastinta (vaikka meillä niitä onkin vaikka muillekin jakaa).
Toinen nipottamisen aihe on poikamaisesti pukeutuva teinityttöni. Hän ei ilmeisesti saisi olla oma itsensä, vaan pitäisi sonnustautua tyttöjen hepeniin ja koruihin ja muihin killuttimiin. Joskus tuntuu, että tuon niuhon oma nuoruus on kauempana kuin minun, vaikka olen häntä kymmenisen vuotta vanhempikin...
Nämä ovat vain harmittavia (nimenomaan ne harmittavat LAPSIANI, eivät minua) pikkuasioita, muusta en tässä yhteydessä ala enää kertomaan. Olen sitäkin kokeillut ja huonoin tuloksin, saanut vain syytökset niskaani, että olen pahansuopa ja katkera ja kaikkea muutakin epämiellyttävää.
Nipo nukkukoon ja isä nouskoon lastensa kanssa aamulla. Nipo tuskin nipottaa nukkuessaan.
Ehkäpä tuo nipo tarkoittaa vain hyvää puuttumalla heijastimen käyttöön ja pukeutumiseen. Ei se kuitenkaan tarkoita, että lasten tulisi niin toimia. Kai ne isot lapset osaavat sanoa jo jotain takaisinpäinkin tai sitten vaan se perinteinen: Joo joo.
Sitten siitä heijastimesta. Älä opeta lapsiasi rikkomaan lakia! Laki sanoo heijastimen käytöstä: "Tieliikennelain mukaan jalankulkijan on yleensä aina käytettävä asianmukaista heijastinta pimeän aikana tiellä liikkuessaan."
Ja liikenneturva sanoo näin: "Heijastimen käyttö on tärkeää myös taajamassa. Vuonna 2002 pimeän ja hämärän aikaan loukkaantuneista puolet joutui onnettomuuteen valaistulla tiellä tai kadulla. Valaistullakin tiellä näkyvyyttä haittaavat sade ja sumu. Myös auton valojen ja tuulilasin likaantuminen huonontaa näkemistä. Katu- ja mainosvalot sekä puiden ja pensaiden varjot heikentävät autoilijan mahdollisuuksia havaita katua ylittäviä jalankulkijoita tai pyöräilijöitä."
siis uskomatonta! Ole onnellinen että joku huolehtii lapsesi heijastimen käytöstä! Siis kyllä on huolet sinullakin! Ajattele kuinka paljon on normaaliperheitä jossa lapsia kohdellaan todella huonosti: fyysistä väkivaltaa, alkoholismia jne. Siis oikeasti, LOPETA jo ja ala elää omaa elämääsi! Asiat voisivat oikeasti olla huonosti! Siis, viitisit nipottaa jostain nukkumisesta ja heijastimen käytöstä,huh, huh! Mietihän nyt oikeasti!
"Tieliikennelain mukaan jalankulkijan on yleensä aina käytettävä asianmukaista heijastinta pimeän aikana tiellä liikkuessaan." Lapsilla on heijastimia vaatteissaan. Käytämme pimeällä bussia, paljonko ne heijastimet siellä bussissa auttaa? Ne, jotka pimeällä tai hämärissä toikkaroivat itsensä auton alle, eivät varmaan pelastuisi vaikka heillä olisi itsevalaisevat vaatteet yltympäriinsä...Tarkoitan (yleensä) aikuisia juoppoja sun muita kouhottajia.
Nythän on sitten tilausta heijastimenkäytön kyttääjille, jotka rapsaisevat rikesakon lainvastaisesta toiminnasta. Nipoa, eikö?
heti, ettei tule lisää ikävyyksiä. Sillä ei olem itään oikeutta valittaa SUN lapsista. Miksi on niin vaikeaa oikaista ja laittaa naisille vastaan asiista, jotka kiusaa lasta, varsinkin jos ne ei ole sen naisen omia??? Äitinä sulla on velvollisuus olla omien lasten puolella, ja viheltää peli poikki kun tuollasia kiusaamisia tulee. Nyt se luulee et se voi tehdä mitä ihte haluu, ellet kouluta naista käyttäytymään oikein lapsiasi kohtaan.
Miten monta kertaa minun on sanottava, että nämä kaksi (2) esimerkkiä ovat lähtöisin lapsiltani, eivät minulta. Jos kirjoitan oi-kein hi-taas-ti, niin ymmärrätkö? "Ole onnellinen, jos joku huolehtii-" No, voi vittu, suomeksi sanottuna! Kun se ihminen ei KOSKAAN MITENKÄÄN MUUTEN huolehdi lasten asioista , niin miksi sen pitää kiusata heitä jollain heijastimella??? Siis ihmisen, joka ei todellakaan osallistu lasten arkielämään (onneksi!) mitenkään? Sitten ollaan niin niin huolissaan jostain triviaalista pikkujutusta, jonka muksut osaavat itsekin hoitaa.
Etkö itse ajattelisi mitään, jos lapset viikonloppuna isänsä luona eivät saa aamiaista sen takia, että herrasväki nukkuu, eikä heitä saa herättää? Et sitten vissiin...Tai että lapset kieltäytyvät menemästä isänsä luo tuon nipottajan takia? Ja arvaa, kenen syyksi se pannaan, että lapset eivät mene - niin, aivan, minun tietenkin, vaikka olisin suorastaan potkimassa heitä sinne, vapaa viikonloppu olisi kiva viettää joskus. Mutta unohda, unohtakaa, että kirjoitin yhtään mitään, sehän oli vaan katkeran akan tilitystä.
No, muksut kuittasivat sen niuhotuksen juuri niin kuin joku täällä sanoi: vastaamalla 'joo-joo' ja that's it. Ja tyttäreni pitää kuitenkin oman päänsä mitä pukeutumiseen tai musiikkimakuun tulee, kyllä hän puolensa pitää. Kokemus on osoittanut, että kannattaa olla ihan kuin ei tietäisikään mitään näistä sanomisista. Jos alkaisin kampanjoida nipottajaa vastaan, siitä vasta saisinkin kuulla!
Nytkin jo jotkut repivät täällä pelihousujaan.
Olin kyllä jo jokin aika sitten kirjoittamassa tälle naiselle tekstaria, mutta en lähettänytkään sitä - olen nim. lasten isän kuullut sanovan, että äidiltä tulee kummallista palautetta...
lapsesi on kaikkea vastaan jos olet samaa mieltä!Sinun tarvitsee vain sanoa että totta kai on hyvä käyttää heijastinta näin pimeällä! Koita nyt hyvä ihminen ymmärtää että olet väärässä! Heijastin asiassa on todellakin hyvä olla nipo, eihän siitä haittaakaan ole - päinvastoin! Enemmän näyttää siltä että exäsi naisystävä on enemmän huolissaan lapsita kuin sinä!
no nythän sinulla sitten olisi hyvä syy jäädyttää tapaamiset kokonaan - yhden heijastimen käytön vuoksi???????? Voi vittu että on idiootteja ihmisiä, oikeasti alkakaa elää omaa elämäänne! Maailmassa on tuhat kertaa vakavampia asioita kuin joku heijastimen käyttö. Onneksi exäni ei ole tuollainen, kiitos siitä!
Lukisit kaikki mun kirjoitukseni, niin vois olla että sullekin valkenis mitä olen sanonut. Sitten kun vielä ymmärtäisit sen lukemasi! Mikä helvetti teitä ihmisiä vaivaa, kun sisälukutaitokin on noin huono?!
Ja kenen elämää säkin luulet mun elävän, jos en omaani? Sionunko? Säälittävää...
Siis sinäkään et ymmärrä lukemaasi. Kas, kun osaat edes kirjoittaa - vaikka yhdyssanoissa tekee kyllä tiukkaa. Lapseni EI TODELLAKAAN tarvitse olla kaikesta samaa mieltä kuin minä, hän on ajatteleva yksilö (toisin kuin täällä monet). Exäni uuden vaimon taas ei tarvitse olla pätkääkään huolissaan lapsistani, hänhän ei tiedä meidän elämästämme mitään, eikä tiedä muuten enää exänikään, KOSKA SE EI HEILLE KUULU. Ovat itse valinneet elämänmuotonsa, eivät voi valittaa mm. siitä, etteivät lapset halua heillä olla. Heijastin oli vain esimerkki niistä lukuisista asioista, joihin tuo nainen katsoo voivansa puuttua, mutta puhiskoon keskenään ja 'opettakoon' koululuokkaansa.
naurismaan aidatkin täällä sinulle nauraa!! Mutta ethän sinä ymmärrä : )
mennä itseesi kun niin moni muu on täällä eri mieltä kuin sinä? Eikö suurin äänimäärä yleensä ole se voittaja?!
Kummallista, että äideistä tehdään aina pahoja, vaikka he kaikkensa tekee lasten eteen niinliitossa kuin erotessakin. Kun mies lähtee, äiti on syyllinen kaikkeen. Niinhän se on että paskat saa aina palkaksi.
Kyllä se niin on, että miesten uusien naisten ei kuulu sotkea toisten perhe-elämää yhtään enempää. Jos heidän oma elämä on kaivosta, niin ei sinne kaivoon tarvi muita kantaa.
Heillä ei ole mitään oikeutta puuttua toisten elämään. Ei ex vaimotkaan puutu heidän entisiin perheisiin, jos nyt sellasta heillä sattuu olemaan. Yleensä kun ei ole, säretään toisten onni, tavalla tai toisella.
Mutta viisaat korviansa lotkauttaa moisille toivottomille tapauksille, aikansa huutaa ja kun muut ei kuuntele kuin itse, niin kyllä se loppuu. Niistä ei kantsi välittää ei sitten yhtään. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, se on helpompaa ja viksuita, koska he eivät ymmärrä mitään. Uudet uudet, ne sivistymättömät ja epötoivoiset joilla ei ole omaa elämää!!
että olet nyt kovin katkera. Tiedäthän että aika parantaa haavat? Kyllä se tuosta helpottaa vaikka nyt tuntuukin pahalta : ) usko vain.
Siihen tapaavatko lapset isäänsä vai eivät - ja millainen jos millainenkaan isä-lapsisuhde syntyy vaikutta kaikkein eniten lasten isä aivan itse.
Isä on aikuinen ja lapset lapsia. On isän asia luoda tapaamisolosuhteet sellaisiksi, että lapset haluavat tavata. Mikäli lapset kokevat esim. uudet naiset pelottaviksi, vastenmielisiksi, uhkaaviksi ym. on isän huomioitava tämä ja järjestettävä tapaamisolosuhteet uudelleen. Avainasemassa on siis tässä asiassa nimenomaan isä. Isä ratkaisee haluaako olla oikeasti isä. Joskus tämä voi edellyttää valintojen tekemistä.
Meillä kävi niin, että isä ei halunnut nähdä (tunnustaa) uuden vaimonsa väkivaltaisuutta vielä senkään jälkeen kun tämä oli jo tuomittu yhden lapsen pahoinpitelystä. Isä valitsi vaimon ja hylkäsi lapsensa, koska lapset (nyt jo aikuisia) kieltäytyivät menemästä isän luokse uuden vaimon ollessa paikalla.
Nyt on sitten hyvä isänkin näin jälkikäteen ihmetellä kun ei oikein tuota suhdetta omiin lapsiin ole syntynyt.
vikaa - omasta mielestäsi ainakaan! Niinpä katkeria ollaan kaikki, sehäntiedetään, täällä paljon käytetty muotisana, kun muuta ei keksitä, mutta ei se mitään, kyllä sinäkin joskus - kun ymmärryksesi on omasta mielestä hyvä, ymmrrät mennä hakemaan apua tuohon säälittävään ajatusmaailmaan. Onneksi suurin osa ei tuollasia ota tosissaan. Pärjäile. :))))
Anteeksi nyt vain hyvä ätte, MUTTA jos lapsesi ovat jo teinejä ja osaavat päättää pukeutumisensa, NIIN miten he eivät silti osaa tehdä itselleen aamupalaa???
Kyllä minä osasin jo 8 v vanhana ottaa itselleni jääkaapista ruoan. Taidat vääntää nyt tikusta asiaa. Mitä jos lopettaisit sen passaamisen ja opettaisit vaikka itse lapsillesi, että se ruoka on siellä jääkaapissa ja sitä saa syödä. minä voin tulla vaikka opettamaan lapsillesi leipien voitelun, jos sinä et siihen kykene.
"Kyllä se niin on, että miesten uusien naisten ei kuulu sotkea toisten perhe-elämää yhtään enempää."
Amen. Erittäin hyvin sanottu!
Nimittäin tämä pätee sitten myös toisin päin eli
"KYLLÄ SE NIIN ON, ETTÄ MIEHEN EXÄN EI KUULU SOTKEA ENTISEN MIEHENSÄ PERHE-ELÄMÄÄ YHTÄÄN ENEMPÄÄ! Piste.
Vai mitä ;-)
Olen kyllä miettinyt pääni puhki, miksi terve kolmekymppinen nainen haluaa saada sterilisaation.
Sitähän ei heppoisin perustein kenellekään tehdä.
kun eivät tiedä mitään oikeasti minun ja muksujen ja exän väleistä - yksikään, korostan YKSIKÄÄN, vastaaja ei ole kommentoinut sitä, kun sanoin että haluaisin lasten olevan enemmänkin isällään, eikä aina vain minun luonani! En edes muista, milloin olen viimeksi viettänyt ns. vapaan viikonlopun. Kaikkea paskaa saan kyllä niskaani asiasta, joka ei edes ole ollut koko keskustelun pointti. Että revipä siitä ja mene sinäkin itsees, ellet jo ole siellä.
Missä kohdassa minä sanoin, että lapseni eivät osaisi tehdä aamupalaa itselleen? Muistaakseni ajatus meni niin, ettei se ole iästä kiinni, vaan siitä välittääkö vanhempi (tässä tapauksessa isä) lapsistaan edes sen vertaa, että isäviikonloppuna tinkii omasta mukavuuudestaan ja nousee sängystä vähän aikaisemmin seurustelemaan, olemaan lastensa kanssa. Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Kerropa, niin voin selittää sen uu-des-taan hi-taas-ti.
Lapseni muuten eivät ole teinejä kumpainenkin, mutta osaavat siitä huolimatta ottaa ruokaa jääkaapista ihan ilman sinun apuasikin.
Ihanko tosissasi olet siinä käsityksessä, että uusperheen perustavat aina lapsia omaava mies ja nuori lapseton nainen? Minulla ja miehelläni on molemmilla yksi liitto takana ja niistä lapset, nyt myös yhteisiä ja olemme takuulla PERHE -ihan jopa laillisesti avioliiton kautta.
Ja miksei lapsia voisi tehdä uudessa liitossakin?!
tai anteeksi tasottomuus, kertoo kyllä kaiken sinun sivistyksestäsi ja "viksuudesta" -korjaan, anteeksi FIKSUUDESTA.
"Ja miksei lapsia voisi tehdä uudessa liitossakin?!"
Minun lapset, sinun lapset, meidän lapset ja mites sitten suu pannaan kun tulee ero - jälleen?
Ihminen on tapojensa orja ja toinen kierros on paljon helpompi. Siksi.
Miksei lapsia voisi tehdä kolmannessa ja neljännessä liitossakin?! Joka kerta se on helpompaa.
Jos uusioliittonne hajoaa, tapaatteko sen jälkeen toistenne lapsia?
Tietenkin, vastaat.
Entä, jos olet taas jo uudessa liitossa?
Tietenkin, valehtelet.
erityisesti, enkä ole sitä mieltä, että uusperheen perustavat vain lapsellinen mies ja lapseton nainen.
Olkaa ihan rauhassa.
Kylläpä äidit on allergisia kritiikille. Äidit innostuu vain pikkumaisista kiusanteoista. Ne eivät poista ongelmia vaan luo niitä lisää. Äidit ovat vieraantuneet elämästä elämästä niin, että he avautuvat vasta sitten kun lapsi rupeaa olemaan siinä iässä, että kyseen alaistaa kaikki äidin säännöt. Äidit ovat keskittyneet luomaan uusia ongelmia, eivätkä rakentaamaan itselleen ja lapsilleen huoletonta huomista.
Alkuperäinen aihehan oli 'miksi isät hylkäävät lapsensa' ja minä toin siihen oman lisäni kirjoittamalla, että tietyn ikäisinä lapset eivät enää haluakaan mennä isälleen isän uuden suhteen takia. Tai kuten omani, sen takia, että tämä nainen puuttuu toisarvoisiin asioihin lasten elämässä sen sijaan, että olisi aidosti kiinnostunut siitä mitä heille milloinkin kuuluu. Kun kirjoitin, että lapseni sanovat iskän uutta nipottajaksi, niin onko se minun mielipiteeni? Mulle on ihan yks hailee miten exällä ja sen uudella sujuu, kunhan se ei haittaa lapsiani! En tod. ole luomassa uusia ongelmia. Jos ette usko, kysykää vaikka tyttäreltäni, hän varmaan mieluusti kirjoittaa asiasta omasta näkökulmastaan. Ja mikä sinä olet sanomaan, että äidit ovat elämästä vieraantuneita! Minä en ainakaan ole, muista en tiedä, mutta enpä ala heidän puolestaan arvaillakaan.
Otsikko oli 'miksi isät hylkäävät lapsensa'mutta kirjoituksessa viitattiin äitien tapaan vierrottaa lapsi isästä. Sinä kirjoitit omista lapsistasi, ethän sinä voi muuta tehdäkkään kuin kirjoitta omalla suullasi omista lapsistasi. Meillä muillakin on lapsia ei vain sinulla.
Mitä me ketään ollaan ylipäätäänsä kirjoittamaan yhtään mitään, mutta silti vaan kovaan ääneen huudetaan omia sanojamme, myös muidein suilla. Minäkin toin oman lisäni niistä asioista, joita ketjua lukiessani minussa herätti.
Äidit ovat allergisia epäoikeudenmukaiselle kritiikille.
Äideillä on kädet täynnä arkipuuhia lasten kanssa, ettei aikaa jää enää pikkumaiseen kiusantekoon.
Äidit joustavat, luovivat, yrittävät tehdä yhteistyötä yhteistyökyvyttömän kanssa, kunnes huomaavat että on turha jatkaa.
Äidit elävät täysillä tätä päivää, kiitos läsnä olevien lasten. Nuoren kuuluu kyseenalaistaa vanhempiensa säännöt ja teot. Se on normaalia.
Äidit ovat keskittyneet elämään normaalia, itsenäistä arkea lastensa kanssa, joka ei exää miellytä.
kaikseta- ihmistä että kiva vaan vähän kiusata?? No ei sullakaan ole kaikki kotona. Olet sairas. Joten ei kannata edes kommentoida, olet niin alhainen. Äidit on lapselle tärkeimmät kuin kukaan vieras ikinä tulee olemaan, ja se tekee uusista naisita perin katkeria.
Äitejä ja isiä löytyy siis joka lähtöön. Asioita ei näköjään oikein voi yleistää, kun me kaikki olemme niin erilaisia. Toivon, että ajattelisimme kuitenkin aina lapsiamme ja antaisimme heille parhaan mahdollisen elämän ja opin. Kiitän kaikkia jutusteluketjuun osallistuneita ja toivotan tämän runon mukana ihan jokaiselle mielipide-eroista huolimatta Ihanaa Joulunaikaa ja Onnellista Uutta Vuotta!
Suojassa maan kämmenellä
Muistatko vielä, kun olit tuulenpoika,
kun olit pilvi, kun olit elämänhuuto, joka herätti
meidät näkemään miten pienestä se rakkaus kasvaa
ja miten vahvat ja herkät kädet tarvitaan tätä lahjaa,
tätä ihmettä kantamaan, ja miten se jo nyt
hyräilee omaa lauluaan?
Me voimme olla mukana pienen hetken, yhden elämän.
Täällä jokainen vuorollaan täyttää oman tehtävän.
Olla suojeleva terälehti tai puu, jonka läpi käy
hemmotteleva helle, tuhannet tuulet ja tuiskut.
Ja näitä kaikkia tarvitaan - ja meitä kaikkia.
Sillä me olemme mukana sukupolvien ketjussa.
Me olemme lapsia, vanhempia, me olemme aikuisia.
Me olemme nuppuja kaikki, täyteen kukkaan heräämässä,
ihmisten joukossa, suojassa maan kämmenellä.
Lainattu runo ja runoilija on Jaana Paju