Taas on tullut aika kirjoittaa tänne, mutta muistakaa, kenenkään ei näitä kirjoituksia ole pakko lukea! Eli, tyhmät kommentit voitte vetää vessanpöntöstä alas! Minulle ei tullut mitään aihe ehdotuksia (lähettäkää niitä aihe-ehdotuksia meiliini..), joten joudun keksimään taas sellaisen omasta päästäni!
Tänään kirjoitan koirista, ja miten koirat voivat olla apuna silloin, kun joku painaa, ja et jaksa elää! Minulla on kaksi koiraa, ne ovat englanninbulldoggeja, ja niiden nimet ovat Pulla (9 vuotta) ja Kukka (2 vuotta).. Ennen olin iltaisin pitkään ulkona, ja poltin tupakkaa, ja joskus join, ajattelin jopa itsemurhaa! Sitten sain oman koiran Pullan (Pulla tuli meille kun se oli 5 vuotta..) En enää polta, en juo enkä voisi edes kuvitella itsemurhaa!! Ja jos joku painaa, otan koiran kainaloon, ja silittelen sitä, ja lopuksi nukahdan ja unohdan minua painaneet asiat. Joskus en pääse vanhoja kavereita kattomaan, kun pitää viedä koira, sitten aluksi siinä kiroilee asiaa, mutta kun pääsee koiran kanssa ulos ja näkee paljon muita koira ihmisiä, ei enää yhtään harmita, ja ajatteleekin että onneksi en mennytkään! Eli, yritän tässä kehottaa teitä jättämään murheet taakse, ja ottaa joku lemmikki, tai vaikka hoitaa joidenkin muiden eläimiä, sitten maailma tuntuu paremmalta paikalta elää!!
Voitte kirjoittaa palautetta emailitse tai tähän novelliin..!
Tänään kirjoitan koirista, ja miten koirat voivat olla apuna silloin, kun joku painaa, ja et jaksa elää! Minulla on kaksi koiraa, ne ovat englanninbulldoggeja, ja niiden nimet ovat Pulla (9 vuotta) ja Kukka (2 vuotta).. Ennen olin iltaisin pitkään ulkona, ja poltin tupakkaa, ja joskus join, ajattelin jopa itsemurhaa! Sitten sain oman koiran Pullan (Pulla tuli meille kun se oli 5 vuotta..) En enää polta, en juo enkä voisi edes kuvitella itsemurhaa!! Ja jos joku painaa, otan koiran kainaloon, ja silittelen sitä, ja lopuksi nukahdan ja unohdan minua painaneet asiat. Joskus en pääse vanhoja kavereita kattomaan, kun pitää viedä koira, sitten aluksi siinä kiroilee asiaa, mutta kun pääsee koiran kanssa ulos ja näkee paljon muita koira ihmisiä, ei enää yhtään harmita, ja ajatteleekin että onneksi en mennytkään! Eli, yritän tässä kehottaa teitä jättämään murheet taakse, ja ottaa joku lemmikki, tai vaikka hoitaa joidenkin muiden eläimiä, sitten maailma tuntuu paremmalta paikalta elää!!
Voitte kirjoittaa palautetta emailitse tai tähän novelliin..!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.