Kautta Trafalgarin meritaistelun,
irroita jo ne narut Rozier,
nyt mennään!
Olen haistellut tuulta ja se on suotuisa,
tiedän meidän onnistuvan,
tuhansien silmäparien edessä
alkava urotyömme täyttää minut
mielettömällä mielihyvällä.
Olen viilipytty
mutta sisäisesti vapisen.
Nouskaamme ilmaan nyt!
Nimemme on jäävä historiaan
yhtä varmasti kuin Lordi Nelson muutaman vuoden kuluttua
tai se pikkuhölmö Napoleone Buonaparte -
Buonaparte?
Niin Rozier, se korsikalainen pikkuhölmö, josta emme tiedä
vielä mitään, kahdenkymmen vuoden kuluttua
katsoessamme historiaa taaksepäin, sanoisimme, että
yksitoista kuukautta tästä ja hän 16 vuotiaana valmistuu
sota-akatemiasta, 28. 10. 1784, yleten vielä samana vuonna
tykistön vänrikiksi.
Enpä tiedä, D'Arlandes.
No niin, tiedätkö Roger Palmerin, Rozier?
En ole kuullut hänestäkään, D'Arlandes, onko hän uusia
tuttavuuksiasi.
Ei, mutta kerron sinulle!
Roger Palmer, 36 vuotias mies pienestä kalastajakylästä Glasgow'n
läheltä, sai surmansa meritaistelussa 21. 10. 1805.
Kukaan ei ole koskaan kirjoittanut hänestä sanaakaan, ei
sanaakaan, vaikka juuri hän ja hänenlaisensa
silasivat Lordin Nelsonin nimen kullalla ja asettivat
sen historiaan.
Katso, ilman heidän nimetöntä uhriaan
suuri Nelson ei olisi mitään.
Eikö se ole epäoikeudenmukaista?
Ei suinkaan, sillä maine ja kuuluisuus on onnettomuus ja kirous.
Ajattele Timo K. Mukkaa
tekikö lehtikirjoittelu hänet onnelliseksi
tai Kalervo Palsan?
Nyt kumpaakin pidetään
lähes nerona.
Kaikki tämä kertoo paljon enemmän itsestämme
kuin heistä...
Loppujen lopuksihan on varsin hienoa lymytä
Mukan, Palsan ja Nelsonin takana.
Taidan olla hieman maanisella päällä Rozier,
mutta rohkenen jatkaa:
Kuka meistä uskaltaisi tunnustaa olevansa
Hitlerin tai Stalinin jälkeläinen
suoraan alenevassa, tai edes ylenevässä
polvessa?
Sanopa se, Rozier!
Niin, siinäpä se hyvä D'Arlandes.
Toden totta.
Hahaa, sinä sitten olet hyvä mies Rozier,
anna kun läimäytän olkapäälle,
kelpo kaveri.
Katsohan kuinka meri allamme välkkyy,
pitäisikö meidän ohjata jo vähitellen rantaan päin, Rozier?
Jaa että merelle, no hyvä on mennään sitten vielä kauemmas
merelle.
Kohotessamme yhä korkeammalle välkkyvän meren yläpuolella
saanen hieman kerrata historiaa Rozier?
Vaikka Trafalgarin taistelu oli kiistattomasti
vara-amiraali Nelsonin suurin voitto, hän ei itse päässyt
nauttimaan siitä.
Miten niin, D'Arlandes?
Jaa miksi Rozier, haa.
Sen aikaisen sodankäyntitavan mukaan laivojen komentajat
kulkivat kannella suojattomina valaen toivoa
ja motivaatiota merimiehiin ja merijalkaväkeen.
Tämä asetti komentajan, tässä tapauksessa Nelsonin,
vaaraan kun vihollislaiva tuli ampumaetäisyydelle.
Trafalgarilla oli ehditty taistella vasta viitisentoista minuuttia
kun sala-ampujan luoti tavoitti Nelsonin.
Nyt he osuivat minuun, Hardy, selkärankani on mennyttä,
Nelson sanoi luodin osuttua häneen.
Käyskennellessään kannella Nelsonilla ei ollut minkäänlaista suojaa
luoteja vastaan ja hän oli pukeutunut
juhlaunivormuunsa.
Luoti oli osunut häntä vasempaan hartiaan ja sitä kautta tunkeutunut
syvälle ruumiiseen.
Kannen alle kannettua Nelsonia yritettiin vielä pelastaa
kirurgisin kostein, mutta Nelson menehtyi haavoihinsa.
Hän ehti kuitenkin ennen kuolemaansa kuulla voitosta.
Vara-amiraali Nelsonin viimeiset sanat olivat:
Luojan kiitos, olen tehnyt velvollisuuteni.
Niinkö, D'Arlandes, inhottavaa...
Niin juuri, Rozier, ja tiedätkö vielä mitä!
Horatio Nelsonin ruumis säilöttiin suureen, täyteen
brandytynnyriin,
jotta se säilyisi kotimatkan ajan ja kuljetettiin
haudattavaksi Isoon-Britanniaan.
Hänen kolmea voittoaan kunnioitetaan yhä
merisotilaiden kaulureissa olevilla kolmella raidalla ja kuolemaa
näiden pukuun sijoitetulla mustalla solmiolla.
Nelsonille järjestettiin valtiolliset hautajaiset
ja hänen merivoittonsa mukaan nimettiin Lontoon
merkittävimpiin aukioihin kuuluva
Trafalgar Square.
Uskomatonta...
Mutta totta, ystäväni Rozier,
ja kuuntelepa.
Roger Jamieson Palmer syntyi vuonna 1769, samana vuonna kuin
Napoleone Buonaparte, pienessä kalastajakylässä
lähellä Largss'ia, noin 30 mailin päässä Glasgow'sta.
Glasgow nimi on gaeliksi Glaschu, sen ystävyyskaupunkeja ovat
Kuuban Havanna, Saksan Nürnberg ja
Israelin Beetlehem.
Kaupunki on tunnettu ulkopaikkakuntalaisille vaikeaselkoisesta
murteestaan, joka juontuu skotin kielestä.
Glasgow'ssa on paljon teräs- ja rautateollisuutta sekä telakoita.
Eksyin sivuraiteille.
Otetaan alusta.
Roger Jamieson Palmer syntyi vuonna 1769 pienessä kalastajakylässä
lähellä Largss'ia, noin 30 mailin päässä Glasgow'sta,
avioitui vuonna 21. 11. 1783 suomalaista sukujuurta olevan
Marianna Fiona Hintikan kanssa.
Hän oli lapsilleen hellä ja huomaavainen isä
ja kyläläiset tunsivat hänet erittäin ystävällisenä
ja avuliaana - joskin hieman - no, huhujen todenperäisyyttä
ei tiedetä, mutta kerrotaan, että
hänellä olisi ollut - tuota noin, jotain tekemistä
lampaiden kanssa - miehenä.
Hänen liittyessään laivastoon elo- tai syyskuussa 1803
lapset itkivät kovasti kuin he olisivat jo aavistaneet
että sotaura tulee koitumaan isän kohtaloksi,
vaimon itkusta emme ole varmoja, mutta - erään naapurin
kertoman mukaan - perheen kolme lammasta - määkivät surullisesti
miehen jättäessä hyvästit - rakkaalle
kotiväelle.
Perverssiä, D'Arlandes.
Perverssiä tosiaankin, Rozier, mutta sellaista
ihmiset puhuivat, ovatpa likaisia
mielikuvitukseltaan, eikö vain, emme
kuitenkaan piittaa siitä, emme sittenkään
vaikka se olisi totta, sillä - ystäväni Rozier - toki olemme valmiit
antamaan paljon anteeksi kunnollisen merisotilasuran
tähden, ja vielä, jokaisellahan on omat pienet
kuinka sen nyt sanoisi,
omituisuutensa.
Roger Palmerin kuolemasta ei ole paljon kerrottavaa.
Hän oli tavallinen sotilas, ei uhkarohkea eikä liioin tyhmä,
vaivojaan säästämättä hän taisteli kaikin voimin
inhottavaa vihollista vastaan, lyöden heitä nyrkillä kuonoon, muksis,
niin kuin kunnon brittiläisen kuuluu.
Eräältäkin kymmenlapsisen perheen isältä,
taisi olla joku vuonna 1754 syntynyt Jean-Francois,
hän sivalsi lähitaistelussa
pään poikki miekallaan, hurraa hurraa!
Hurraa... Onpa sinulla huumorintajua D'Arlandes.
Niin, ystäväni Jean-Francois Pilatre de Rozier, jostain syystä
ja epäilen, että sillä on paljonkin tekemistä
lampaiden kanssa, tämä Roger Jamieson Palmer
ei tullut säilötyksi brandytynnyriin ja Trafalgar Square
ei vielä tänäänkään nostata mieliimme
hänen kunniakasta nimeään, vaan jonkun tympeän
Nelsonin.
Yleensä murteella tarkoitetaan aluemurretta eli kielen alueellista muotoa,
jota puhutaan tietyllä seudulla.
Murrealueen koolle tai murteen puhujien määrälle ei ole rajaa.
Laajalla alueella puhuttu murre voi jakaantua
moniin alamurteisiin, jotka vuorostaan voivat muodostua
vielä pienemmistä murteista, ja niin edelleen.
Sosiaalinen murre, sosiolekti, on tietyn sosiaalisen ryhmän puhemuoto.
Esimerkiksi tiettyjen ammattikuntien tai tieteenalojen erikoiskielet,
sekä yhdistysten ja harrastajien slangit ovat sosiolekteja.
Ammattislangeilla on tyypillisesti runsas yleiskielestä poikkeava sanasto
(tai leksikko kielitieteilijöiden jargonissa).
Yksilömurre, idiolekti, on yhden henkilön puheenparsi.
Siihen luetaan kaikki yksilön käyttämät rekisterit
(ihminen puhuu eri tavalla äidilleen tai poliisille).
Koska puhetapa muuttuu ja kehittyy ajan kuluessa,
yksilömurre on syytä rajata tiettyyn ajanjaksoon.
Aluemurteet, idiolektit ja sosiolektit, eivät eroa toisistaan vain
sanastoltaan, vaan eroja on myös
kieliopissa, äänteissä ja painotuksessa.
Hmmm.
Päivämäärä: 21. lokakuuta 1805!
Paikka: Trafalgarinniemi, Espanja!
Lopputulos: brittiläisten voitto!
Voisitko olla jo hiljaa, D'Arlandes, puhut kuin sademetsästä tuotettu
papukaija, ainoa ero on, että papukaijan puheissa on
kosolti enemmän järkeä.
Selostat tulevaisuutta kuin se olisi jo tapahtunut, sotket kymmeniä
asioita ja nimiä keskenään, anna anteeksi että kysyn, mutta
milloin olet viimeksi nukkunut?
Taistelijat:
Yhdistynyt Kuningaskunta vastaan Ranska ja Espanja.
Komentajat:
Horatio Nelson ja Pierre Charles Silvestre de Villeneuve.
Vahvuudet!
Yhdistynyt Kuningaskunta 27 linjalaivaa, 4 fregattia, 2 muuta!
Ranska 18 linjalaivaa, 8 muuta Espanja, 15 linjalaivaa!
Tappiot:
Yhdistynyt Kuningaskunta
449 kaatunutta, 1214 haavoittunutta.
Ranska ja Espanja
4480 kaatunutta, 2250 haavoittunutta,
7000 vangittua, 17 vallattua alusta, 1 tuhottu alus.
Joinain iltoina kun laskeva aurinko
punaa meren, Rozier,
minusta näyttää
kuin se olisi täynnä verta.
Sellaisina hetkinä, istuessani kultaseni kanssa terassilla
olen kahden vaiheilla
lausuisinko hänelle ranskalaisia sonetteja
isänmaamme kunniasta ja lopuksi,
kun mielemme herkistyisivät, ottaisin kätensä käteeni
ja silittäisin sitä hellästi, vai kiroaisinko ääneeni
kaikkea puolisoiden välistä rakkautta, joka on isänmaanrakkauden
perusta ja johtaa julmaan sotaan perheiden tähden, sotaan, missä
toisen maan perheistä tehdään isättömiä ja silvottuja.
Miltä sinusta tuntuu, Rozier, ja mitä sanoisit -
voinko sellaisena hetkenä, kun meri kasvojeni edessä läikkyy
ääriään myöten täynnä mätänevää verta, lausua isänmaallisia sonetteja
vain nähdäkseni hänen herkkien kasvojensa
herkistyvän edelleen?
En osaa sanoa, D'Arlandes, mutta muistutan
että tätä on tapahtunut sinulle ennenkin.
Kun nousemme tarpeeksi korkealle päätäsi alkaa pyörryttää,
muutenkin kaikki kiihtymys on sinulle haitallista,
olet luonteeltasi sellainen.
Yksinkertainen neuvoni on, että
kaikella on aikansa, niin suudelmilla kuin
verellä ja paskallakin, niin se vain on, D'Arlandes.
Oh!
- -
Tervehdys. Tässä on pieni pätkä, ehkä noin kaksi kymmenesosaa aikomastani runosta ja vielä olisi joukko henkilöitä, tapahtumia ja keskustelunpätkiä jotka haluaisin laittaa täydennykseksi tuohon, mutta en jaksa tai viitsi enempää tällä erää, menihän sitä vähän aikaa jo tuossakin ja nyt tosiaan pitää siirtyä taas muuhun. Voi olla ettei runo tuu koskaan tehdyksi valmiiksi asti, mielessä olevat ideat ja henkilöhahmot unohtuu, joten laitan keskeneräisen pätkän nyt tuollaisena, jos ehkä jollekin siitä huvia ja mielenkiintoa.
Hyvää viikonlopun jatkoa!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Napoleon_I
http://fi.wikipedia.org/wiki/Glasgow
http://fi.wikipedia.org/wiki/Murre
http://fi.wikipedia.org/wiki/Trafalgarin_taistelu
Kaksi vanhempaa...
ROZIER JA D'ARLANDES PARIISIN YLÄPUOLELLA
14.11.2006 klo 14.39
Mutta Rozier, tiedätkö,
mitä tapahtui ankalle, kukolle ja lampaalle?
Maailman ensimmäiset aeronautit
brasilialaisen Bartolomeu Lourenco de Gusmäon
uhmatessa painovoiman siteitä
Tiedänhän toki, rakas ystäväni Francois Laurent d'Arlandes,
lennon jälkeen ne tulivat eläimiksi jälleen
Rozier, katsopa alas, kuinka pieniltä
näyttävät ihmiset tuolla,
vääristyvätkö mittasuhteet vai alammeko
vasta taivaasta
nähdä asiat oikeassa valossa?
Niin ystäväni d'Arlandes, näin korkealla
uskallamme toki puhua
kun sanamme eivät kiiri ihmisten korviin:
kuningas ja kuningatarkin ovat kuin muurahaisia
Hohoo, ystäväni Rozier, täältä katsottuna
kuningasparin vaateloisto kutistuu heidän iholleen
enkä erottaisi valtiaitamme kansanjoukosta
elleivät he seisoisi niin erillään muista
d'Arlandes, minusta melkein tuntuu
kuin olisimme ankkoja, kukkoja ja lampaita,
kuka milläkin paikalla!
Henkivartiostokaartin sapeleista valo välkkyy
Malta mielesi, Rozier,
sanasi ovat kohta sekapäiset
Niin, ystäväni d'Arlandes, niinpä niin:
Nyt meille hetken aikaa hurrataan
kuin kuninkaallisille, vaan kerran portugalilainen pelto
sulkee syliinsä meidätkin
- -
copy paste:
> Ilmapallolla teki ensimmäisenä kokeiluja brasilialainen Bartolomeu Lourenço de Gusmão Portugalissa 1709. Ensimmäiselle kuumailmapallolennolle lähetettiin ankka, kukko ja lammas, koska kukaan ei tiennyt selviäisikö ihminen moisesta.
Ensimmäisen miehitetyn lennon kuumailmapallolla tekivät 21.11.1783 ranskalaiset Jean-François Pilâtre de Rozier (1756–85) ja François Laurent d'Arlandes (1742–1809). Pallon olivat rakentaneet paperista ja palttinasta ranskalaisveljekset Joseph ja Étienne Montgolfier.
Ranskan kuningaspari sekä tuhannet katsojat seurasivat, kuinka kaksi ensimmäistä aeronauttia nousi ilmaan ja lensi Pariisin yli. Heidän lentonsa kesti noin 20 minuuttia ja päättyi pellolle Pariisin ulkopuolelle. <
Hyvää päivänjatkoa, toivoo
lentävä kalakukko (sometimes too far out)
Elämä on.
käpylehmiä
12.4.2007 klo 05.45
Minä haluaisin jälleen leikkiä käpylehmillä ja kaarnalaivoilla, Rozier,
kuuletko, kuka meidät on pakottanut lentämään?
Sankaruus on raskasta, edustustehtävät ja velvollisuudet väsyttäviä.
Ne uuvuttavat minut loppuun.
"Hmmm..."
Saisinpa olla lapsi jälleen!
Laskisin kaarnaveneet aalloille, muurahaisilla lastatut.
Illan tullen tuntisin ehkä syyllisyyttä
pelätessäni niiden hukkuneen,
ja aamulla
rientäisin uusiin leikkeihin.
Hymyilyttää kun muistelen lapsuuden aikaa.
Käydessäni äidin ja isän kanssa Pariisissa
ensi kertaa,
tarrauduin hameenhelmaan kiinni, pelkäsin ajoneuvojen paljoutta.
Muistan kuinka ihmisten taukoamaton, kiireinen puheensorina
kuulosti kuin oudon, irti riistäytyneen petoeläimen
murinalta... Rozier?
"Hmmmm... Hmmmm..."
Muisteletko sinä koskaan lapsuuden päiviä, ystäväni Rozier,
kaipaatko mennyttä viattomuutta?
"Hmmmmmm..."
Mitä pirskattia hymistelet, kissako kielesi vei,
sano jo jotain Pilatre de Rozier!
"Katselen naisia rannalla, D'Arlandes,
Aimée ja Cécile, siskokset kulkevat tuolla, minusta näyttää kuin
olisivat juuri vilkuttaneet meille."
Wau, niinkö on Rozier? Anna äkkiä kaukoputki tänne.
irroita jo ne narut Rozier,
nyt mennään!
Olen haistellut tuulta ja se on suotuisa,
tiedän meidän onnistuvan,
tuhansien silmäparien edessä
alkava urotyömme täyttää minut
mielettömällä mielihyvällä.
Olen viilipytty
mutta sisäisesti vapisen.
Nouskaamme ilmaan nyt!
Nimemme on jäävä historiaan
yhtä varmasti kuin Lordi Nelson muutaman vuoden kuluttua
tai se pikkuhölmö Napoleone Buonaparte -
Buonaparte?
Niin Rozier, se korsikalainen pikkuhölmö, josta emme tiedä
vielä mitään, kahdenkymmen vuoden kuluttua
katsoessamme historiaa taaksepäin, sanoisimme, että
yksitoista kuukautta tästä ja hän 16 vuotiaana valmistuu
sota-akatemiasta, 28. 10. 1784, yleten vielä samana vuonna
tykistön vänrikiksi.
Enpä tiedä, D'Arlandes.
No niin, tiedätkö Roger Palmerin, Rozier?
En ole kuullut hänestäkään, D'Arlandes, onko hän uusia
tuttavuuksiasi.
Ei, mutta kerron sinulle!
Roger Palmer, 36 vuotias mies pienestä kalastajakylästä Glasgow'n
läheltä, sai surmansa meritaistelussa 21. 10. 1805.
Kukaan ei ole koskaan kirjoittanut hänestä sanaakaan, ei
sanaakaan, vaikka juuri hän ja hänenlaisensa
silasivat Lordin Nelsonin nimen kullalla ja asettivat
sen historiaan.
Katso, ilman heidän nimetöntä uhriaan
suuri Nelson ei olisi mitään.
Eikö se ole epäoikeudenmukaista?
Ei suinkaan, sillä maine ja kuuluisuus on onnettomuus ja kirous.
Ajattele Timo K. Mukkaa
tekikö lehtikirjoittelu hänet onnelliseksi
tai Kalervo Palsan?
Nyt kumpaakin pidetään
lähes nerona.
Kaikki tämä kertoo paljon enemmän itsestämme
kuin heistä...
Loppujen lopuksihan on varsin hienoa lymytä
Mukan, Palsan ja Nelsonin takana.
Taidan olla hieman maanisella päällä Rozier,
mutta rohkenen jatkaa:
Kuka meistä uskaltaisi tunnustaa olevansa
Hitlerin tai Stalinin jälkeläinen
suoraan alenevassa, tai edes ylenevässä
polvessa?
Sanopa se, Rozier!
Niin, siinäpä se hyvä D'Arlandes.
Toden totta.
Hahaa, sinä sitten olet hyvä mies Rozier,
anna kun läimäytän olkapäälle,
kelpo kaveri.
Katsohan kuinka meri allamme välkkyy,
pitäisikö meidän ohjata jo vähitellen rantaan päin, Rozier?
Jaa että merelle, no hyvä on mennään sitten vielä kauemmas
merelle.
Kohotessamme yhä korkeammalle välkkyvän meren yläpuolella
saanen hieman kerrata historiaa Rozier?
Vaikka Trafalgarin taistelu oli kiistattomasti
vara-amiraali Nelsonin suurin voitto, hän ei itse päässyt
nauttimaan siitä.
Miten niin, D'Arlandes?
Jaa miksi Rozier, haa.
Sen aikaisen sodankäyntitavan mukaan laivojen komentajat
kulkivat kannella suojattomina valaen toivoa
ja motivaatiota merimiehiin ja merijalkaväkeen.
Tämä asetti komentajan, tässä tapauksessa Nelsonin,
vaaraan kun vihollislaiva tuli ampumaetäisyydelle.
Trafalgarilla oli ehditty taistella vasta viitisentoista minuuttia
kun sala-ampujan luoti tavoitti Nelsonin.
Nyt he osuivat minuun, Hardy, selkärankani on mennyttä,
Nelson sanoi luodin osuttua häneen.
Käyskennellessään kannella Nelsonilla ei ollut minkäänlaista suojaa
luoteja vastaan ja hän oli pukeutunut
juhlaunivormuunsa.
Luoti oli osunut häntä vasempaan hartiaan ja sitä kautta tunkeutunut
syvälle ruumiiseen.
Kannen alle kannettua Nelsonia yritettiin vielä pelastaa
kirurgisin kostein, mutta Nelson menehtyi haavoihinsa.
Hän ehti kuitenkin ennen kuolemaansa kuulla voitosta.
Vara-amiraali Nelsonin viimeiset sanat olivat:
Luojan kiitos, olen tehnyt velvollisuuteni.
Niinkö, D'Arlandes, inhottavaa...
Niin juuri, Rozier, ja tiedätkö vielä mitä!
Horatio Nelsonin ruumis säilöttiin suureen, täyteen
brandytynnyriin,
jotta se säilyisi kotimatkan ajan ja kuljetettiin
haudattavaksi Isoon-Britanniaan.
Hänen kolmea voittoaan kunnioitetaan yhä
merisotilaiden kaulureissa olevilla kolmella raidalla ja kuolemaa
näiden pukuun sijoitetulla mustalla solmiolla.
Nelsonille järjestettiin valtiolliset hautajaiset
ja hänen merivoittonsa mukaan nimettiin Lontoon
merkittävimpiin aukioihin kuuluva
Trafalgar Square.
Uskomatonta...
Mutta totta, ystäväni Rozier,
ja kuuntelepa.
Roger Jamieson Palmer syntyi vuonna 1769, samana vuonna kuin
Napoleone Buonaparte, pienessä kalastajakylässä
lähellä Largss'ia, noin 30 mailin päässä Glasgow'sta.
Glasgow nimi on gaeliksi Glaschu, sen ystävyyskaupunkeja ovat
Kuuban Havanna, Saksan Nürnberg ja
Israelin Beetlehem.
Kaupunki on tunnettu ulkopaikkakuntalaisille vaikeaselkoisesta
murteestaan, joka juontuu skotin kielestä.
Glasgow'ssa on paljon teräs- ja rautateollisuutta sekä telakoita.
Eksyin sivuraiteille.
Otetaan alusta.
Roger Jamieson Palmer syntyi vuonna 1769 pienessä kalastajakylässä
lähellä Largss'ia, noin 30 mailin päässä Glasgow'sta,
avioitui vuonna 21. 11. 1783 suomalaista sukujuurta olevan
Marianna Fiona Hintikan kanssa.
Hän oli lapsilleen hellä ja huomaavainen isä
ja kyläläiset tunsivat hänet erittäin ystävällisenä
ja avuliaana - joskin hieman - no, huhujen todenperäisyyttä
ei tiedetä, mutta kerrotaan, että
hänellä olisi ollut - tuota noin, jotain tekemistä
lampaiden kanssa - miehenä.
Hänen liittyessään laivastoon elo- tai syyskuussa 1803
lapset itkivät kovasti kuin he olisivat jo aavistaneet
että sotaura tulee koitumaan isän kohtaloksi,
vaimon itkusta emme ole varmoja, mutta - erään naapurin
kertoman mukaan - perheen kolme lammasta - määkivät surullisesti
miehen jättäessä hyvästit - rakkaalle
kotiväelle.
Perverssiä, D'Arlandes.
Perverssiä tosiaankin, Rozier, mutta sellaista
ihmiset puhuivat, ovatpa likaisia
mielikuvitukseltaan, eikö vain, emme
kuitenkaan piittaa siitä, emme sittenkään
vaikka se olisi totta, sillä - ystäväni Rozier - toki olemme valmiit
antamaan paljon anteeksi kunnollisen merisotilasuran
tähden, ja vielä, jokaisellahan on omat pienet
kuinka sen nyt sanoisi,
omituisuutensa.
Roger Palmerin kuolemasta ei ole paljon kerrottavaa.
Hän oli tavallinen sotilas, ei uhkarohkea eikä liioin tyhmä,
vaivojaan säästämättä hän taisteli kaikin voimin
inhottavaa vihollista vastaan, lyöden heitä nyrkillä kuonoon, muksis,
niin kuin kunnon brittiläisen kuuluu.
Eräältäkin kymmenlapsisen perheen isältä,
taisi olla joku vuonna 1754 syntynyt Jean-Francois,
hän sivalsi lähitaistelussa
pään poikki miekallaan, hurraa hurraa!
Hurraa... Onpa sinulla huumorintajua D'Arlandes.
Niin, ystäväni Jean-Francois Pilatre de Rozier, jostain syystä
ja epäilen, että sillä on paljonkin tekemistä
lampaiden kanssa, tämä Roger Jamieson Palmer
ei tullut säilötyksi brandytynnyriin ja Trafalgar Square
ei vielä tänäänkään nostata mieliimme
hänen kunniakasta nimeään, vaan jonkun tympeän
Nelsonin.
Yleensä murteella tarkoitetaan aluemurretta eli kielen alueellista muotoa,
jota puhutaan tietyllä seudulla.
Murrealueen koolle tai murteen puhujien määrälle ei ole rajaa.
Laajalla alueella puhuttu murre voi jakaantua
moniin alamurteisiin, jotka vuorostaan voivat muodostua
vielä pienemmistä murteista, ja niin edelleen.
Sosiaalinen murre, sosiolekti, on tietyn sosiaalisen ryhmän puhemuoto.
Esimerkiksi tiettyjen ammattikuntien tai tieteenalojen erikoiskielet,
sekä yhdistysten ja harrastajien slangit ovat sosiolekteja.
Ammattislangeilla on tyypillisesti runsas yleiskielestä poikkeava sanasto
(tai leksikko kielitieteilijöiden jargonissa).
Yksilömurre, idiolekti, on yhden henkilön puheenparsi.
Siihen luetaan kaikki yksilön käyttämät rekisterit
(ihminen puhuu eri tavalla äidilleen tai poliisille).
Koska puhetapa muuttuu ja kehittyy ajan kuluessa,
yksilömurre on syytä rajata tiettyyn ajanjaksoon.
Aluemurteet, idiolektit ja sosiolektit, eivät eroa toisistaan vain
sanastoltaan, vaan eroja on myös
kieliopissa, äänteissä ja painotuksessa.
Hmmm.
Päivämäärä: 21. lokakuuta 1805!
Paikka: Trafalgarinniemi, Espanja!
Lopputulos: brittiläisten voitto!
Voisitko olla jo hiljaa, D'Arlandes, puhut kuin sademetsästä tuotettu
papukaija, ainoa ero on, että papukaijan puheissa on
kosolti enemmän järkeä.
Selostat tulevaisuutta kuin se olisi jo tapahtunut, sotket kymmeniä
asioita ja nimiä keskenään, anna anteeksi että kysyn, mutta
milloin olet viimeksi nukkunut?
Taistelijat:
Yhdistynyt Kuningaskunta vastaan Ranska ja Espanja.
Komentajat:
Horatio Nelson ja Pierre Charles Silvestre de Villeneuve.
Vahvuudet!
Yhdistynyt Kuningaskunta 27 linjalaivaa, 4 fregattia, 2 muuta!
Ranska 18 linjalaivaa, 8 muuta Espanja, 15 linjalaivaa!
Tappiot:
Yhdistynyt Kuningaskunta
449 kaatunutta, 1214 haavoittunutta.
Ranska ja Espanja
4480 kaatunutta, 2250 haavoittunutta,
7000 vangittua, 17 vallattua alusta, 1 tuhottu alus.
Joinain iltoina kun laskeva aurinko
punaa meren, Rozier,
minusta näyttää
kuin se olisi täynnä verta.
Sellaisina hetkinä, istuessani kultaseni kanssa terassilla
olen kahden vaiheilla
lausuisinko hänelle ranskalaisia sonetteja
isänmaamme kunniasta ja lopuksi,
kun mielemme herkistyisivät, ottaisin kätensä käteeni
ja silittäisin sitä hellästi, vai kiroaisinko ääneeni
kaikkea puolisoiden välistä rakkautta, joka on isänmaanrakkauden
perusta ja johtaa julmaan sotaan perheiden tähden, sotaan, missä
toisen maan perheistä tehdään isättömiä ja silvottuja.
Miltä sinusta tuntuu, Rozier, ja mitä sanoisit -
voinko sellaisena hetkenä, kun meri kasvojeni edessä läikkyy
ääriään myöten täynnä mätänevää verta, lausua isänmaallisia sonetteja
vain nähdäkseni hänen herkkien kasvojensa
herkistyvän edelleen?
En osaa sanoa, D'Arlandes, mutta muistutan
että tätä on tapahtunut sinulle ennenkin.
Kun nousemme tarpeeksi korkealle päätäsi alkaa pyörryttää,
muutenkin kaikki kiihtymys on sinulle haitallista,
olet luonteeltasi sellainen.
Yksinkertainen neuvoni on, että
kaikella on aikansa, niin suudelmilla kuin
verellä ja paskallakin, niin se vain on, D'Arlandes.
Oh!
- -
Tervehdys. Tässä on pieni pätkä, ehkä noin kaksi kymmenesosaa aikomastani runosta ja vielä olisi joukko henkilöitä, tapahtumia ja keskustelunpätkiä jotka haluaisin laittaa täydennykseksi tuohon, mutta en jaksa tai viitsi enempää tällä erää, menihän sitä vähän aikaa jo tuossakin ja nyt tosiaan pitää siirtyä taas muuhun. Voi olla ettei runo tuu koskaan tehdyksi valmiiksi asti, mielessä olevat ideat ja henkilöhahmot unohtuu, joten laitan keskeneräisen pätkän nyt tuollaisena, jos ehkä jollekin siitä huvia ja mielenkiintoa.
Hyvää viikonlopun jatkoa!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Napoleon_I
http://fi.wikipedia.org/wiki/Glasgow
http://fi.wikipedia.org/wiki/Murre
http://fi.wikipedia.org/wiki/Trafalgarin_taistelu
Kaksi vanhempaa...
ROZIER JA D'ARLANDES PARIISIN YLÄPUOLELLA
14.11.2006 klo 14.39
Mutta Rozier, tiedätkö,
mitä tapahtui ankalle, kukolle ja lampaalle?
Maailman ensimmäiset aeronautit
brasilialaisen Bartolomeu Lourenco de Gusmäon
uhmatessa painovoiman siteitä
Tiedänhän toki, rakas ystäväni Francois Laurent d'Arlandes,
lennon jälkeen ne tulivat eläimiksi jälleen
Rozier, katsopa alas, kuinka pieniltä
näyttävät ihmiset tuolla,
vääristyvätkö mittasuhteet vai alammeko
vasta taivaasta
nähdä asiat oikeassa valossa?
Niin ystäväni d'Arlandes, näin korkealla
uskallamme toki puhua
kun sanamme eivät kiiri ihmisten korviin:
kuningas ja kuningatarkin ovat kuin muurahaisia
Hohoo, ystäväni Rozier, täältä katsottuna
kuningasparin vaateloisto kutistuu heidän iholleen
enkä erottaisi valtiaitamme kansanjoukosta
elleivät he seisoisi niin erillään muista
d'Arlandes, minusta melkein tuntuu
kuin olisimme ankkoja, kukkoja ja lampaita,
kuka milläkin paikalla!
Henkivartiostokaartin sapeleista valo välkkyy
Malta mielesi, Rozier,
sanasi ovat kohta sekapäiset
Niin, ystäväni d'Arlandes, niinpä niin:
Nyt meille hetken aikaa hurrataan
kuin kuninkaallisille, vaan kerran portugalilainen pelto
sulkee syliinsä meidätkin
- -
copy paste:
> Ilmapallolla teki ensimmäisenä kokeiluja brasilialainen Bartolomeu Lourenço de Gusmão Portugalissa 1709. Ensimmäiselle kuumailmapallolennolle lähetettiin ankka, kukko ja lammas, koska kukaan ei tiennyt selviäisikö ihminen moisesta.
Ensimmäisen miehitetyn lennon kuumailmapallolla tekivät 21.11.1783 ranskalaiset Jean-François Pilâtre de Rozier (1756–85) ja François Laurent d'Arlandes (1742–1809). Pallon olivat rakentaneet paperista ja palttinasta ranskalaisveljekset Joseph ja Étienne Montgolfier.
Ranskan kuningaspari sekä tuhannet katsojat seurasivat, kuinka kaksi ensimmäistä aeronauttia nousi ilmaan ja lensi Pariisin yli. Heidän lentonsa kesti noin 20 minuuttia ja päättyi pellolle Pariisin ulkopuolelle. <
Hyvää päivänjatkoa, toivoo
lentävä kalakukko (sometimes too far out)
Elämä on.
käpylehmiä
12.4.2007 klo 05.45
Minä haluaisin jälleen leikkiä käpylehmillä ja kaarnalaivoilla, Rozier,
kuuletko, kuka meidät on pakottanut lentämään?
Sankaruus on raskasta, edustustehtävät ja velvollisuudet väsyttäviä.
Ne uuvuttavat minut loppuun.
"Hmmm..."
Saisinpa olla lapsi jälleen!
Laskisin kaarnaveneet aalloille, muurahaisilla lastatut.
Illan tullen tuntisin ehkä syyllisyyttä
pelätessäni niiden hukkuneen,
ja aamulla
rientäisin uusiin leikkeihin.
Hymyilyttää kun muistelen lapsuuden aikaa.
Käydessäni äidin ja isän kanssa Pariisissa
ensi kertaa,
tarrauduin hameenhelmaan kiinni, pelkäsin ajoneuvojen paljoutta.
Muistan kuinka ihmisten taukoamaton, kiireinen puheensorina
kuulosti kuin oudon, irti riistäytyneen petoeläimen
murinalta... Rozier?
"Hmmmm... Hmmmm..."
Muisteletko sinä koskaan lapsuuden päiviä, ystäväni Rozier,
kaipaatko mennyttä viattomuutta?
"Hmmmmmm..."
Mitä pirskattia hymistelet, kissako kielesi vei,
sano jo jotain Pilatre de Rozier!
"Katselen naisia rannalla, D'Arlandes,
Aimée ja Cécile, siskokset kulkevat tuolla, minusta näyttää kuin
olisivat juuri vilkuttaneet meille."
Wau, niinkö on Rozier? Anna äkkiä kaukoputki tänne.
Vastaukset 5
Vanhimmat
että onpa upeat
rivit sanoja,
tässä on jotain,
ihmeellistä,
omituista,
tuttua,
hmmm...
kuten esim. nuo sanat,
Rozier ja D'Arlandes,
hmmm...
Hyvää viikonloppua Sinullekin!:)
Kokonainen eepos täyttä tavaraa. kiitos monipuolisesta lukuhetkestä : )
Tällä kertaa en löytänyt sudenkuoppia, vaikka luin kahteen kertaan : )
Vai löytyyköhän kolmannella hmmm...
Runon aihe on ajan kuluminen.
Sudenkuoppia tai ei? Mutta minua kiinnosti kuvata historiallista henkilöä (d'Arlandes) kommentoimassa tapahtumia, jotka oikeasti tapahtuivat vasta hänen jälkeensä.
Kumppanusten d'Arlandes ja Rozier ilmapallomatka nimittäin tapahtui Pariisissa 21. 11. 1783 päättyen noin 20 minuuttia myöhemmin kaupungin liepeillä olevalle pellolle.
Runossa matka kestää vähän kauemmin ja johtaa heidät meren ylle, missä d'Arlandes jaarittelee mm. amiraali Nelsonista Trafalgarin taistelussa (tapahtui elokuussa 1805), Napoleonista (valmistui sotilasakatemiasta 28. 10. 1784 viisitoistavuotiaana eli vajaa vuosi heppujen ilmapallolentelyn jälkeen) ja jopa Timo K. Mukasta (1944 - 1973) ja Kalervo Palsasta (1947 - 1987).
Olisiko ehkä niin, että tässä kohtaa on ryöpsähtänyt äitipartaa joukkoon, niin että Timo K. Mukkaa ja Palsaa koskeva kommentti ei kuulukaan d'Arlandelle, vaan lipsahti minun tai kuvitteellisen kirjoittajan suusta, voi olla.
No, toinen asia, mikä minua kiinnosti, huvitti ja inspiroi - aikajanan vääntelemisen lisäksi - oli suorien lainausten limittäminen osaksi runoa, runossahan on pitkät pätkät wikipedian tekstiä sellaisenaan.
Kaikki nimeltä mainitut henkilöt ovat todellisia historiallisia henkilöitä, kerran eläneitä - mikäli historiallisiin faktoihin on luottamista - niin kuin minä ja sinä, kulkeneet omassa ainutlaatuisessa nykyhetkessään suudellen, syöden ja ulostaen, itkien ja naureskellen, paitsi kaksi: Roger Jamieson Palmer ja vaimonsa Marianna Fiona Hintikka. Nämä on hatusta vedettyjä.
Vielä mielessäni oli ainakin neljä henkilöä, jotka olisin mielelläni lisännyt, ne oli mielessä alusta asti ennen Napoleonia ja Palmeria, mutta teksti alkoi paisua käsiin ja en päässyt edemmäs, jäin vähän niinku jumiin. Hahmotelmina on päässäni nytkin muutamia kohtauksia ja niissä tarvittavaa rekvisiittaa, lausahduksia ja hahmojen suhteuttamista toisiinsa, mutta kun näyttää vähän siltä ettei oo aikaa kirjoittaa niitä ulos ja huomenna tämä lienee menneen talven lumia, yleensä en seuraavana päivänä jaksa enää pureutua vanhaan juttuun kiinni.
Selkeitä kirjoitusvirheitä löysin tekstistä ainakin kolme, luultavasti niitä on enemmänkin. Lisäksi saattaa olla joitain asiavirheitä, kuten vääriä vuosilukuja, johtuen lähdetietojen puutteista. Wikipedia on muuten tietolähteenä hyvä mutta siellä on usein pieniä virheellisyyksiä, jopa sellaisia jotka välttävällä yleissivistykselläni kykenen helposti huomaamaan. Olen pyrkinyt kaikki henkilönimet, vuosiluvut ja tapahtumat tarkistamaan useista lähteistä väärän informaation karsimiseksi, nyt siihen ei vain ollut aikaa.
Muokkaamisvaiheessa tein pientä säätöä, joka ei mielestäni ole kaikissa kohdin aivan onnistunut, esimerkiksi runon alku kuului:
Trafalgarin meritaistelu!
Irroita jo narut Rozier,
nyt mennään!
Olen haistellut tuulta ja se on suotuisa,
tiedän meidän onnistuvan,
tuhansien silmäparien edessä
tämä alkava urotyömme täyttää minut
lähes mielettömällä mielihyvällä.
Nouskaamme ilmaan nyt!
Nimemme on jäävä historiaan
yhtä varmasti kuin Lordi Nelson muutaman vuoden kuluttua
tai se pikkuhölmö Napoleone Buonaparte -
Buonaparte?
Niin Rozier, se korsikalainen pikkuhölmö, josta emme tiedä
vielä mitään, mutta kahdenkymmen vuoden kuluttua
Joskus jään liikaakin tuollaisiin muotoseikkoihin kiinni kesken kirjoittamisen, pitäisi opetella sellainen kirjoitustyyli, että kirjoittaa luonnoksen alusta loppuun asti ja vasta sitten ryhtyy muokkaamaan ja hiomaan. No niin, kiitoksia taas kommentistasi ja OIKEIN HYVÄÄ YÖTÄ. Kyllä se vaan on todellinen elämä paljon ihmeellisempi kuin ihmeellisinkään historiankuvaus, eikös?
Sleep Well.
runoista itselleen tärkeät merkitykset.
Minäkin löysin tästä ne omani. Kertomatta kuitenkaan
mitkä ne olivat, oikein lämpöiset kiitokset kirjoittajalle.
Lyhyessä kommentissasi on jotain mistä pidän. En osaa sanoa mitä. Ehkä se on tuo "kertomatta kuitenkaan". Se tuntuu mukavalta. Kaikkea ei tarvitse selostaa.
Minä kun olen tällainen selostaja.
Aikomukseni oli aloittaa runo toisella tapaa. Napoleonia ennen olisin ottanut hyppysiini ainakin kaksi historiallista henkilöä, toinen 1700-luvun lopulta ja toinen lähempänä nykyaikaa, mutta sitten se lähti liikkeelle tuolla tapaa. Kiva että löysit jotain...
Mielessäni on vielä eräitä keskeisiä hahmotelmia jotka koen ikäänkuin runon ytimeksi, en tiedä mutta ehkä, jos pystyn palaamaan runoon myöhemmin. Nyt kirjoitin loppuosan joten keskiosa puuttuu. Voi tietysti olla jos jatkan kirjoittamista että alku ja loppukin muokkaantuvat vielä se on arvoitus. Laitan tähän siis runon mahdollisen loppuosuuden. Tänä yönä kirjoitetun.
- -
Rozier havahtuu pallossaan.
Avaa silmät ja katsahtaa ympärille,
tuuli vonkuu.
Missä on D'Arlandes?
Ei suinkaan pudonnut mereen
paskoessaan laidalla!
Rozier tähyää alas aaltoihin,
ei näy miestä missään...
Ah, nytpä muistankin, helpotus!
Ei tämä olekaan ensimmäinen matkamme
mikä tapahtui Pariisissa marraskuussa 1783,
kaksikymmentä minuuttia lennettyämme
päädyimme pellolle kaupungin liepeillä -
siitä on aikaa, kolme ja puoli pitkää vuotta.
Tuhansia maileja olen lentänyt sen jälkeen,
milloin kenenkin kanssa.
D'Arlandes,
se tyyppi tosiaan on yliveto,
maan päällä normaali
kuin kuka tahansa, mutta ilmassa
alkaa hourailla ja puhua, puhuu pehmeitä
tauotta.
Parhaan lentoni tein kaksi vuotta sitten,
ylitimme Englannin Kanaalin.
Voi suosionosoitusten myrskyä,
hymyilen muistellessani:
seuranani oli Pierre Romain, hiljainen mies,
aikaa tappaakseni imitoin hänelle D'Arlandes'ta
eikä Pierre edes hymyillyt.
No niin, hieraisen silmiäni - taisinpa nukahtaa hetkeksi
ja luulin ystäväni pudonneen, toden totta.
Unohdin lentäväni yksin,
tällä kertaa olen taas matkalla
tuulisen Kanaalin yli, uhkarohkeasti
ja tämä saa olla vihoviimeinen lento, minä lennän
nyt rakkaani luokse Lontooseen, olen päättänyt kosia
Lisa-Marieta, perustamme perheen ja
elämme onnellisina.
Mutta vielä kerran - olipa se kummallinen uni!
Lentomme ei päättynyt Pariisin liepeille, ei:
unessa me lensimme, minä ja D'Arlandes, hyvin kauas meren yläpuolelle.
Ja ystäväni D'Arlandes vain puhui, puhui.
Kautta Trafalgarin meritaistelun...
Irroita jo ne narut Rozier,
nyt mennään...
Lisa-Marie.
Minä heräsin, olipa se uni, Lisa-Marie.
Sivelen käsivarttasi hiljaa,
katsomme valoa
joka leikkii aaltojen päällä,
lokit huutavat huiskuttaen siivillään.
Sylikkäin kalliolla.
Katselemme Luna Bayn veteen,
aika virtaa koteloituneiden ruumiidemme läpi.
Olav, norjalainen 25-vuotias vastarintamies
pienessä kalastusaluksessa matkalla Skotlantiin,
tämä on hänen viimeinen operaationsa,
kohta hän on turvassa, kunhan vain päästään kauemmas merelle.
Kalastusaluksen lamput ovat sammutetut, se etenee pimeässä
vakaasti, määränpäänsä tietäen.
Olavin nuori vaimo, saamelaista sukua oleva
Maari-Nanna Fio Nitkakih
odottaa häntä Scallowayssa.
Tänä yönä Maari-Nanna ei saa nukutuksi, sydän jyskää.
Maari-Nanna kulkee levottomasti ikkunasta ikkunaan
vastarintaliikkeen päämajassa
Skotlannin Scallowayssa
kun taulut seinillä liikahtelevat itsekseen
ja ovi narahtaa ilman aikojaan:
Berliinissä ja Pariisissa ja Lontoossa
sortuu yhtäaikaisesti kymmenentuhatta taloa.
Olav hätkähtää!
Taisinpa nukahtaa, huh, onneksi se oli vain
pahaa unta.
Puskemme eteenpäin pimeällä merellä.
Maari-Nanna, kohta
minä olen sinun sylissäsi.
Aivan kohta.
Mitä, valonheittäjä merellä!
Alus tulossa kohti!
Eihän se vain liene saksalainen tykkivene...
Olav Kvalheim
ja kuusi muuta vastarintaliikkeen miestä
hukkui meren aaltoihin
jossain Bergenin ja Scallowayn välillä
vuonna 1941.
Äitiparta.
Tai joku muu runoja rustaava.
Sormeilee hermostuneesti työpöydän paperimerta,
sanat niin kuin muurahaiset
vilisevät sormien läpi.
Tuli joka leimahtaa ja sammuu.
Kallion luona vain hetken kiemurtelee
haihtuva savu.