Sain perjantaina tietää keskenmenosta. oireita oli koko viikon ja suurin pelkoni kävi toteen. Olo on ihan hyvä jo, mutta tilalle tuli outo tyhjyys, kaipaus.. Miten te ihmiset olette selvinneet keskenmenosta, kuinka nopeesti olette uskaltaneet taas yrittää? millaisia tuntemuksia herättänyt teissä ja puolisoissanne? Olisi kiva jakaa kokemuksia ja tunteita. Kiitos kaikille!
surullista
mutta totta
4723
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!
Ensiksi pyydään ettei kuka raskaana oleva lukisi tätä viestiä, se on tarkoitettu vaan viestin aloitelijalle.
Olet väärällä palstalla siksi kai kuka ei ole vastannut.Odottavien ei pitäisi lukea surullisia juttuja. Heidän on annettava odotta ja olla iloisia siitä mikä heidän sisällä kasvaa.
Toivon todella etteivät he lue tässä sitä mun vastausta, se tekee monelle pahan mielen.
Sain myös itse keskenmenon.
Ennen sitä jumittuin jostain kumman syystä keskenmenoihin ja niihin onnettomiin juttuihin. Panikki iskii ja pelko oli avan mieletön kun aloin verrata omia tuntemuksia niihin keskenmenoihin saaneisiin. Siis huomasin että pahoinvointi on lähes olematon .
Päivä ennen ultraa olin jo paniikissa ja en edes halunnut ultraan mennä.
Siellä sitten karmea totuus kuului. Sikiö oli edellisellä viikolla kuollut.
En haluaa enää edes sanoa ääneen miltä minusta ja miehestäni tuntui. Oudoa on se että sisälläni on raivoa mikä haluaa ulos mutta en tietä kenen niskaan sen oikein kaadaisi. Saan edelleen vihanpurkauksia ja olo on justisa sellainen,että miksi minä? Minähän odottin sitä 8 pitkää vuotta!Se tuntui todella pahalta ja väärältä. Minä halusin vauvan pitää, minä suunittelin kaikkea minkalaista meillä tulisi olemaan ja minä sitä en saanut vaikka ne jotka tekee abortteja ne vaan tulee raskaaksi. vahinkossa kuulema. Elämä ei ole reilua.
Ilmeisesti minun oli vaan tämäkin koettava, sille ei mahda mitään.
Mutta minulla on vielä toivoa kun neljä alkiota on pakkasessa. Jospa sieltä edes se yksi vauva kotiin tulisi...
Mutta menee Sinä keskenmenon palstalle. Sieltä saat varmaan apua koska siellä ne ovat kokeneet samoja. Tässä tämä ei ole oikea paikka puhua sellaisia.heips!
Mistähän löytäisin aiheeseen liittyvän keskustelupalstan? Anteeksi jos aiheutin ahdistusta..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000197&subcat=1018
pääsin siitä yli kun ajattelin ettei se tapahtunut ilman syytä. jokin oli mennyt pieleen koko raskaudessa ja siksi luonto päätti hoitaa työnsä. kylmää mutta totta.