ja koska olen itsekin ollut metsäkämpillä emäntänä, tiedän, että rehtiä porukkaa olivat metsätyömiehet, mutta liian kovia kokeneita.
Minunkin kotimökiltäni oli lähimpään ruokakauppaan matkaa 9 km, ja kun sähköä ei ollut, eikä näin ollen pakastimia, ei meillä lihaa ollut kesällä. Lenkkeilyä oli, sillä monilla oli pitemmätkin ruuanhakumatkat, ja kävellen kuljettavat, sillä teitä ei joka nurkalle ollut.
Proteiini hankittiin päivittäin verkoilla ja katiskoilla. Kesällä kaloja kuivattiin uunissa ja pantiin säkkeihin talven varalle.
Vasikka teurastettiin talvella 8-henkisen perheen tarpeisiin ja lihaa syötiin säästeliäästi, sillä myytynä lihoista sai selvää rahaa.
Se on kyllä totta, että vihanneksia ei niihin aikoihin juuri syöty, mutta eipä noita vihanneksia näkynyt paljon etelämpänäkään, esimerkiksi ravintolasta tilatussa ruuassa.
Marjoja kuitenkin syötiin lapsuudessani paljon, sillä kaikkia ei myyty. Oli lakkoja, puolukkaa, karpaloita ja mustikoita.
60 - 70 luvulla tehdyn rakennemuutoksen aikoihin, joka on lapsuuteni ja nuoruuteni aikaa, kaikki maa- ja metsätalouden piirissä työskennelleet miehet olivat hoikkia, vain kirkonkylällä jotkut ruokakauppiaat olivat vähän tanakempia.
Kun muutin etelämmäs, aluksi hämmästelin miesten lihavuutta.
Mistähän syystä Pekka Puska 70-luvun alussa jätti tutkimuksestaan pois sen stressin, mitä lastensa ja lastenlastensa menettäminen sai aikaan sydänkuolematilastoille? Enkä tyhjästä keksinyt tuotakaan ruoka-asioista kirjoittamaani.
Mielestäni entiset metsätyömiehet joutuivat 60 - 70 -luvulla heitteille, mutta niinhän aina yhteiskunnallisten murrosten aikana. Otetaan aina joiltakin kaikki pois, jotta rikkaat rikastuisivat.
Metsätyömiesperheen huoltajilta otettiin ensin heidän aikuistuvat lapsensa Etelä-Suomen tarpeisiin liukuhihnoille työhön, ja lastensa lapset kasvoivat toisilla pihoilla, kaukana isovanhemmistaan.
Ilomantsin korpiin jääneille vanhemmille(-ni) ei annettu tietoa siitä, miten heidän terveytensä menettäneinä olisi pitänyt menetellä, jotta he olisivat voineet viettää turvallista vanhuutta. Kirkonkylässä oli asuntopula, joten lopulta heiltä otettiin heidän henkensäkin, sillä sairastuttuaan he eivät pitkien välimatkojen takaa päässeet edes varaamaan aikaa terveyskeskuksesta, saati tehdä paria muuta turhauttamisreissua ja saada hoitoa.
Ne mummot, jotka miehensä kuoltua pääsivät Pihjajatien ghettoon asumaan, eivät uskaltaneet kääntää selkäänsä lapsenlapsille, jotta nämä eivät kolkkaisi ja veisi rahoja. Lastenlapset olivat, kasvettuaan eri murrealueilla oppineet koulujensa pihoilla halveksimaan vanhempiensa vanhempia ja heidän syntysijojaan.
Vaikka en patistelekaan lapsiani tai lapsenlapsiani kunnioittamaan kaikkia rintamerkkejä, niin pidän kunnia-asianani, että minun nähteni tai kuulteni ei jälkeläisteni ole hyvä halventaa Ilomantsin maa- ja metsätöillä perheitään elättäneitä.
Rauha heidän sielulleen siellä Pötönkankaalla.
Minunkin kotimökiltäni oli lähimpään ruokakauppaan matkaa 9 km, ja kun sähköä ei ollut, eikä näin ollen pakastimia, ei meillä lihaa ollut kesällä. Lenkkeilyä oli, sillä monilla oli pitemmätkin ruuanhakumatkat, ja kävellen kuljettavat, sillä teitä ei joka nurkalle ollut.
Proteiini hankittiin päivittäin verkoilla ja katiskoilla. Kesällä kaloja kuivattiin uunissa ja pantiin säkkeihin talven varalle.
Vasikka teurastettiin talvella 8-henkisen perheen tarpeisiin ja lihaa syötiin säästeliäästi, sillä myytynä lihoista sai selvää rahaa.
Se on kyllä totta, että vihanneksia ei niihin aikoihin juuri syöty, mutta eipä noita vihanneksia näkynyt paljon etelämpänäkään, esimerkiksi ravintolasta tilatussa ruuassa.
Marjoja kuitenkin syötiin lapsuudessani paljon, sillä kaikkia ei myyty. Oli lakkoja, puolukkaa, karpaloita ja mustikoita.
60 - 70 luvulla tehdyn rakennemuutoksen aikoihin, joka on lapsuuteni ja nuoruuteni aikaa, kaikki maa- ja metsätalouden piirissä työskennelleet miehet olivat hoikkia, vain kirkonkylällä jotkut ruokakauppiaat olivat vähän tanakempia.
Kun muutin etelämmäs, aluksi hämmästelin miesten lihavuutta.
Mistähän syystä Pekka Puska 70-luvun alussa jätti tutkimuksestaan pois sen stressin, mitä lastensa ja lastenlastensa menettäminen sai aikaan sydänkuolematilastoille? Enkä tyhjästä keksinyt tuotakaan ruoka-asioista kirjoittamaani.
Mielestäni entiset metsätyömiehet joutuivat 60 - 70 -luvulla heitteille, mutta niinhän aina yhteiskunnallisten murrosten aikana. Otetaan aina joiltakin kaikki pois, jotta rikkaat rikastuisivat.
Metsätyömiesperheen huoltajilta otettiin ensin heidän aikuistuvat lapsensa Etelä-Suomen tarpeisiin liukuhihnoille työhön, ja lastensa lapset kasvoivat toisilla pihoilla, kaukana isovanhemmistaan.
Ilomantsin korpiin jääneille vanhemmille(-ni) ei annettu tietoa siitä, miten heidän terveytensä menettäneinä olisi pitänyt menetellä, jotta he olisivat voineet viettää turvallista vanhuutta. Kirkonkylässä oli asuntopula, joten lopulta heiltä otettiin heidän henkensäkin, sillä sairastuttuaan he eivät pitkien välimatkojen takaa päässeet edes varaamaan aikaa terveyskeskuksesta, saati tehdä paria muuta turhauttamisreissua ja saada hoitoa.
Ne mummot, jotka miehensä kuoltua pääsivät Pihjajatien ghettoon asumaan, eivät uskaltaneet kääntää selkäänsä lapsenlapsille, jotta nämä eivät kolkkaisi ja veisi rahoja. Lastenlapset olivat, kasvettuaan eri murrealueilla oppineet koulujensa pihoilla halveksimaan vanhempiensa vanhempia ja heidän syntysijojaan.
Vaikka en patistelekaan lapsiani tai lapsenlapsiani kunnioittamaan kaikkia rintamerkkejä, niin pidän kunnia-asianani, että minun nähteni tai kuulteni ei jälkeläisteni ole hyvä halventaa Ilomantsin maa- ja metsätöillä perheitään elättäneitä.
Rauha heidän sielulleen siellä Pötönkankaalla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jaaha! kyllä vanhassa oli paljon hyvääkin. 70-luvulla omalla kylälläni isännät ja emännät kauhistelivat sitä jälkeä mitä helsingin herrat saivat aikaan.
Käykääpä katsomassa ja kuuntelemassa paljon panetellun Pentti Linkolan ajatuksia YLEn elävässä arkistossa osoitteessa http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=84&t=364&a=2902
pari noista Linkolan jutuista. Toinen koski kalastusta ja toinen pasifismia.
Olen kutakuinkin samaa mieltä hänen kanssaan, mutta muistan, että nuorena en ollut kovin innostunut työnteosta pellolla ja metsissä.
Olisin mielelläni käynyt koulua, mutta en edes hakenut oppikouluun, koska se koulu oli kirkonkylässä ja sinne 16 km:n matka ja huonot kulkuyhteydet. Sinne päästyäni olisin päässyt eri kouluun kuin kouluhäiriköt, jotka nekin kävivät vain kansakoulun.
Kun joku tullee kehumaan ilomantsii niin kaikki käy hänen kimppuun kun hyeenat. eihään tuo elisama moittinu savotalaisia vaan anto arvon ja kunnian. on näkkyy itekki tehny. minkä takia hänestä tehtiin muka paha ja ilikkee. itekki olen tehny mehtätöitä pienen ikäni ja minä ainahi arvostin tuon kirjotuksia. se anto arvon tavalliselle savotalaiseelle. sinä out tytär vaen minä oun ite mehtätyömies. taijetaan kahtoo eri kulumilta jos tuo oli paha mielestäs tuo elisama
ei ole paha eikä ilkeä, vaan asiallinen. Enkä ole kirjoittanutkaan että hän olisi ilkeä. Olet erehtynyt.