tässä on minun tarinani.. kaikki alkoi jo n. puoli vuotta sitten, kun asuin erään oppilaitoksen asuntolassa ja viereiseen asuntoo muutti eräs tyttö. katselin häntä aina välillä, mutta luulin, mutta hänellä oli hieman juttua erään muun pojan kanssa, mutta tunsin, että hän katsoo myös minua, mutta luulin sen olevan vain harhakuvitelmaani.. mutta kun koulut loppuivat, niin muutin n. sadan kilsan päähän opiskelu paikkakunnastani ja yhtenä päivänä kyseinen tyttö tekstasi minulle. olemme tutustuneet lähemmin n. kuulauden ja olemme tavanneet muutamana viikonloppuna ja jutelleet erilaisista asioista ja hän kertoi, että oli katsellut minua siitä lähtien, kun oli muuttanut naapuriini, eli puolivuotta.. eikä hänellä ollut mitään vakavaa sen toisen pojan kanssa.. ajatuksemme ovat erittäin samanlaiset ja olemme kumpikin ehkä hieman ihastuneet, vaikka emme sitä mainitsekkaan... mutta tämä kaikki vaikuttaa niin... hyvältä unelta... olen toki kiinnostunut hänestä, mutta meillä on tavallaan etäsuhde ja näemme vain viikonloppuisin. tekstailemme joka toinen päivä, mutta välillä ainakin minusta tuntuu, että juttumme ovat hieman pakonomaisia tai sellaista puurtamista vaan.. pelkään että loukkaan häntä jotenkin, tai jokin vain menee pieleen... en tiedä mikä... kaikki vaikuttaa vain niin hyvältä ollakseen totta, mutta toivon silti, että kaikki menee hyvin... mutta onko muilla vastaavia kokemuksia? jos, niin miten teille on käynyt? tai kertokaa yleensä jotain, jos teillä on etäsuhde..
totta vai tarua... rakkautta vai jotain muuta...
löydetty84
3256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Etäsuhteiden kestävyys riippuu henkilöistä itsestään.. Kaverillani oli huonompi tuuri ja suhteen toinen osapuoli petti ja jätti vaikka kaverini oli valmis antamaan anteeksi.. En tällä halua kuitenkaan pelotella.. itselläni on etäsuhde ja välimatkaa on sellaiset 100km mutta suhde toimii hyvin..olemme läheisiä ja luotamme toisiimme.. emme aina näe edes viikonloppuisin mutta näemme aina kun on mahdollista.. Kohta välimatkaa kertyy 150km sillä itse muutan kauemmas opiskelemaan.. Me olemme puhuneet asiasta ja olemme todenneet ettei se ole maailmanloppu vaikka surettaakin ettemme näe niinkään useasti kuin ennen.. Me olemme onnellisia yhdessä..olemme onnellisia sillä meillä sentään on toisemme.. ..vielä.. ..en tiedä sitten, mutta kesän lopulla selviää saako poikaystäväni edes jäädä suomeen..pelottaa.. mutta eteenpäin mennään..yhdessä..
Toivottavasti tästä oli edes jotain apua..
kaikkea hyvää sinulle! onnea elämään ja hyvää kesää..!! :)
mulla oli myös noin vuoden ajan ETÄsude, välimatkaa oli tuollaiset 500km. soiteltiin kultani kanssa joka päivä, ja ikävä oli valtava tietenkin, koko ajan..... viikonloppuina matkustin aina hänen luokseen ja maanantaiaamuna olin jälleen pirteänä (??!!) koulussa kotipaikkakunnallani.
olen ehdottomasti sitä mieltä, että etäsuhteet kestävät jos kumpikaan ei anna periksi, on vain pystyttävä keskustelemaan asiat puhelimitse......
oma etäsuhteeni on jo historiaa, asumme nimittäin nykyisin yhdessä! =)
koittakaa molemmat jaksaa ja kaunista kesää! =)
mulla oli myös noin vuoden ajan ETÄsude, välimatkaa oli tuollaiset 500km. soiteltiin kultani kanssa joka päivä, ja ikävä oli valtava tietenkin, koko ajan..... viikonloppuina matkustin aina hänen luokseen ja maanantaiaamuna olin jälleen pirteänä (??!!) koulussa kotipaikkakunnallani.
olen ehdottomasti sitä mieltä, että etäsuhteet kestävät jos kumpikaan ei anna periksi, on vain pystyttävä keskustelemaan asiat puhelimitse......
oma etäsuhteeni on jo historiaa, asumme nimittäin nykyisin yhdessä! =)
koittakaa molemmat jaksaa ja kaunista kesää! =)