Olen ilolla pannut merkille, että viimepäivien aikana on esiintynyt paljon keskustelua oppi-isästämme Martin Lutherista, ja hänen opistaan ja ajatuksistaan.
Kuinka moni meistä on ajatellut, että Lutherin aikaansaama reformaatio oli varsinainen PROTESTILIIKE?
Uskalsihan hän nousta seisomaan, senaikaista, mahtavaa kirkollista voimaa vastaan. Paavin kirkon oppia vastaan.
Siihen tarvittiin todellista rohkeutta USKOSSA.
Seurauksena olikin, että hänet tuomittiin kerettiläisenä pannaan.
Löytyykö siis pariteettia 70- luvun ”hoitokokouksiin”? joissa julistettiin ”pannaan” kaikki, jotka eivät hyväksyneet SRK:n sanelemaa UUTTA – vanhoillislaestadiolaista oppia - pakkoparannuksineen.
Syntyikö siis UUSI "protestanttinen" suuntaus?
Kun perheemme oli – kollektiivisen päätöksen perusteella erotettu ”Jumalan seurakunnasta”, heräsi minulla halu lukea Pyhän Raamatun kirjoja, kuin myös Lutherin kirkkopostillaa, joita tosin olin silloin tällöin lukenut useinkin, oikeastaan ymmärtämättä paljoakaan. Olihan meidät jo lapsesta asti kasvatettu siihen, että Lutherin kirjoitukset neuvoivat meille oikean uskon tien.
Hämmästykseni oli suuri, kun – isäni, vedotessani Lutherin kirkkopostillan teksteihin, sanoi:
Luther on kirjoittanut paljon sellaista joka ei pidä paikkaansa.
Silti hän, joka ikisenä sunnuntaiaamuna luki meille lapsille, nimenomaan Lutherin kirjoista.
Emme me pahaiset tenavat siitä paljoakaan ymmärtäneet. Tajusimme vain sen, että se oli tärkeää tekstiä, ja siksi istuimme kiltisti kammarissa kuunnellen isän lukemaa Lutheria.
Kun meidät 70-luvulla erotettiin, ei isä ottanut kuuleviin korviinsa sitä, mitä siteerasin Lutherin kirkkopostillasta.
Huomasin, että jokin oli vialla. Se, mikä ennen oli oikeaa ja hyvää Jumalan Sanaa, ei enää ollut minkään arvoista.
Lutherin kirjallinen tuotanto, ja hänen saarnakokoelmansa, on varsin mittava. Myönnän siis, Lutherin omiin sanoihin yhtyen, että ehkä hänkin saattoi kirjoittaa sellaista, jota hän myöhemmin katui kirjoittaneensa.
Lutherin KIRKKOPOSTILLAN pidän kuitenkin, puhtaana Jumalan sanana. Jos ei näin olisi, kaatuisihan silloin koko lutherilainen liike, protestanttisuus, jo alkuunsa.
Sivusta asioita seurattuani, olen pannut merkille, että SRK ja sen puhujat ovat kovin vähäsanaisia, mitä tulee Lutherin opetuksiin.
Hylättiin siis paljon vanhaa. Jopa Siionin lauluistakin täytyi poistaa monta rakasta ja paljon laulettua laulua – muka opillisesti väärinä.
Ihmettelen vain, miksi ne kelpasivat ihan tuonne 70-luvulle saakka?
Oliko siis vl. liike ihan vuosisadan alusta asti laulellut ”pakanallisia” lauluja. (Voi mikä kauhea ajatus.)
Jääköön siis tällä kertaa tähän, ja lopetan laulun sanoihin:
”Synnit poissa, autuutta oi!
Synnin maassa ken käsittää sen voi!
Sydän kaihon täytös se kerran totta on
Päättyissä taistelon.
…
Synnit poissa, autuutta vaan,
Auvo armahin mulle annetaan.
Varjot kaikki vaipuu unhon peittohon,
Autuas ikikevät on.”
Jääkäämme Jumalan suuren armon ja rauhan haltuun tänäkin yönä!
Terv. Alpo
Kuinka moni meistä on ajatellut, että Lutherin aikaansaama reformaatio oli varsinainen PROTESTILIIKE?
Uskalsihan hän nousta seisomaan, senaikaista, mahtavaa kirkollista voimaa vastaan. Paavin kirkon oppia vastaan.
Siihen tarvittiin todellista rohkeutta USKOSSA.
Seurauksena olikin, että hänet tuomittiin kerettiläisenä pannaan.
Löytyykö siis pariteettia 70- luvun ”hoitokokouksiin”? joissa julistettiin ”pannaan” kaikki, jotka eivät hyväksyneet SRK:n sanelemaa UUTTA – vanhoillislaestadiolaista oppia - pakkoparannuksineen.
Syntyikö siis UUSI "protestanttinen" suuntaus?
Kun perheemme oli – kollektiivisen päätöksen perusteella erotettu ”Jumalan seurakunnasta”, heräsi minulla halu lukea Pyhän Raamatun kirjoja, kuin myös Lutherin kirkkopostillaa, joita tosin olin silloin tällöin lukenut useinkin, oikeastaan ymmärtämättä paljoakaan. Olihan meidät jo lapsesta asti kasvatettu siihen, että Lutherin kirjoitukset neuvoivat meille oikean uskon tien.
Hämmästykseni oli suuri, kun – isäni, vedotessani Lutherin kirkkopostillan teksteihin, sanoi:
Luther on kirjoittanut paljon sellaista joka ei pidä paikkaansa.
Silti hän, joka ikisenä sunnuntaiaamuna luki meille lapsille, nimenomaan Lutherin kirjoista.
Emme me pahaiset tenavat siitä paljoakaan ymmärtäneet. Tajusimme vain sen, että se oli tärkeää tekstiä, ja siksi istuimme kiltisti kammarissa kuunnellen isän lukemaa Lutheria.
Kun meidät 70-luvulla erotettiin, ei isä ottanut kuuleviin korviinsa sitä, mitä siteerasin Lutherin kirkkopostillasta.
Huomasin, että jokin oli vialla. Se, mikä ennen oli oikeaa ja hyvää Jumalan Sanaa, ei enää ollut minkään arvoista.
Lutherin kirjallinen tuotanto, ja hänen saarnakokoelmansa, on varsin mittava. Myönnän siis, Lutherin omiin sanoihin yhtyen, että ehkä hänkin saattoi kirjoittaa sellaista, jota hän myöhemmin katui kirjoittaneensa.
Lutherin KIRKKOPOSTILLAN pidän kuitenkin, puhtaana Jumalan sanana. Jos ei näin olisi, kaatuisihan silloin koko lutherilainen liike, protestanttisuus, jo alkuunsa.
Sivusta asioita seurattuani, olen pannut merkille, että SRK ja sen puhujat ovat kovin vähäsanaisia, mitä tulee Lutherin opetuksiin.
Hylättiin siis paljon vanhaa. Jopa Siionin lauluistakin täytyi poistaa monta rakasta ja paljon laulettua laulua – muka opillisesti väärinä.
Ihmettelen vain, miksi ne kelpasivat ihan tuonne 70-luvulle saakka?
Oliko siis vl. liike ihan vuosisadan alusta asti laulellut ”pakanallisia” lauluja. (Voi mikä kauhea ajatus.)
Jääköön siis tällä kertaa tähän, ja lopetan laulun sanoihin:
”Synnit poissa, autuutta oi!
Synnin maassa ken käsittää sen voi!
Sydän kaihon täytös se kerran totta on
Päättyissä taistelon.
…
Synnit poissa, autuutta vaan,
Auvo armahin mulle annetaan.
Varjot kaikki vaipuu unhon peittohon,
Autuas ikikevät on.”
Jääkäämme Jumalan suuren armon ja rauhan haltuun tänäkin yönä!
Terv. Alpo
Vastaukset 2
Vanhimmat
...täytyy sanoa sinulle, joudut tulevaisuudessa
arvioimaan uudelleen Lutherin, koska tieteelliset tutkimukset koko Uuden testamentin osalta ovat vasta alussa.
Koska nyt kaskustellaan siitä ulottuvatko kohtalokkaan juutalaisvastaisuuden juuret itseensä UUTEEN TESTAMENTTIIN.
Luther sai oman juutalaisvihansa nimenomaan UT:sta, joka tunnetusti on täynnänsä nimenomaan
Juutalaisten syntisyyden, ja hylätyn kansan oppia.
Jumalasta ja Jumalan sanasta on oikukas. Tänään tulkitaan totuus näin, huomenna aivan toisin päin. Tieteen jumalaa voi täydestä syystä kutsua epäjumalaksi.