*vetää syvään henkeä ja laskee kymmeneen* Kokoan itseäni nyt niin paljon kasaan kuin pystyn. Eli siis: meillä on ihana pienokainen (2,5kk) ja elämä on viime päivinä vilauttanut hymyään kun ollaan saatu asioita oikeaan suuntaan. Mutta ongelma on tällä hetkellä tuo vitun äijä tuolla keittiössä änkyräkännissä. RAIVOSTUTTAA! Tekisi mieli mennä kuristamaan se ja vääntää sen niskat vituiksi! On niin kauan jo tehnyt mieli ampua tuo omahyväinen paska taivaan tuuliin!
Minä olen saanut kärsiä niin perkeleesti kokoajan tuon yhden ryyppäämisistä. Mikään ei ole mitään viinan rinnalla, hänen mielestään. Tullut juuri kotiin ja väen vängällä ja kieroillen lähti alkuillasta dokaileen. Eniten kiristää se kun hän on huuli pyöreänä kysymässä että : "mikä sua nyt vaivaa?" kun minä samalla tärisen raivosta.
Odotusaika oli yhtä helvettiä ja ainoa asia joka siinä oli hienoa oli masu ja loppuajan jännitys että: "koskahan sieltä tullaan."
Hän ei kadu mitään ja vittuuntuu kun minä "valitan ihan turhasta". Monta kertaa tulee mieleen että menköön piru jos kerran se on niin ihanaa autuutta. Mutta sitten kun se iloisena fiilistellen lähtee niin iskee jumalaton raivo kun se paska ei ajattele pätkän vertaa nenäänsä pidemmälle. Minä en voisi ikimaailmassa kuvitellakkaan tekeväni samoin.
Ja tässä kohtaa herääkin kysymys rakastaako tämä kyseinen paskapää minua? Olen varma että kyllä, mutta viina on nuorelle miehelle niin tärkeää ja se että pääsee miesporukalla juhlimaan ja siinä sivussa "haukkumaan" muijiaan kilpaa. tyylillä: "kyllä tästä nyt tulee taas ressiä kotona.hehheh." Jos ne vitun molopäät sen oivaltaa niin olisko viisasta tehdä asiat toisin?? Vai onko se sitä säälittävää miestelyä? Ja sitä että jos ei juo niin munat ei oo minkää kokoset ja maine tulee että muija tossuttaa?
No oli miten oli aion vittu nyt mennä ja vetää niin pitkän röökin että tukka tutisee!!!
pssst: Äijä kyllä on töissä viikolla ja on hyvä isä ja ihana mies muuten. Mutta kyllä nyt taas tekisi mieli heittää sormus niin vitun kauas mettään........
Minä olen saanut kärsiä niin perkeleesti kokoajan tuon yhden ryyppäämisistä. Mikään ei ole mitään viinan rinnalla, hänen mielestään. Tullut juuri kotiin ja väen vängällä ja kieroillen lähti alkuillasta dokaileen. Eniten kiristää se kun hän on huuli pyöreänä kysymässä että : "mikä sua nyt vaivaa?" kun minä samalla tärisen raivosta.
Odotusaika oli yhtä helvettiä ja ainoa asia joka siinä oli hienoa oli masu ja loppuajan jännitys että: "koskahan sieltä tullaan."
Hän ei kadu mitään ja vittuuntuu kun minä "valitan ihan turhasta". Monta kertaa tulee mieleen että menköön piru jos kerran se on niin ihanaa autuutta. Mutta sitten kun se iloisena fiilistellen lähtee niin iskee jumalaton raivo kun se paska ei ajattele pätkän vertaa nenäänsä pidemmälle. Minä en voisi ikimaailmassa kuvitellakkaan tekeväni samoin.
Ja tässä kohtaa herääkin kysymys rakastaako tämä kyseinen paskapää minua? Olen varma että kyllä, mutta viina on nuorelle miehelle niin tärkeää ja se että pääsee miesporukalla juhlimaan ja siinä sivussa "haukkumaan" muijiaan kilpaa. tyylillä: "kyllä tästä nyt tulee taas ressiä kotona.hehheh." Jos ne vitun molopäät sen oivaltaa niin olisko viisasta tehdä asiat toisin?? Vai onko se sitä säälittävää miestelyä? Ja sitä että jos ei juo niin munat ei oo minkää kokoset ja maine tulee että muija tossuttaa?
No oli miten oli aion vittu nyt mennä ja vetää niin pitkän röökin että tukka tutisee!!!
pssst: Äijä kyllä on töissä viikolla ja on hyvä isä ja ihana mies muuten. Mutta kyllä nyt taas tekisi mieli heittää sormus niin vitun kauas mettään........
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja merkkaa seuraava ja seuraava ja seuraava...jos niitä rasteja kovin tiheään ilmestyy...
kielenkäyttöä sulla. Anna sen miehesi mennä ja tehdä mitä haluaa, pakolla et saa mitään muuta kun sen, että miehesi lähtee kotoa muualle. Kun rupeaa nuorena aikuisten hommiin on kannettava vastuu seurauksista. Äidin harteille se helposti jää. Tuntuu että et kovin hyvin miestäsi tunne, ainakaan miehiä ymmärrä, niitä on opittava käsittelemään. Saadaksesi on osattava antaa, enkä nyt tarkoita vaan seksiä. Aika kuluuu niin nopeasti ja muutaman vuoden päästä ajattelet, että olis vaan antanut vähän tilaa toiselle, mutta vaadi myös sitä itsellesi.
Mikä nyt kun ei saisi vähän ärräpäitä tulla kun kunnolla potuttaa? Tuommoinen tekosiveys on minusta paljon pahempaa, ja se on ihan oikeastikin epäterveellistä pitää raivo sisällään.
Ja en nyt sanois että kyse on naisen ymmärryksen puutteesta jos sen viinan perässä juostaan ihan jatkuvasti. Itse en katselis tuommoista meininkiä ollenkaan. Meillä mies on saanut raskauden aikana silloin tällöin lähteä poikien kanssa juomaan, nyt loppuajasta se on juomakiellossa kun ei tiedä millon lähtö sairaalaan tulee. Ja ei täällä mitään narinaa siitä ole kuulunut, ihan itsestäänselvä asia. Eikä kumpikaan ole kummankaan tossun alla. Oma ukkoni on 28-vuotias että myös nuori mielestäni, mutta en todellakaan hyväksyisis jotakin jatkuvaa ryypiskelyä, saatikka sitten että tosiaan kieroillen lähdetään kännäämään.
Tilaa toki tulee antaa ja ymmärrystä, mutta mielestäni sitä ei kovin paljoa tarvitse olla tuon viinan läträämisen kanssa. Viimeistään kun ne lapset tulee niin pitäis vähän hillitä niitä rillutteluja ja keksiä muutakin mukavaa tekemistä kuin pään täyteen vetäminen.
No kyllä se joskus on vaan se viina joka vie ja sillä ei oo mitään tekoa, että pakottaako miestä jäämään kotiin vai ei, se lähtee joka tapauksessa.. Ei siinä oo kyse "miesten käsittelytaidoista".. Ja tuo : saadakseen on osattava antaa, ei myöskään aina päde, kun antaa aina vaan niin se helposti kääntyy silleen, et se on päivänselvä asia, että antaa ja toinen suuttuu jos ei annakkaan ja kuitenkaan ei ite saa mitään (enkä nyt puhu seksistä..)..
Meillä mies kävi koko raskausajan melke joka vkloppu ryypyillä..Nyt kun vauva on 3,5kk mieskin on rauhoittunut. Yksin käynyt pari kertaa, yhdessä käyty pari kertaa ja jätetty vauva hoitoon. Meillä oli viina joka vei, niin se vain oli..Luojan kiitos asiat on nyt kunnossa. Otimme miehen kanssa aina yhdessä ennen raskautta enkä tajunnutkaan että mies ei pystynyt olemaan raskausaikaa ilman, tai edes vähentämään, kun itse jouduin kuitenkin olemaan kokonaan ilman.. No eipä ole tullut pulloa ikävä :) nyt on ihan muut kuviot kun on vauveli :) Eikä me mitään alkkiksia siis oltu, ihan kerran viikossa max otettiin..
Aloittajalle jaksamisia! Teet asian vaan miehelle selväksi että ei tuollanen peli vetele!
meillä oli vähän samanlainen tilanne..
mies ryyppäsi KOKO raskausajan vähintään kerran viikossa. sekä vielä neljä ensimmäistä kuukautta samalla tavalla vauvan syntymän jälkeen.
sitten sanoin, että "MINÄ lähden sinä ja sinä päivänä juomaan, enkä tule kotia yöks. SINÄ katot vauvaa sen ajan!".
näin kävi ja ukon juominen loppui siihen. tajusi varmaan, että jos hän juo, niin sitten minäkin käyn välillä. ja hoitovastuuhan lapsesta on silläaikaa hällä..
..eipähän näköjään huvita heräillä yöllä lasta syöttämään :)
... että tunsitko miestäsi ennen kun päätit hankkia lapsen hänen kanssaan?
Dr. Philille että kyllä tunsin ja tiesin millainen hän on. Ollaan oltu monta erittäin vaiherikasta vuotta yhdessä. Tiesin alun alkaen että kuinka helposti hän livahtaisi juomaan ja hauskaa pitämään, mutta uskotteli muuta. En ole tosin yllättynyt uskottelun kateettomuudesta ja tiedän senkin että hän ei valehtele eikä tarkoita pahaa. Hän on vain sellainen persoona että innostuu helposti ja kun hauskasta illasta on kyse niin muut asiat unohtuu helposti.