Todellakin kadun sitä että halusin äidiksi ja vieläpä kahdelle lapselle!Nyt jos voisin päätää niin en haluaisi ehkä ollenkaan lapsia tai sitten vasta reilusti yli kolmekymppisenä.Halusin liian nuorena liian paljon.En jaksa ottaa enää vastuuta lapsistani.Äitiys ei ole mua varten ja luulin tätä aivan erilaiseksi,tämä on suoraan sanoen täyttä helvettiä.Kadehdin ihmisiä,jotka saavat nukkua ainakin viikonloppuisin heräämättä niin myöhään kuin jaksavat,saavat olla rauhassa ja elää niinkuin haluavat.Mulla ois ollu myös se mahdollisuus mut valitsin väärin,pilasin elämäni.Näin musta tuntuu.Nyt on 25v ja elämä valitettavasti takana päin :(
kadun...
,,,,,,,,,,,,,,,,
7699
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miltäköhän lapsista tuntuu kun et heistä hyvin halua enään huolehtia? Meneppä vaikka sossuun kertomaan asiasi, älä pilaa lastesi elämää. Toisaalta toivon että olet vain idiootti provo.
Suuren suuri halaus rutistus sinulle.
Ei elämäsi ole ohi. Sinulla on meneillään vaikea vaihe elämässä. Nukkumattomuus saa helposti mielialan notkahtamaan.
Toivoisin lähellesi ihmisiä jotka voivat tukea ja auttaa sinua. Ottaa hetkeksi lapset hoitoon niin että saat nukkua ja keksittyä itseesi niin että voit taas olla äiti isolla Ä:llä.
Soita neuvolaan ja kerro tilanteestasi. Pyydä apua.
Elämäsi ei ole ohi vaan se on nyt vaan erillaista. Siinä meni minullakin aikaa ennen kun tajusin alkaa nauttimaan lapsellisesta elämästä. Ota lapset syliin vastusteluista huolimatta ja nauti itsekkäästi siitä että sinulla on lapsia.
Ymmärrän hyvin purkaustasi. On hienoa että saat nuo sanat ulos itsestäsi kirjoittamalla. Nyt on aika ottaa härkää sarvista ja tehdä asialle jotain.
Parempia öitä ja pitkiä aamuja toivottaen halauksia kera.
Helpottaa muutaman vuoden päästä kun toi "vauva" aika menee ohi. Itsekin kun nuorin oli pieni tuntui et pää hajoo...eikö se pitänyt olla ihaninta aikaa....ei kaikille. Mullakin nuorin sairasteli vauvana niin paljon ettei kotona paljon oltu...muut lapset jäivät vähemmälle huomiolle kun sairaalassa oleskelin niin paljon. Tuntui silloin et kaikki kaatuu niskaan. Mut voin sanoo et päivä kerrallaan...
kasvavat ja pääset töihin niin alkaa helpottaa. Silloin, kun ikätoverisi hoitavat esikoistaan ( 30v.) niin sinä voit jättää jo kouluikäiset lapsesi hetkeksi kotiin ja he osaavat kulkea yksin kavereidensa luona. Nyt vaan yritä huolehtia, että saat edes joskus nukuttua tarpeeksi. Olisiko mahdollista saada lapset yökylään tai viikonloppuna mies valvomaan lasten kanssa. Entäpä päiväunet samaan aikaan lasten kanssa? Älä suorita elämääsi tee vain se mikä on tärkeintä ja minkä jaksat.
"Älä suorita elämääsi tee vain se mikä on tärkeintä ja minkä jaksat."
^ Tuo oli hyvin sanottu!!! Itsellä vaikeina hetkinä auttoi se, että en turhaan ajatellut, mitä tapahtuu viikon päästä, huomenna tai edes tunnin päästä (sitä samaa *askaa), vaan elin sitä hetkeä ja koitin nauttia niistä pienistä iloista, mitä ko. hetki kulloinkin tarjosi. Liika tulevaisuuden ajattelu oikeasti vaan masentaa silloin, kun tuntuu, ettei tulevaisuus tarjoa mitään hyvää... Kyllä se ihan oikeasti helpottaa, kun lapset kasvavat!
Jos nyt alat murehtia mennyttä elämääsi, niin alle parinkymmenen vuoden päästä kun vieläkin olet nuori (usko pois, ei silloin ole ollenkaan vanha) murehdit sitä ettet osannut iloita lapsista kun ne vielä olivat pieniä.
Pitää oppia elämään tätä päivää, sillä se on paras päivä joka sinulla voi kulloinkin olla.
En tietenkään tarkoita etteikö asioista saisi valittaa. Tottakai saa olla vittuuntunut. Hyvä vain jos pystyt siitä puhumaan.
Miten olis äiti-lapsi -ryhmät? Tai vaikka lääkäri tai seurakunnan työntekijät. Eivät ne sinua pihalle naura eikä seurakunnan tyypitkään kuulemma uskontoaan tuputtele vaan auttavat pitkälti sillä että kuuntelevat ja juttelevat.
minullakin tullut jonain päivänä sellainen olo että halusinko lapsen liian aikaisin... Kun tekisi mieli lähteä jonnekkin niinkuin kaveritkin.. mutta kyllä silti joskus voi jossain käydä. Eikä se aina edes ole niin hauskaa enää.. kun kotiin pääse onkin ihana olo että tossa toi ihana lapsi on ja se on mun oma kulta enkä luopuis mistää hinnasta ikinä!! Tietenkin välillä harmittaa myös kun ei saa nukkua yms.. mutta koita sada yöksi lapsi/lapset hoitoon että voit aamulla nukkua tai sopikaa että isä herää lasten kanssa ja sinä voit jäädä nukkumaan!
Loppujen lopuksi tämä on ollut haaveeni ja olen onnellinen koska ei lapsen saaminen ole kaikille niin itsestään selvää! Kyllä ne lapset kasvaa ja pian leikkivät aamuisin jo itsekseen ja voit levää enemmän! Toivottavasti mielesi parantuu! :)