Folkloristiikka

Hej på dig! Voin vastata hassuun kysymykseesi lyhyesti ja ytimekkäästi: nykyään, suoraan työttömyyskortistoon.

Tiedotusvälineiden palveluksessa on toimittajia. Toimittajat tekevät juttuja lehtiin ja ohjelmia radioon ja televisioon.
Kustantamoissa on esimerkiksi kustannustoimittajia. He mm. etsivät kustannettavia teoksia.

Tiedottajia on kunnissa, yrityksissä, järjestöissä ja valtionhallinnossa. Tiedottajat tekevät kunnan/yrityksen/järjestön tiedotuslehtiä, henkilöstölehtiä, laativat tiedotteita, nettisivuja, esitteitä.

Kunnissa ja kulttuurialan järjestöissä työskentelee kulttuurisihteereitä. Kuntien kulttuurisihteerien tehtävistä saa kuvan katsomalla vaikkapa kotikunnan nettisivuilta, mitä kaikkea kulttuuritoimintaa nimenoaan kunta järjestää.

Em. tehtäviin käy mikä hyvänsä pääaine, myös folkloristiikka. Sivuaineilla voi vähän suuntautua jonnekin ja kielitaitoja, tietotekniikan taitoja yms. kannattaa tietenkin hankkia. Viestintä kannattaa ottaa sivuaineeksi, jos haikailee toimittajan ja tiedottajan hommiin. Hallinto- ja talousopinnotkin ovat hyödyksi.

Folkloristiikka, kuten hyvin, hyvin moni muukin yliopiston aine, ei valmista suoraan mihinkään tiettyyn ammattiin tutkijaa lukuunottamatta. Työnsaantia auttavat käytännön taidot, työkokemus ja vaikkapa osallistuminen järjestöelämään.

Todellä näin, kannattaa rajusti muuttaa opiskelujen suuntaa.

Jo maininta, että olet lukenut folkloristiikkaa, antaa sinunsta kevytjärkisen ja tahdottoman humanistin kuvan. Tätä toki harva kykenee lausumaan ääneen folkloristiikkaa lukeneista, mutta seuraus ja käytös on selvä.

Tämä ainakin diplomi-insinöörien, ekonomien, juristien ja monien muiden silmissä.

Työttymyyskortistoon valmistuminen on todennäköinen seuraus folkloristiikan alalta.

Tunnen/tiedän yhden valmistuneen folkloristin. Hän työskentelee kulttuurisihteerinä kunnalla. Titteli taitaa olla joku vähän modernimpi, mutta homma on siis sitä mitä kultuurisihteerit ovat aina tehneet: erilaisten tapahtumien järjestelyjä, paikallisten kulttuuriyhdistysten kanssa yhteistyötä (avustaminen esim. heidän tapahtumissaan ja näyttelyissään), EU-rahoitusten hakemista isompien juttujen toteuttamiseksi jne.

Hän on sanonut, että viran saamisessa auttoi eniten se, että hänellä oli jo valmiiksi omien harrastustensa kautta laajat verkostot erilaisiin kulttuurin tuottajiin. Näin ollen hänen on ollut helppoa järjestellä paljon kaikenlaisia kulttuuritapahtumia, mistä hän on saanut julkistakin kiitosta.

En tiedä onko hänellä mitään muodollista johtajakoulutusta, mutta tietääkseni hän on aika hyvä johtamaan kunnan kulttuuritoimessa olevia kesätyöläisiä ja onnistunut löytämään sinne hyviä tyyppejä. Kesätyöläisen lisäksi tällä kultturisihteerillä ei ole alaisia, paitsi jos johonkin EU-projektiin on saatu palkattua määräaikainen projektityöntekijä.