Oli pakko alkaa kirjoittaan et josko olis samanlaisia oireita tuntevia ihmisiä täällä sivustoilla ja voisi huomata et en ole ainoo... Taas viime yönä heräsin tyttöni itkuun, kävin rauhotteleen. Menin takas sänkyyn ja sit tuli huono-olo ja alkoi niin ku ajatukset "jankkaan" päässä ja tuli hätä et nyt sekoon ku ajattelen ihan tyhmiä... maha meni sekasi ja tuli hirvee pahoinvointi olo. Otin nukahtamis lääkettä ja rauhoittelin itteäni ja sain nukahettua. Nyt tämä koko päivä ollu ihan hirvee ku kokoajan pelottaa et jos tulee samanlaisia tuntemuksia. oon jo miettiny et onko mulla joku kasvain joka painaa aivoja tai jotain ku tulee tollasia pelottavia tunteita. joskus kans pelkään tekeväni jotain kauheaa, sillain et en tajua vasta ku sitte ku oon tehny jotain... noit on ollu jo pitkään ja tiedän et en tekis, mut jos meen jotenki psykoosiin tai jotain... aloitin lääkityksen jotain pariviikkoo sitte ,mut ei oo tuntunu ainakaa viel auttavan...Sit mul on patin tunne kurkussa aika usein ja seki on todella inhottavaa, mut ku ei tiedä et kuvittelenko sen vai onks siel oikeesti jotain vikana... lääkäri kyl sano et ei oo vakavaa ku on vain toisinaan tunne et se ei tunnu kokoaikaa... Tympeetä ku ei voi nauttia elämästä. minulla on ihana perhe ja opiskelen, mutta nämä tunteet tekee niin huonon olon että tuntuu kokoajan et en elä enää pitkää, et mulla on joku vakava sairaus, tai kasvain mihin mä kohta kuolen... Olis ihana jos joku vois kertoa omia kokemuksia ja tuntemuksia...
Hirvee pelko!!!
mimmuli13
3681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
semmosta sulla, varmaan joku flunssa vaan... relax
Terve
oireesi kuulostavat kovasti pakko-oireiselta häiriöltä (OCD) ja nimenomaan pakkoajatuksiin keskittyvältä muodolta. Itellä on sama. Auttoi suunnattomasti, kun sain tietoa tästä ongelmasta (haepa vaikka googlesta pakko-oireinen häiriö).
Pakkoajatukset tai 'välähdykset' ovat useimmiten erittäin epämiellyttäviä ja pelottavia, ja niitä tuntuu olevan mahdotonta kontrolloida. Jonkinmoisesta sisäisestä ahdistuksesta ne syntyvät.
Psykoosia ei tarvitse pelätä: pakko-oireiseen häiriöön kun kuuluu nimenomaan se, että on jatkuvasti tuskallisen tietoinen kaikesta tekemästään ja ajattelemastaan!
Hoitokeinoja on periaatteessa kaksi: lääkkeet ja psykoterapia. Kummastakin voi olla suuresti apua, mutta todellinen muutoshan lähtee meistä itsestämme. Miksi tuntea syyllisyyttä järjettömistä päähänpistoista, ja jäädä pyörittelemään niitä mielessään? Kaikillehan aina tulee kaikenlaisia ajatusvälähdyksiä mieleen, mutta jotkut ovat sen verran herkempiä, että jäävät niihin ikäänkuin jumiin.
Minulla oli samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia, kun itse olin nuori äiti. Sain rajuja paniikkikohtauksia ja pelkäsin tekeväni jotain kauheaa, meneväni aivan sekaisin ym. Ja siihen päälle vielä fyysiset tuntemukset.
Kärsin oloistani kymmenisen vuotta ennen kuin menin psykiatrille. Sain paniikkihäiriöön lääkityksen, joka aluksi pahensi vaivojani ja varalle myös rauhoittavia lääkkeitä. Pikku hiljaa lääkkeet alkoi auttamaan ja nykyisin olen aivan oireeton. Lääkkeitä olen syönyt viitisen vuotta ja elämä on muuttunut aivan eri mukavaksi. Kävin alussa säännöllisesti psykiatrilla juttelemassa, mutta nyt vain uusin reseptin.