Voisinpa paljastaa syvimmät syntini sinulle ihastukseni. Kun vaan pitäisit kädestä kiinni ja kuuntelisit, jotta voisit kuulla tarinan pitkän ja salaisen. Minä teen kuolemaa, mutta sinä vaan katsot minua kuin meillä olisi tulevaisuus, en sitä kertoa voi, en voi särkeä sydäntäsi viatonta, jossa niin paljon on elämää. En tohdi sitä tehdä, katsot kuin miettien mitä haluan. Haluaisin vain kertoa miten miellyttävä ja lämmin oot. Haluaisin kertoa, että sun läsnäolosi saa minut rauhalliseksi Haluisin kertoa miten syvät haavat minulla on. Haluan viettää viimeisen henkäyksen kanssasi ja siirtyä ikuisuuteen. Aikani on vähissä, sille en mitään voi, huudan elämää, mutta katson kuolemaa.
Surullinen Ihastus
Omistettu sinulle
183332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Onpa erittäin surullista! Kertoisit hänelle - uskotko, että hän olisi sen "ansainnut"? Minusta hän ansaitsisi kuulla totuuden!
Oletko, muuten, mies vai nainen?
viestistäsi. Pärjäile sinä. Kaunis viesti. Kerro hänelle.
eniten voimia ja jaksamista, olet ansainnut kaiken, myös sen, että kerrot hänelle tunteesi.
Hänen täytyy kuulla totuus, jotta voitte viettää lopun ajan yhdessä, edes jotenkin. Vaikka sinä olet se, joka lähdet, tämä toinen jää ja elää elämäänsä miettien,miten olisi halunnut suoda sinulle rakkauttaan ja hellyyttään.
Anna hänelle mahdollisuus saada sinusta voimaa antava muisto, se on paras lahja jonka hänelle rakkaudesta voit antaa. Voimia sinulle.
niin ajattelen minä,jos hän on sulle tärkeä ihminen
Tuo tarinasi vaikutti ihan siltä kuin minä olisin se yhteisestä tulevaisuudesta haaveileva tyttö. Toivottavasti se en ole minä. Mutta kerro se minulle tuskasta huolimatta mahdollisimman pian, jotta voin jatkaa elämääni eteenpäin.
kuulostamaan vähän itsekkäältä :) ehkäpä et tarkoittanut... että sinä saisit jatkaa elämääsi eteenpäin... ehkä sinun pitäisi ensin seisahtua hänen vierelleen, ja jatkaa sitten myöhemmin..
olla noin julma rakasta kohtaan
ja avaa minulle ne syvimmät haavat..
Kuuntelen ja rakastan sinua, en päästä irti.
Me selviämme kyllä, pidetään yhdessä kiinni elämästä.
Ulkopuolelle jättäminen on pahinta, mitä toiselle voi tehdä. Eli sinuna kertoisin tilanteen.
En minä hylkäisi minulle rakasta ihmistä tällaisessa tilanteessa. Se vahingoittaisi enemmän, että kuulee myöhemmin toisen kuolleen ja toisen tarkoituksella jättäneen ulkopuolelle, torjuneen.
Hän ei ole vielä kuollut, toivon ainakin sitä sydämestäni...mutta pelkään että kuulen hänestä seuraavan kerran lukiessani kuolinilmoitusta.
Hän haluaa asian menevän näin, surullista, mutta en voi asiaan enää vaikuttaa...olen yrittänyt kyllä.
Olisi tärkeämpi kertoa kuin jättää toinen ikuiseeen epätietoon. Sillä jos et kerro, hän todennäköisesti asettaa kysyvän silmän itseensä ja kysyy "mikä vika minussa on kun en kelvannut"? (Niitä kysymyksiä on jo nyt)
Jos kertoisit, hän tulisi ja olisi vierellä rauhoittamassa mieltäsi kun päivät eteenpäin kulkee.
Anna hänelle mahdollisuus edes hetkeksi olla onnellinen sillä hän sinua rakastaa. Ja niin paljon kun se ajatus siitä ajan lopusta sattuukin...
,hän voisi jonain päivänä kertoa kokeneensa elämää suuremman rakkauden.
Elämä on epäreilu sinua kohtaan kun antaa vain rajallisen hetken sinulle, mutta muista että Olet epäreilu häntäkin kohtaan jos et totuutta hänelle kerro.
voimia toivotellen;
~M~
että suruun voi kuolla. Sairaus tuo tullessaan varmasti paljon, mitä emme voi kokonaisuudessaan oivaltaa, mutta se tuo myös vastuun. kerro ja valmista hänet tulevaan. voimia sinulle ja rohkeutta kohdata ennenaikojasi se minkä me jokainen tulemme kohtaamaan.
osaanhan kuunnella ja mielelläni pitäisin sinua kädestäkin kiinni.
En hoputtaisi sinua vaan antaisin sinun kertoa ihan omaan tahtiisi, siltä kuin sinusta tuntuu parhaimmalta.
Et särkisi sydäntäni kertomalla, vaan sen todellakin teet, jos jätät kertomatta kaiken tämän.
Haluaisin olla lähelläsi, lämmössäsi, viihtyen ja nauttien rauhasta, jonka myös sinä minulle annat.
Älä sulje minua ulkopuolelle, sitä pyydän ja toivon.
kirjoitusta... :( ehkä sinun tosiaan pitäisi kertoa hänelle ?
Viestit on muuttunu entistä kipeimmiksi. Kai se ihmisten yksinäisyys näkyy näissäkin käsitellä vaikeita asioita.
Sitäkö katseet kertoikin...voisin kysyä, se jäi niin lähtemättömästi mieleeni, tuli uniini. Eniten hämmennystä ja kysymyksiä herätti katse ja reaktio, kun tuli puheeksi tietyt ammattiryhmät...
Nämä ovat itselleni suuria kysymyksiä, ehkäpä ikuisia arvoituksia, voi olla etten koskaan saa tietää, MUTTA
toivon, että sinä omalla kohdallasi luet nämä lukuisat vastaukset aloitukseesi ajatuksella, miettien.
Sen jälkeen toivon, että voisit miettiä asioita heidän kommenttien pohjalta ja edes pienen hetken harkitset toimia toisin kuin aloituksessasi annat ymmärtää. Saisit itsekkin rauhan.
Minä uniini palatsin rakennan valkoisesta marmorista, kivestä ja jalopuusta. Siellä lämmin on ilma ja sininen taivas. Siel helppo on asua olla ja ymmärtää. Sinne sinullekin paikan rakensin. Sinut unessa tunnistin vaik sumu meidät erotti.
Unessa tämän tehtävän sain. Aluksi se oli peliä vain. Pienistä palasista kokosin. Seison ja vartioin portilla välissä elämän ja kuoleman. Vaikea oli rakentaa, paljon kipua, väsymystä ja tuskaa. Olin melkein luovuttaa, mutta jatkoin vaan.
Taistelenko itseni vai suurempien asioiden puolesta? Olenko vain pelinappula, jolla pelataan peliä? Pelinappula, joka syödään ja uhrataan kun tehtävä valmis on.