Miksi ihmiset kokevat sen uhkailuna jos puhuu omasta kuolemastaan? Tai kieltävät puhumasta siitä ettei HEILLE tule paha mieli?
Kuolemisesta
Lest
6299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kai se on joku kumma luonnon laki että kaikki elolliset taistelevat siitä elämästä kunnes lopulta kuolevat. Siksi poikkeava itsensä tappohalu ennen aikojaan tuntuu kai todella pahalta. Se tuo myös niin suunnatonta surua ympärillä oleville läheisille, kaipuuta ja ikävää ; se on niin konkreettinen päätös elämälle ja sitä ei voi palauttaa. Se on aina epäonnistumisen merkki. Pahan sellaisen. Ja se tuo ikuisen syyllisyyden läheisille. Näin se vain on. Ihmistä voi piinata vaikka kuinka tuntematta kovinkaan suurta syyllisyyttä mutta kun toinen tappaa itsensä ahdingossaan, syyllisyydentunto on musertava ja loputon ja korjaamaton.
Miksi ihminen puhuu siitä muille? Mitä hän haluaa sanoa?
- Auttakaa! Pelastakaa!
- Kuolen, koska kaikki epäonnistuu.
- Kuolen, koska kukaan ei rakasta minua.
- Kuolen, sittenpähän kadutte mitä teitte tai jätitte tekemättä.
Kyllä joku näistä sisältää uhkailuakin tai ainakin syyllistämistä.
Meinasin juuri kysyä vähän samasta asiasta. Miten puhutte terapiassa asiasta? Sanotteko suoraan, että ajattelitte kuolla kohta vai vaikenetteko?
Omasta mielestäni tuntuu jotenki typerältä ja hävettävältä puhua siitä. Terapeutti monesti kysyy onko minulla itsetuhoisia ajatuksia. Vastaan sille hiljaisuudella. Mitä sitä jauhamaan. Luuleko hän, että yhtäkkiä olisin hinkuna täynnä elämää.
Jotenkin tuntuu, että ihmisille kuolema on niin pelottava asia, jotta siitä ei haluta keskustella. Ihan luonnollinen asiahan se on ja joskus kaikki kuolee omalla tavallaan.
terapiassa, mutta psykiatrille olen saattanut sanoa pohdiskelleeni kuolemista - hän ei kylläkään ole siihen mitenkään erityisesti tarttunut tai kommentoinut mitään. Ehkä terapeutit suhtautuvat eri tavalla kuin lääkärit?
ole apua autuutta koskevissa asioissa.
Silloin pitäis olla paikan päällä esim. joku uskovainen pappi tai saarnaaja (puhuja)
Joka puhuu Jumalasta ja Hänen rakkaudesta ihmistä kohtaan.
Heillä on paljon kokemusta näistä asioista.
Sitä voi vaikka yöllä soittaa jos haluaa ja tarvitsee apua näihin elämän tärkeimpiin asioihin.
Ja he osaa auttaa ihmistä, että hän löytää uskon.
Ihminen ei itse voi auttaa itseään tällaisissa asioissa.
Tulkaa ihmeessä paikkakuntanne Rauhanyhdistykselle seuroihin.
Niitä on ympäri Suomea useilla paikkakunnilla.
Siellä löytyy ihmisen autuutta koskeviin asioihin vastaus ja oikea apu.
itse olen päättänyt kuolla ilman sen kummempia selityksiä ja asiasta olisi myös mukava keskustella ilman jeesustelua,mutta aina joku tulee ja tyrmää keskustelun omalla selviytymis tarinalla/moralisoinnilla!! jonkun mielestä itsarista puhuminen oli sopimatonta läheisten fiilisten takia,mutta kun keskustelu tapahtuu nimettömänä ei siitä ainakaan omat läheiset voi loukkaantua ja kun keskustellaan asiallisesti ei sen pitäisi myöskään jo itsemurhan tehneiden läheisiä loukata!!! mistä siis kiikastaa? haluaako enemmistö vain sulkea korvat ja kuvitella ettei niitä tapahdu?